Hallituksen kyseenalainen päätös lahjoittaa 35 miljoonan euron ehdollinen valtiontuki Helsingin Töölöön suunnitellulle Garden Helsinki -jättiareenalle on selittelyineen lähes oppikirjaesimerkki siitä, miten poliittisella liturgialla peitellään perinteistä hyvä veli -toimintaa. Julkisuudessa toisteltu perustelu hankkeen ”valtakunnallisesta merkittävyydestä” murenee käsiin heti, kun poliittiset puheet vaihdetaan laskimeen ja tilastoihin.
On liki koskettavaa seurata, miten helsinkiläisen jääkiekkojoukkueen uudesta kotihallista leivottiin pikavauhtia koko Suomen tapahtumateollisuuden pelastusrengas, kun kriitikot alkoivat peräänkuuluttaa tukipäätöksen perusteluita. Tapahtumatuottajana ja pitkään tapahtuma-alaa seuranneena minun on vaikea päättää, pitäisikö hallituksen esittämille perusteluille nauraa vai itkeä.
Suomessa eletään tilanteessa, jossa tapahtuma-alan kokonaisliikevaihto on kivunnut jo noin 3 miljardiin euroon. Ala työllistää kymmeniä tuhansia ammattilaisia kautta maan ja sen todellinen vaikuttavuus syntyy sadoista ympäri maata levittäytyvistä festivaaleista, messukeskuksista, kulttuuritaloista ja tapahtumista.
Tässä laajassa ekosysteemissä yksi Töölöön pykättävä monitoimiareena on vain pisara valtameressä. Silti hallitus uskoo, tai ainakin haluaa meidän uskovan, että juuri tämän yhden jääkiekkomontun tukeminen on valtakunnallisesti merkittävää ja elintärkeää koko Suomen tapahtumateollisuuden elinvoimalle. Ei ole.
Samaan aikaan hallitus on leikannut muiden suomalaisten liikuntapaikkojen valtionavustukset puoleen eli vaivaiseen 15 miljoonaan euroon vuodessa koko maan osalta, on erikoista, että yhdelle helsinkiläiskohteelle riittää valtion pussista kertaheitolla 35 miljoonaa.
Suhteutetaanpa tätä hieman: Töölön monttuun upotetaan yhdellä epämääräisesti valmistellulla poliittisella päätöksellä summa, jolla rahoitettaisiin yli kahden vuoden ajan valtiontuki kaikille Suomen kuntien uimahalleille, pallokentille ja lähiliikuntapaikoille. Signaali maakuntiin on tyly: urheiluseurojen harrastevuorot ja rapistuvat liikuntakeskukset saavat odottaa vuoroaan, sillä pääkaupungin VIP-aitiot ja maailmantähtien kiertueet ovat kansallisen prioriteettilistan kärjessä.
Hankkeen valtakunnallista merkitystä on puolustettu väittämällä, että Suomi suorastaan huutaa uutta 20.000 hengen sisäareenaa, jotta maailmantähdet eivät ohittaisi meitä kiertueillaan. Tämä argumentti vaatii kyllä sellaista taloudellista luovuutta, jota tapaa yleensä vain satukirjoissa. Jokainen tapahtuma-alalla toimiva tietää, että kustannustaso on noussut kautta linjan ja artistipalkkiot haastavat järjestäjiä ennennäkemättömällä tavalla. Maailmantähtien Suomen vierailu ei siis jää kiinni puitteista vaan kannattavuuslaskelmien paljastamista puutteista. Niitä ei Garden Helsinki -hanke pysty muuttamaan.
EI Suomen väestöpohja ja ostovoima kasva maagisesti vain siksi, että Töölöön valetaan tarpeeksi betonia Helsinki Gardenin perustuksiin. Megaluokan stadionkonsertit täyttävät jatkossakin Olympiastadionin, ja sisäareenakiertueille nykyiset 13.000 – 15.000 paikan hallit ovat tähän asti riittäneet erinomaisesti. Areenaa kun ei täytetä pelkillä unelmilla ja poliittisilla lupauksilla, vaan sinne on löydyttävä maksavia asiakkaita vuoden jokaiselle viikolle. Myös silloinkin, kun lavalla ei keikuta lantiotaan Beyoncé vaan HIFK:n nelosketju.
Alkuperäisestä, kunnianhimoisesta Garden Helsinki -kaupunkikehityshankkeesta on sitä paitsi karsittu rahoitusvaikeuksien vuoksi pois niin asunnot, hotellit kuin liiketilatkin. Jäljellä on oikeastaan vain pelkkä typistetty monitoimihalli.
Oma lukunsa on myös valtion ryntäys verovaroilla markkinoille tavalla, joka vääristää tervettä kilpailua. Valtio päättää asettua yhden toimijan taakse samaan aikaan, kun Vantaan Kivistöön on suunniteltu täysin markkinaehtoista jättiareenaa ilman julkista rahaa, ja Pasilan Helsinki-hallia herätellään uusin suomalaisvoimin.
Vantaalla saattaa parhaillaan joku kiinteistösijoittaja miettiä, olisiko heidänkin areenahankkeensa muuttunut ”valtakunnallisesti merkittäväksi”, jos hallituksen puheenjohtajaksi olisi tajuttu palkata oikean puoluekirjan omaava ex-pormestari? Tässä kohden mieleen saattaa myös muistua, että hankkeen kehityskumppaniksi valitun SRV:n hallituksessa istuu sopivasti pääministeripuolueen vaalikampanjointia tukeneen ja Kokoomussäätiötä luotsaavan liikemiehen lähipiiriä. Toki kyseessä on varmasti puhdas sattuma, ja ajatuskin asioiden koplaamisesta voidaan tyrmätä suoralta kädeltä. Onhan kyseessä sentään valtakunnallinen etu.
Olipa taustalla mitä tahansa, niin Garden Helsingin miljoona-avustus ei ole mikään valtakunnallinen tapahtumateollisuuden kasvupaketti tai suomalaisen tapahtuma-alan pelastus. Se on juuri sitä miltä se vaikuttaa: budjettiriihessä pöydän alta suhmuroitu kabinettipäätös, joka tuoksahtaa vahvasti vanhan ajan ”hyvä veli -verkostoille”.
Kun laskun maksajiksi joutuvat tavalliset liikkujat ja ammattiaan omalla riskillään harjoittavat tapahtumajärjestäjät ympäri Suomen, on tämän luksushallin kutsuminen ”koko Suomen eduksi” likimain loukkaus veronmaksajia ja tapahtuma-alan ammattilaisia kohtaan.