Tiesitkö, että tämän hetken kuumin elämyskonsepti on löytyy Etelä-Savon syvimmästä ytimestä, ja sen nimi on Exit Pieksämäki. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset: sinulla on tasan kolme kuukautta aikaa päästä pysyvästi pois – ehei, ei suinkaan mistään ahtaasta lukitusta huoneesta, vaan Pieksämäeltä!
Heräät maanantaiaamuna kello 08.07 Yläristin pientaloalueella, parhaat päivänsä nähneen rintamamiestalon olohuoneen nuhruiselta sohvalla. Mukanasi on vain hyödytön lastulevyliimaajan ammatillinen perustutkinto, sillä alan ainoa paikallinen keittiökalustetehdas sulki ovensa jo 1990-luvun lamavuosina. Koska palkkaa ei ole tiedossa, pelin ainoana virallisena budjettina toimii Kelan epähuomiossa myöntämä kolmen kuukauden sairauspäiväraha, jolla pitäisi jotenkin kattaa sekä kiihtyvä keskikaljariippuvuus että keliakian vaatimat kalliit erityisruokavaliot.
Päänvaivaa asuinpaikassa riittää muutenkin, sillä vuonna 1949 rakennettu peruskuntoinen talo seisoo Pieksämäen kaupungin vuokratontilla ja vuokrarästejä on kertynyt jo useamman vuoden edestä. Tilannetta ei helpota tuore tuomiopäivän leima luottotietorekisterissä, eikä postiluukusta kolahtanut 53 000 euron perintäkirje, joka muistuttaa naapurin Penalle kännipäissä lupaamastasi lainatakauksesta.
Viimeinen autoilun suoma oljenkortesi vapauteen on pihassa nököttävä katsastamaton Opel Astra, jonka tankissa lojuu arviolta kolme ja puoli litraa 95-oktaanista bensiiniä, mutta sen alle asennetut sakkorenkaat ja epävarma käynnistyvyys tekevät autolla pakenemisesta pelkkää hurskastelua – tuskin pääsisit Lamminmäen risteystä pidemmälle. Se, loppuisiko ensin bensiini vaiko moottoriöljy, jää arvailujen varaan.
Epätoivon hetkellä silmäsi osuvat kuitenkin kellarin perältä löytyvään salaiseen pelivälineeseen: ruosteiseen haalistuneen keltaiseen Jopoon. Uhraat peliaikaasi tasan kuusi tuntia ja 16 minuuttia, poltat viimeiset puoli askia tupakkaa ja kuin ihmeen kaupalla herätät munamankelin eloon vintage-vuosikertaa olevan Taiston Tarvikkeen hintalapputarran omaavan CRC-suihkeen, raa’an voiman ja ilmastointiteipin pyhällä liitolla.
Ketjut pyörivät ja renkaat pitävät ilmaa juuri sen verran, että uskaltaudut ensimmäiselle taktiselle kauppareissulle hakemaan jotain evästä. Poljet onnesi kukkuloilla Pirttimäenkadulle Kaasisen kaupan seinustalle. Jätät Jopo-vanhuksen hetkeksi nojaamaan kauhtunutta mineriittilevyseinää vasten, astut sisään, ja viisi minuuttia myöhemmin kävelet ulos mukanasi pussi gluteenitonta näkkileipää ja purkillinen tonnikalaa.
Peli kuitenkin muistuttaa raadollisuudestaan välittömästi: joku on pöllinyt Jopon sekunnilleen sillä välin, kun maksoit ostoksiasi kassalla. Se siitä ekologisesta pakosuunnitelmasta. Takaisin omalle tontille on talsittava jalkaisin. Ensimmäinen virallinen vihjeesi odottaakin nyt olohuoneen pöydällä avaamattomassa Ulosottolaitoksen kirjekuoressa.
Kun Jopo-kortti on pelattu, katseesi kääntyy takaisin pihaan, mutta pelin sisäinen mekaniikka asettaa raakoja esteitä autoilevalle pakolaiselle. Jos yrität paeta Ooppelilla, peli päättyy ennen kuin se ehtii edes alkaa. Heti Huvilakadun liittymässä odottaa poliisin ratsia, joka huomaa katsastuksen umpeutuneen jo vuosia sitten ja renkaiden olevan sileämmät kuin aivokäyräsi Penan pyytäessä takausta lainaansa. Auto takavarikoidaan suoraan hinurin lavalle ja saat mittavat sakot, jotka lisätään entisen velkasaldosi jatkoksi. Edessä on paluu lähtöruutuun – tällä kertaa kävellen, tyhjin taskuin ja päälle lankeavassa räntäsateessa.
