Eilen Pieksämäen koulutuslautakunta oli suuren päätöksen äärellä. Pitkään sorvattu ja hartaasti odotettu kouluverkkoratkaisu oli edennyt päätösvaiheeseen ja oli valmis lähetettäväksi eteenpäin kaupunginhallituksen kautta -valtuuston päätettäväksi.
Yhteiskunta
Kiskobussilla Savonlinnaan!
Pieksämäen ja Savonlinnan välinen henkilöjunaliikenne päättyi 1988. Sen jälkeen Huutokosken ja Savonlinnan välisellä rataosuudella on kolkutellut lähinnä tavarajunia ja niitäkin harvakseltaan, siitäkin huolimatta että rataosuus peruskorjattiin puutavarakuljetuksia varten 2008.
Toivoa säännöllisen henkilöliikenteen palauttamisesta on kuitenkin elätelty jo kauan niin Pieksämäellä kuin Savonlinnassakin, radanvarresta puhumattakaan. Junaa odottavan aika on ollut pitkä, kuten asemillakin nykyään hyvin tiedetään.
Muistaakseni henkilöliikennettä ei lakkautettu 1988 matkustajapulan vuoksi, vaan merkittävin syy sen lopettamiseen oli se, että tuolloin jo 1950-luvulla työuransa aloittanut lättähattukalusto tuli eläkeikään ja korvaavalla kalustolla suurin sallittu nopeus Huutokoski-Savonlinna rataosuudelle olisi ollut lättähattuja huomattavasti hitaampi. Tämä olisi pidentänyt matka-aikaa kohtuuttomasti ja todennäköisesti siirtänyt matkustajia kumipyörille, joten henkilöliikenne päättyi yhtä aikaa lättähattujen aktiiviuran kanssa.
Nyt kun rata on peruskorjattu, ei nopeuskaan ole enää ongelma. Uusittu rata mahdollistaa jopa 120km/h nopeuden mikäli myös rataosuudella olevat tasoristeykset korjattaisiin tämän nopeuden vaatimalle turvallisuustasolle. Nopean henkilöliikenteen vaatimien lisäinvestointien tarve olisi julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa. Kun rataan on jo käytetty 42 miljoonaa niin tämä lisäsijoitus tuntuu varsin kohtuulliselta.
Junayhteyden uudelleenavaaminen toisi Savonlinnan lähemmäs läntistä Suomea ja tarjoaisi mutkikkaita maantievaihtoehtoja nopeammat yhteydet. Etenkin Savonlinnalle henkilöliikenneyhteys olisi merkittävä kehitysaskel. Pieksämäen asemaa rautatieliikenteen solmukohtana se parantaisi ja toisi lisämatkustajia myös jatkoyhteyksille. Savonlinnassa on runsaasti opiskelijoita ja kaupunki pyrkii parantamaan asemiaan opiskelukaupunkina – monipuoliset junayhteydet olisivat tässäkin valttia.
Kesäaikaan junayhteys avaisi monia mahdollisuuksia matkailulle. Rataosuus soveltuisi kesäaikaan hyvin myös museojunaliikenteelle, jos siihen löydettäisiin sopivaa kalustoa ja museojunaoperaattori. Toki modernillakin kiskobussilla rataosuus tarjoaa monipuolisia maisemia.
On harmillista, että yli 40 miljoonan euron investointi on käyttämättömänä. Selvitysten mukaan rataosuudella voisi olla 60.000 junamatkustajaa vuodessa, jos reitti avattaisiin uudelleen.
Toistaiseksi VR on kuitenkin ollut rivien välistä tulkittuna ilmeisen haluton aloittamaan henkilöliikennettä uudelleen. Mikäli VR ei ole innokas tarttumaan tuumasta toimeen, olisi mielestäni järkevää selvittää myös kiinnostaisiko tämä reitti yksityisiä yrityksiä. Hiljainen rataosuus tarjoaisi hyvän mahdollisuuden pilotoida yksityistä henkilöliikennettä. Kannattaa pitää mieli avoimena ja selvittää kaikki vaihtoehdot!
Omena, meloni ja rautalankaa
Yksi näiden vaalien suurimmista kysymyksistä tuntuu olevan euroalueen talous ja Suomen osallistuminen sen vakauttamiseen. Ei ole tullut vastaan vaalitilaisuutta tai -chattia, jossa asia ei olisi tavalla tai toisella noussut esille.
