Kaikkialla Suomessa on viime aikoina kuultu huolia, joihin moni ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Myös Pieksämäellä kiinteistöjen oudot omistusketjut, strateginen sijainti sähkön kantaverkkojen ja rautateiden risteysasemana ja poliisin pitkät toimintamatkat ovat nousseet kahvipöytäkeskusteluihin tavalla, joka kertoo enemmän tämän ajan ilmapiiristä kuin Pieksämäkeen kohdistuvista uhkakuvista.
Kun Euroopan turvallisuustilanne kiristyy ja uutisvirta täyttyy sodasta, sotaan valmistautumisesta, kyberhyökkäyksistä ja hybridivaikuttamisesta, ihmiset alkavat luonnostaan tulkita ympäristöään uudenlaisin silmin. Jokainen tyhjillään seisova tai hämärä varastohalli tai hiljainen vartioimaton lentokenttä muuttuu helposti mahdolliseksi uhkakuvaksi.
Nykytilanteessa tuntuu siltä, että vaarat ovat yhtäkkiä lähempänä. Että Pieksämäki rautateiden risteysasemana voisi olla jonkinlainen haavoittuvuuden piste ja että ulkomaalaisomistuksessa olevat kiinteistöt seudulla kätkisivät taustalleen jotain enemmän kuin vain vuosien varrella kuivuneita investointisuunnitelmia. Kun lähin poliisipartio on kaukana ja keskustelu somepalstoilla kiihtyy, mielikuvitus alkaa helposti täydentää aukkoja. Mutta tämä on juuri se hetki, jolloin kannattaa pysähtyä ja katsoa kokonaisuutta rauhallisemmin – ennen kuin huoli muuntuu epäluottamuksen ja hybridivaikuttamisen maaperäksi.
Todellisuudessa Pieksämäen ja koko Suomen turvallisuustilanne ei perustu mielikuviin vaan tosiasioihin. Ensimmäinen niistä on, että Suomi on nykyään osa Natoa, ja sen myötä koko maata tarkastellaan liittokunnan tiedustelun, valvonnan ja turvamekanismien näkökulmasta. Pieksämäki ei ole mikään hämärä katvealue, jossa valvonta olisi vain yhden poliisipartion varassa. Ilmatilan seuranta, kybervalvonta, viranomaisten yhteistyö ja kriittisen infran tekniset turvatoimet muodostavat kokonaisuuden, joka on paljon laajempi kuin se, mitä me ulospäin näemme.
Toiseksi rautateiden ja sähköverkkojen solmukohdat eivät Suomessa ole erityisen “heikkoja pisteitä”, vaan ennalta suojattuja ja moninkertaisesti varmennettuja järjestelmiä, jotka on rakennettu kestämään sekä teknisiä häiriöitä että tahallista häirintää. Yksittäinen kiinteistö kriittisen infran läheisyydessä ei vielä varsinaisesti lisää tai vähennä siihen kohdistuvaa turvallisuusriskiä.
Hybridivaikuttamisen tarkoitus ei ole välttämättä tehdä konkreettista iskua, vaan horjuttaa kansalaisten luottamusta
Myös se, että Pieksämäellekin on vuosien varrella kertynyt ulkomaista kiinteistöomistusta, ei tarkoita, että nämä kiinteistöt olisivat operatiivisia uhkia. Nämä kohteet ovat olleet viranomaisten tiedossa kauan, ja niiden valvonta on osa normaalia turvallisuustyötä. Useimmissa tapauksissa kyse on todennäköisesti liiketoiminnasta, joka on jäänyt kesken, ei mistään salaperäisestä pienten vihreiden miesten saapumisen valmistelusta. Tästä huolimatta kiinteistöjä tarkastellaan viranomaisten toimesta juuri niin tarkasti kuin pitää – mutta ilman dramatiikkaa ja ilman automaattista oletusta pahantahtoisuudesta.
Kun kaikki faktat asetetaan tässä järjestykseen, yksi asia korostuu: suurin riski Pieksämäellä ei ole fyysinen uhka, vaan se, että epävarmuus ja huhut alkavat elää omaa elämäänsä. Hybridivaikuttamisen tarkoitus ei ole välttämättä tehdä konkreettista iskua, vaan horjuttaa kansalaisten luottamusta – niin viranomaisiin, naapureihin kuin yhteiskunnan perustoimintoihinkin. Siksi jokainen meistä voi tietämättään tulla osaksi ongelmaa, jos antaa huhujen vahvistua, jakaa epäselvää tietoa tai rakentaa sosiaalisessa mediassa kuvaa kaupungista, joka olisi erityisen haavoittuva.
Todellisuudessa Pieksämäki on edelleen rauhallinen ja leppoisa savolaispaikkakunta, jonka arki jatkuu maailmantilanteesta riippumatta täsmälleen samalla tavalla kuin ennenkin. Turvallisuutemme ei lepää yhden poliisipartion tai yksittäisen kiinteistön varassa, vaan monen viranomaisen, monen järjestelmän ja monen tason yhteistyössä.
Tavallisen ihmisen ei tarvitse tulla kriisianalyytikoksi tai nähdä jokaisessa autioituneelta vaikuttavassa hallissa piilotettua uhkaa. Riittää, että suhtautuu asioihin maltilla, pitää oman perusvarautumisensa kunnossa ja luottaa siihen, että Suomessa turvallisuutta rakennetaan useilla tasoilla, joista vain pieni osa näkyy ulospäin. Kaikkea varautumista ja siihen liittyvää viranomaistoimintaa ei kerrota julkisesti ja se on hyvä juuri niin.
Kun turvallisuuskeskustelu pysyy rauhallisena ja perustuu faktoihin, Pieksämäki pysyy juuri sellaisena kuin se on nytkin: vakaana, turvallisena ja hyvinvoivana sisämaan kaupunkina. Huolet kannattaa toki lausua ääneen – mutta niiden ei tarvitse antaa ohjata mielikuvitusta.