Kun liikkumisesta tulee mahdotonta, yrität pelata upporikasta ja rutiköyhää realisoimalla pelilaudan ainoan kiinteän omaisuutesi eli rintamamiestalon. Paikallinen kiinteistövälittäjä kuitenkin nauraa itsensä tärviölle heti puhelimessa. Pieksämäkeläinen rintamamiestalo vuokratontilla ei liiku markkinoilla eikä edes arpajaisissa, ellet kaupanpäälliseksi anna ostajalle kassillista kahisevaa käteistä, Tokmannin muoviämpäriä ja toista munuaistasi.
Talo paljastuu pelin pirullisimmaksi ankkuriksi, joka vetää pelaajaa puoleensa kuin Tapolan mustamakkarakoju pirkanmaalaista penkkiurheilijaa. Tonttivuokran korotusprosentit huimaavat päätä ja viivästyskorko raksuttaa taustalla uhkaavasti.
Tämän jälkeen peli testaa taktista älykkyyttäsi ravinnon ja sosiaalisen elämän saralla. Kaljahammasta kolottaa, mutta gluteeniton ruokavalio ja paikallinen keskikaljakulttuuri ovat Pieksämäellä hyvin vaikea, ellei peräti mahdoton yhtälö. Suuntaat keskustan pubiin pohtimaan seuraavaa siirtoasi. Keliakian vuoksi perinteinen hanakolmonen aiheuttaisi välittömän suolistoräjähdyksen, ja gluteeniton erikoisolut maksaa yhdeksän euroa pullo. Kelan sairauspäiväraha hupenee pelkkiin pohjiin ennen kuin ehdit edes hahmottaa Rännibaarin hämärää sisustusta. Pubin nurkassa istuu tietenkin itse naapurin Penandeerus, joka tuijottaa tyhjää tuoppiaan silmät vetistäen, tarjoaa sinulle vieruspöydän Kyllikiltä sosialisoimiaan suolapähkinöitä ja kysyy vilpittömästi, voisitko taata vielä pienen pikavipin, jotta hän saisi lunastettua vaarivainaalta saadun perintö-Skodansa takaisin ulosottoviraston huutokaupasta.
Kello tikittää armottomasti. Se ainoa, jonka pattereissa on vielä virtaa. Kolme kuukautta kuluu nopeasti Kelan sähköisissä asiointipalveluissa ”odottaa käsittelyä” -tilaa maanisesti päivittäessä ja Eloisan lääkäriaikaa odottaen. Lopulta päätät uhrata viimeiset kolikkosi ja pyrkiä vapauteen sivistyneesti junalla, mutta vastassa on pelin lopullinen loppuvastus. Pieksämäen rautatieasema, tuo kaupungin symboli ja portti maailmalle, muuttuu ylittämättömäksi esteeksi. Luottotietomerkinnän takia et voi luoda tiliä VR:n sovellukseen. Toisaalta vaikka saisitkin sen luoduksi, ei pankkitililläsi olisi katetta junalippuun. Laiturilla tuntuu seisovan näkymätön virtuaalinen seinä, joten joudut vain katsomaan kaihoisasti ohi kiitävää Kuopiosta Helsinkiin matkaavaa InterCityä konduktöörin vilkuttaessa sivulle oviaukosta.
Kun tasan 90 päivää on kulunut, pelin aikaraja paukkuu lopulta umpeen. Huomaat istuvasi edelleen saman rintamamiestalon kuistilla syömässä kylmää kebab-annosta, jonka Wolt-Mahmud oli jättänyt rappusille vesisateeseen. Kebabin wolttaukseen oli onneksi varaa, koska Teittisen Jarmo on hakenut Opelisi kilohinnalla pihasta kohti Kuusakosken keräilypistettä. Jopostasi ei ole edelleenkään havaintoa, mutta Heikinlammesta onkimasi Nopsa auttaa logistiikassa välttävästi, vaikka satula siitä edelleen puuttuukin. Naapurin Pena on muuttanut Thaimaahan sinun nimiisi otetulla pikavipillä, ja postilaatikkoon kolahtaa uusi, entistä korkeampi tonttivuokran perintäkirje. Peli on päättynyt, etkä sinä päässyt pakoon Pieksämäeltä. Mutta ei hätää – ensi kaudella vaikeustasoa nostetaan ja aloituspaikaksi vaihtuu Virtasalmen kirkonkylä.