Eikä ihme. Vaalikentillä puhutaan ulkomaille jaettavista miljardeista ja samaan hengenvetoon päivitellään kotimaan kestävyysvajetta. Moni äänestäjä esittää kysymyksiä: ”Miksi Suomen istuva hallitus haluaa kylvää suomalaisten rahaa ulkomaille? Miksi meidän on pelastettava ahneita pankkiireja?” Koviten tämä kritiikki kohdistuu tietysti Kokoomukseen, sillä valtiovarainministerinä Katainen kantaa asiassa suurinta vastuuta. Ja se on tietysti hieno asia, että ikävistäkin päätöksistä kannetaan vastuuta lähestyvistä vaaleista huolimatta.
Suomi ei kuitenkaan jakele veronmaksajien rahoja ympäriinsä. Suomi ei ole myöntänyt yhdellekään maalle tukea tai vastikkeetonta rahaa, vaan lainoja ja lainojen takuita. Tähän mennessä Suomen myöntämää lainaa Islanti ja Kreikka ovat nostaneet 675 miljonaa. Lainat on tarkoitus saada takaisin korkoineen ja korkotuloja niistä on jo saatukin. Irlannin lainoja on taattu noin 740,3 miljoonan edestä. Takausten realisoituminen Suomen maksettaviksi on hyvin epätodennäköistä. Rahaa ei siis ole kylvetty ympäriinsä vastikkeetta kuten vaalikentillä kuulee väitettävän.
Olemme mukana pelastustalkoissa itsekkäistä syistä, turvataksemme Suomen tulevaisuutta ja pitääksemme kiinni suomalaisista työpaikoista. Monet kritisoivat näitä perusteluja sillä, että tässä pelastetaan ennenkaikkea ahneita sijoittajia ja liikepankkeja. Vedotaan myös siihen, että Kreikka, Irlanti tai Portugali eivät ole Suomelle kovinkaan merkittäviä kauppakumppaneita – ”Annetaan siis kaatua mokomien tuhlarivaltioiden ja nielköön ahneet pankkiirit tappion karvasta kalkkia. Se on oikein niille”, sanovat monet.
Mutta ei. Ei se vaan niin mene. Maailma on nykyään globalisoitunut ja Suomi on osa Eurooppaa – niin hyvässä kuin pahassakin. Pohjimmiltaan kyse ei ole kriisimaiden tai yksittäisten pankkien pelastamisesta, vaan paljon laajemmasta asiasta: Euroopan pankkijärjestelmän ja taloutemme pelastamisesta. Myönnetyillä takuilla turvataan työpaikkamme ja se, että talouskasvun on mahdollista jatkua.
Euroopan maat ovat olleet sijoittajien ja rahoituslaitoisten kannalta luotettavia sijoituksia. Edellisen kerran EU-maa on jättänyt velkansa maksamatta 1940-luvulla ja silloin se oli Saksa, varsin ymmärrettävästi II maailmansodan vuoksi. Tämän vuosikymmeniä jatkuneen maksuvarmuuden vuoksi Euroopan maat ovat saaneet rahoitusmarkkinoilta lainaa edullisella korolla. Meihin eurooppalaisiin ja kykyymme hoitaa talousasioita on luotettu. Kyse ei ole ollut ahneuksissa tehdyistä riskisijoituksista, vaan lainat eurooppalaisille valtioille ovat olleet matalan riskin ja maltillisen tuoton sijoituksia. Retoriikassa vilahtelevien ahneiden pankkiirien voitonkiilto silmissä tehdyt riskisijoitukset ovat suuntautuneet vallan toisaalle kuin lainoihin Kreikalle tai Portugalille. Euromaiden matalan riskin valtionlainoihin ovat sijoituksia tehneet mm. suomalaiset eläkeyhtiöt.
Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet säntillisiä taloudenpidon suhteen. Kriisiin ajatuneet euromaat saivat velkaa liian halvalla ja aivan liian kauan. Nyt maiden holtiton taloudenpito on kostautunut. Yksi ongelmista, joka näiden taloutensa rapakuntoon ajaneiden maiden maksukyvyttömyydestä ja velkasaneerauksesta seuraisi olisi se, että myös hyvin talousasiansa hoitaneiden euromaiden valtionlainat joutuisivat paineen alle: lainojen korot nousisivat, lainaa ei saisi enää yhtä halvalla.
