Jenkkiautoharrastus on ilmiö, joka näkyy ja kuuluu – ja joka tuo mukanaan paljon muutakin kuin kiiltävää kromia ja V8:n murinaa menneiltä vuosikymmeniltä. 1960–70-lukujen taitteessa maahamme rantautunut jenkkiautoharrastus on kypsynyt nuorten miesten autotallipuuhastelusta ostovoimaisen ja sitoutuneen monipuolisen harrastajakunnan elinvoimaiseksi alakulttuuriksi.
Jenkkiautoharrastaja voi nykyään olla yhtä hyvin pörssiyrityksen johtaja kuin juuri ammattikoulusta valmistunut koneistaja – ja monella heistä on kokoelma, joka käsittää useita klassikkoautoja, jokaisen tarkkaan entisöitynä tai oman maun mukaan rakennettuna.
Alan tapahtumien osallistujat ja kävijät eivät ole enää pelkkiä parikymppisiä opintolainansa ruosteiseen Letukkaan sijoittaneita bensalenkkareita. Suurin osa alan harrastajista on nykyään keski-ikäisiä, ostovoimaisia ja laatutietoisia työelämässä olevia aikuisia. Heidän joukossaan on uuden työpaikan perässä liikkumaan valmiita ammattilaisia, yritystoiminnalleen sopivaa sijaintia tai laajenemismahdollisuuksia etsiviä johtajia, kiinteistösijoittajia sekä toki myös lomalaisia, jotka ovat kiinnostuneita myös seudun muista kulttuuri- ja matkailukohteista.
Harrastuksen taloudelliset vaikutukset ovat yllättävän laajoja. Auton entisöinti ja rakentelu työllistävät peltiseppiä, maalaamoja, verhoilijoita, koneistamoja, varaosakauppiaita ja logistiikka-alan yrityksiä. Varaosia tilataan usein ulkomailta, mutta suurin osa työstä tehdään suomalaisissa pajoissa ja korjaamoissa. Ajokauden aikana cruisailu ja tapahtumareissut tuovat kassavirtaa polttoainekauppaan, vakuutusyhtiöille, katsastusasemille ja huoltofirmoille.
Kohderyhmä on hyvällä fiiliksellä ja näkee tapahtumapaikkakunnan parhaassa mahdollisessa valossa.
Matkailun puolella vaikutus on vielä näkyvämpi: kokoontumisajot, cruising-illat ja autonäyttelyt täyttävät hotellit, mökit, ravintolat ja huoltoasemat. Ne houkuttelevat väkeä paitsi koko Suomesta, myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja muualta Euroopasta. Moni pieni paikkakunta saa harrastajien ansiosta merkittävän osan kesän matkailutuloistaan.
Yrityksille ja kunnille tämä tarkoittaa tilaisuutta tavoittaa yleisö oikeassa hetkessä – silloin kun kohderyhmä on hyvällä fiiliksellä ja näkee tapahtumapaikkakunnan parhaassa mahdollisessa valossa. Autotapahtumissa kannattaa näkyä ja kuulua, kertoa omista palvelustaan, nostaa esiin alueen vetovoimatekijöitä ja rakentaa yhteyksiä, jotka voivat johtaa uusiin asiakkaisiin, uusiin asukkaisiin, uusiin työntekijöihin tai jopa uusiin yritysinvestointeihin.
Jenkkiautoharrastus yhdistää monta asiaa, mm. moottorikulttuurin, käsityötaidon, taiteen ja matkailun – ja alan tapahtumat jättävät jälkensä myös paikallistalouden rattaisiin. Se ei ole vain harrastus. Se on liiketoimintaa, matkailua ja markkinointia – ja ennen kaikkea mahdollisuus olla mukana tarinassa, joka kiiltää kromin lailla ja kuuluu kauas kuin Fordin 427 V8-moottorin murina Shelby Cobran sivuputkista.
Olisiko nyt hyvä aika harkita tapahtumayhteistyötä paikallisen tai alueellisen autotapahtuman kanssa?
Kirjoittaja on Big Wheels -harrasteautotapahtumien tuottaja, joka on harrastanut jenkkiautoja aina 1980-luvulta lähtien ja ollut mukana toteuttamassa autotapahtumia vuodesta 1991 alkaen.