Toistaiseksi kukaan ei varmuudella osaa sanoa mitä seuraisi jos vaikkapa Kreikka tai Portugali ajautuisivat maksukyvyttömyyteen. Valtaosa maailman johtavista talousguruista, Soinia ja Urpilaista lukuunottamatta, arvioi tällaisen tilanteen kaatavan useampia euromaita ja niitä lainoittaneita eurooppalaisia pankkeja. Samoja rahalaitoksia, joilta myös Suomi on lainannut rahaa ja joilta rahaa ovat lainanneet myös Suomen merkittävimmät kauppakumppanit, ne vientimaat joiden varassa Suomi elää. Näiden pankkien kaatuminen – niin oikein kuin se monen mielestä ahneille sijoittajille olisikin – johtaisi kuitenkin todennäköisesti euroopanlaajuiseen lamaan ja sellaisen seuraukset Suomelle olisivat kohtalokkaat. Kaikkihan me muistamme sloganin ”Suomi elää viennistä”. Kyse ei siis olisi vain viennin tyrehtymisestä Kreikkaan, Irlantiin tai Portugaliin – vaan paljon laajemmin. Eikä meillä olisi taantuman iskiessä varaa ottaa lisää tai uusia erääntyviä valtionlainojamme pitääksemme hyvinvointivaltion käynnissä.
Edellinen taantuma, josta olemme paraikaa nousemassa sai alkunsa, kun USA:ssa annettiin ahneiden pankkiirien maistaa omaa lääkettään eli yhden liikepankin annettiin kaatua. Sen vaikutukset näkyivät Euroopassa asti – Suomelle tuo kriisi merkitsi tilastojen mukaan noin 40 miljardin euron notkahdusta valtiontalouteen ja itsenäisyyden ajan jyrkintä taloustaantumaa. Tästä parin vuoden takaisesta taantumasta suomalaiset selvisivät lähes säikähdyksellä – pitkälti valtion lainarahalla toteutetun elvytyksen ansiosta. Jos eurooppalainen finanssijärjestelmä nyt kaatuisi, vaikutukset Suomeen olisivat rajummat. Siinä tilanteessa meillä ei olisi varaa elvyttää kuten tämän edellisen laman aikana teimme, koska emme saisi enää lainaa järkevillä koroilla eikä toinen velkarahalla tehtävä elvytysoperaatio olisi muutoinkaan mahdollinen. Edessä olisi syvä lama ja työttömyys.
Jos siis muutamien miljardien takauksilla pystytään estämään isompi kriisi, jonka vaikutukset Suomeen olisivat kymmeniä miljardeja, niin minusta se kuulostaa varsin järkevältä. Mielekästä se ei ole, koska tämä kriisi on löyhäpäisten valtioiden ja valtionlainojen liki olemattomaan riskiin tuudittautuneiden sijoittajien aikaansaannosta. Valittavana ei kuitenkaan taida olla kuin huono tai huonompi vaihtoehto. Vastuunkanto on sitä, että ongelmat ratkaistaan.
Vahingoista täytyy viisastua. Jatkossa tämänkaltaisilta tilanteilta voidaan välttyä, jos EU:n jäsenvaltioilta vaaditaan tiukkaa talouskuria. Lisäksi nyt tehdyt tilapäiset vakautusjärjestelyt on korvattava pysyvällä vakausjärjestelmällä, johon saadaan myös pankkien ja sijoittajien vastuu järkevällä tavalla mukaan. Tätä Suomi on ajanut koko ajan.
Euroalueen vakauttaminen ja kriisimaiden vaikutukset ovat niin laaja ja monisyinen asia, ettei sitä pysty kuittamaan 15 sekunnissa tv-tentissä viittaamalla omeniin ja meloneihin. Sen selittämiseen tarvitaan julmetun iso kerä rautalankaa.
Ps. Blogin tekotaiteellista postmodernia otsikointia ei ole tuettu verovaroin 😉
Ajatuksia maahanmuutosta
Maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat olleet kovasti esillä poliittisessa keskustelussa niin lehtien palstoilla, poliitikkojen puheissa kuin huoltoasemien kahvioissakin. Keskustelu on ollut mielestäni hyvin mustavalkoista ja eri ääripäiden mielipiteet ja tietynlainen fanaattisuus asian ympärillä on korostunut puolin kun taas asiakysymyksiin pureutuva keskustelu on jäänyt harmillisesti taka-alalle.
Lue loppuun
Työpaikkoja, työpaikkoja
Onko Pieksämäen kaupungin toteuttama uusien työpaikkojen synnyttäminen ollut riittävää? Miten kaupungin pitäisi edistää työpaikkakehitystä? Nämä olivat Keskustan kysymykset Kokoomukselle Sinun Savo -lehden kysymys kiertoon -palstalla.
Lue loppuun
Kylät ja koulut
Pieksämäellä on viime aikoina mietitty alueen kasvatus- ja opetuspalvelujen tulevaisuutta oikein urakalla. Paikallisista päättäjistä ja asiantuntijoista koottu palvelurakennetyöryhmä on saanut työnsä päätökseen ja loppuraportti on lähdössä koulutuslautakunnan, kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyyn.
Lue loppuun
Ajatuksia matkailun kehittämishankkeesta
Syyskuun lopulla julkaistu Pieksämäen matkailun kehittämishankkeen selvitystyön loppuraportti ja sihen sisältyvä ehdotus matkailuhankkeeksi ovat viime päivinä herättäneet runsaasti keskustelua niin matkailutoimijoiden keskuudessa kuin lehtien palstoillakin.
Joukko kaupunginvaltuutettuja jätti maaliskuisessa valtuuston kokouksessa Keskustan Heikki Häkkisen johdolla mainion valtuustoaloitteen Pieksämäen matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Yleensä kankeana pidetty virkamieskoneisto tarttui kerrankin toimeen ripeästi, sillä maaliskuun lopulla vain viikon kuluttua aloitteen jättämisestä käynnistyi selvitystyö, jonka päämääräksi oli asetettu kaupungin matkailun kehittämishankkeen käynnistäminen. Selvityksen aloitus tapahtui virkamiestyönä ja paikallinen matkailukenttä sai tiedon selvityksen käynnistymisestä toukokuun lopulla, kun sähköpostilaatikkoon kolahti kutsu Pieksämäen matkailun kehittämissuunnitelman valmistelutyön 2. vaiheen aloitusseminaariin.
Ihan alkutekijöissään ei kuitenkaan matkailun kehittämisessä oltu ennen valtuustoaloitettakaan. Meillä on paikallisesti ollut jo useamman vuoden viritteillä matkailualan toimijoiden verkostoituminen ja yrittäjävetoinen matkailun kehittämishanke, Tapahtumaverkko. Sen puitteissa on selvitelty Pieksämäen matkailun haasteita ja pohdiskeltu ratkaisuja matkailupalveluiden kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Tämä ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen nyt selviteltyyn hankkeeseen.
Tapahtumaverkko on siinä mielessä poikkeuksellinen ”hanke”, että sitä ei ole rahoitettu julkisista varoista, vaan se on synnytetty ja kustannettu paikallisten matkailutoimijoiden yhteistyönä. Vaikka juuret ovat yksityisellä sektorilla, niin Tapahtumaverkko ry on tehnyt paljon yhteistyötä kaupungin kanssa ja mm. yhteismarkkinoinnilla on saavutettu myös hyviä tuloksia. Keväällä Pieksämäen matkailua ja tapahtumia markkinoitiin ennennäkemättömän laajalla messukiertueella, jonka kustannuksista vastasi pääosin Tapahtumaverkko, kaupungin panostuksen painottuessa tammikuisiin Matka 2010 -messuihin. Hellekesän tapahtumista Big Wheels kokosi kaupunkiin ennätysyleisön ja Sylvi Symposiumi puolestaan tasokkaan kansainvälisen kattauksen pohjoismaisia naiskirjailijoita. Voidaan siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Tapahtumaverkon puitteissa tehty työ on siis kantanut hedelmää, ja muutoinkin Pieksämäen seudun matkailu on ollut jo useamman vuoden nousukierteessä.
Tässä valossa matkailuväen odotukset keväällä käynnistetyn selvityksen suhteen eivät olleet suuret, koska Pieksämäen matkailun haasteet ja mahdollisuudet olivat jo kohtalaisen hyvin jo kartoitetut ja matkailun kehittäminen käynnissä usealla eri rintamalla. Selvitykseltä ei siis ollut odotettavissa mitään uutta tai ihmeellistä. Pikemminkin aloitusseminaarin jälkeen alan toimijoiden odotukset kohdistuivat siihen, että selvitystyö vahvistaisi matkailun kehittämisen olevan oikeilla linjoilla. Tosin moni kesän aikana jututtamani matkailutoimija koki jo pelkän selvitystyön hintaansa nähden kalliina, olihan sen kustannushaarukaksi kerrottu 10.000-20.000 euroa, joka on olosuhteet huomioon ottaen kohtalaisen iso summa.
Reilut kolme kuukautta 2. vaiheen aloitusseminaarin jälkeen kokoonnuimme kuulemaan syyskuussa valmistunutta 1. ja 2. vaiheiden loppuraporttia. Ensivaikutelma oli asiallinen, mutta harmillisen ohut pyyhkäisy perinteikästä konsultointia – arkistossa pölyttyvien mappien jälkimaulla. Mitään uutta ei loppuraportti Pieksämäen matkailua pidempään seuranneille tarjonnut – sen sijaan yllättävää oli, että paikkakuntamme olemassa oleva matkailutyö, sen haasteet ja potentiaali olivat jääneet joko hyvin vähäiselle huomiolle tai kokonaan noteeraamatta. Tästä johtuen raportti antaa kaupunkimme matkailusta huomattavasti todellisuutta heikomman kuvan.
Vaikka nykytilaa ei ole kunnolla tavoitettu, pitänee konsultin näkemys Pieksämäen matkailun tulevaisuudesta hyvinkin paikkansa – siinä seutumme matkailun keihäänkärkenä toimii tapahtumamatkailu. Sekin oli totta, että yhtä vetovoimaista matkailukohdetta ei seudulta löydy. Kukaan ei myöskään kiistä sitä, että vesistömatkailu on Pieksämäellä vähäistä – se tosin oli sivuutettu, että osasyy vesistömatkailun pieneen rooliin on vesistöjemme luonne – Pieksämäki on ”Saimaan maakunnan” ainoa kaupunki, joka ei sijaitse Saimaan rannalla. Vaikka loppuraportin vision mukaan Pieksämäki kehittyy merkittäväksi tapahtumamatkailukaupungiksi, ei raportissa esitetty hanke tarjoa kunnon eväitä sen saavuttamiseksi.
Toisaalta pieniin lillukanvarsiin on paneuduttu, mutta käytännön toimenpiteet tapahtumamatkailun saralla jäävät hämäriksi. Raportissa on mm. otettu yllättävän voimakkaasti kantaa liikuntatoimen yhtiöittämisen puolesta, vaikkei matkailun näkökulmasta liikuntatoimen organisaatiomuodolla ole erityisen suurta merkitystä. Liikuntamatkailun kehittäminen ja edellytyksien luominen sille eivät edellytä, että liikuntatoimi olisi itse mukana liikuntamatkailubisneksessä kaupallisena toimijana. Toinen silmiinpistävä asia raportissa oli kaupungin maankäytön, kaavoituksen ja Anolanranta -hankkeen voimakas esilletuonti. Uusien asukkaiden hankkiminen ja uudisrakentamisen tukeminen ovat tärkeitä asioita kaupungin tulevaisuuden kannalta, mutta ne eivät kyllä suoranaisesti liity matkailun kehittämiseen, etenkin kun tapahtumamatkailun kehittäminen nostettiin raportissa merkittävästi esille. Tapahtumayleisön tarpeet ovat muualla kuin kaavoituksessa tai tonttitarjonnassa!
Selvityksen kakkosvaiheessa loppuraportin ja toimenpide-ehdotusten taustaksi haastateltiin 20 pieksämäkeläistä tahoa, joista noin 17 oli varsinaisesti matkailutoimijoita. Aivan kaikkia alueen matkailutoimijoita ei oltu tavoitettu tai aikataulujen vuoksi ehditty haastatella. Moni merkittäväkin seudullinen matkailualan toimija tai taustavaikuttaja jäi harmillisesti ulos selvityksestä, koska heitä ei oltu listattu mukaan lainkaan, tavoitettu tai haastattelu ei ollut sopinut aikatauluihin. Poissaololla loistivat mm. Savon Solmu -messuja järjestävä Nuorkauppakamari, monialainen toimija Bovallius-säätiö, moottoriurheilukeskus Motopark, monen matkailijan käyntikohde Moilasen Leipomo, kaupungin suurimmaksi musiikkifestariksikin kutsuttu RADALLE.com -tapahtuma, heppamatkailutoimija Teittilän Tallit ja ohjelmapalveluita tarjoava Eränavigator muutamia poimiakseni. Lisäksi olisin itse kaivannut mukaan myös Pieksämäen yrittäjäjärjestöjen, keskustan kehittämisyhdistys Pieksä ry:n ja kaupunkimme aktiivisten teatteritoimijoiden näkemyksiä.
Toinen, kolmas tai kukaties monesko korvaan särähtänyt kohta loppuraportin esittelytilaisuudessa oli selitys sille miksi Länsi-Savo oli ainoa sanomalehti haastateltujen matkailutoimijoiden joukossa, mutta paikallinen media Pieksämäen Lehti loisti poissaolollaan. Muut alueen lehdet oli kuulemma jätetty pois, koska näiden joukosta erityisesti Länsi-Savo on mukana Pieksämäen matkailussa. Ei millään pahalla Länkkäriä kohtaan, mutta kyllä moinen lausunto on oikeusmurha vastikään 85-vuotista taivaltaan juhlineelle Pieksämäen Lehdelle, joka on ollut erittäin aktiivinen seudun tapahtumien kehittäjä, yhteistyökumppani ja puolestapuhuja. Lehti on tukenut lukuisia seudun tapahtumia, ollut aktiivisesti mukana ideoimassa uusia tapahtumia ja koonnut nyt jo muutaman vuoden toimineen taantuman torjunta -ryhmän tekemään osittain samaa duunia, johon nyt ehdotettu hankekin kohdistuisi. Käsittämätöntä, että paikallislehden paikallistuntemusta ja kokemuksia ei huomioitu.
Jos selvitystyöhön käytetään lähemmäs 20.000 euroa, niin sen olettaisi olevan kattava ja syvällisesti aiheeseen paneutuva – valtuustoaloitteessakin toivottiin nimenomaisesti perusteellista selvitystä. Siinä missä haastateltu joukko oli ohut pyyhkäisy seudun matkailutarjonnasta, olivat myös loppuraportissa esitetyt toimenpide-ehdotukset hyvin yleisluonteisia. Selvityksen mukaan panostuksia tarvittaisiin verkostoitumiseen, tuotteistamiseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Oli aihe mikä tahansa, niin edellä mainitut asiat voisi nostaa esiin hatusta ja osua silti oikeaan! Nykymaailmassa ei liene olemassa sellaista toimialaa, jossa verkostoituminen, tuotteistaminen tai markkinointi eivät kaipaisi jatkuvaa panostusta. Yrittäjä, joka ei tätä faktaa tiedä ilman että ulkopuolinen konsultti sen kertoo, on kehitystasoltaan jossain alkuliman ja ameeban välimaastossa ja sinne tuskin kukaan pieksämäkeläinen matkailutoimija itseään sijoittaisi. Siksipä selvitystyön lopputulokset ja esitetyn kaksivuotisen jatkohankkeen sisältö ovatkin pettymys kaikille alan toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut tai jotka ovat Tapahtumaverkkoon olleet yhteydessä.
Ei kuitenkaan voida sanoa, että loppuraportissa esitetyt näkemykset olisivat vääriä tai huonoja. Kyllä ne ihan asiaa ovat, onhan selvityksen tehnyt Heikki Kähärä kotimaan matkailun rautainen ammattilainen. Syystä tai toisesta selvityksissä ei päästy pureutumaan Pieksämäen matkailun todellisiin ongelmiin. Onko kyse siitä ettei ole kysytty oikeita kysymyksiä vai siitä että vastauksissa ei ole haluttu tuoda julki omia ideoita? Kenties haastateltujen toimijoiden otanta on ollut liian suppea tai aikaa tulosten analysointiin liian vähän? Oli miten oli, paikallista matkailutoimintaa pidempään seuranneet tietävät, ettei pieksämäkeläisiltä matkailutoimijoilta puutu ideoita tai näkemystä sen paremmin tuotekehityksen, tuotteistamisen kuin markkinoinninkaan saralla. Se taas tarkoittaa sitä, että näiden asioiden valmennukseen tai ohjaukseen ei tarvita niin massiivista panostusta, kuin Kähärän ehdottama noin 200.000 euron jatkohanke pitäisi sisällään. Pieksämäen matkailutoimijoille riittäisi huomattavasti pienempi taloudellinen panostus, jos se kohdistettaisiin oikeisiin asioihin – niihin todellisiin matkailukehityksen pullonkauloihin ja puutteisiin.
Pieksämäen matkailua pyöritetään tällä hetkellä yleisimmin jonkin muun toimen ohessa sivubisneksenä tai puhtaasti talkoohengessä. Sivutoimisuus pätee niin mökkivuokraajiin, tapahtumien järjestäjiin kuin kaupungin organisaatioonkin. Kaikilla meillä on matkailun rinnalla myös joku toinen ”oikea” työ ja matkailuun käytettävissä olevat resurssit ovat näin ollen rajallisia. Olemassa olevia tuotekehitys-, tuotteistamis- ja markkinointisuunnitelmia ei muiden töiden lomassa ehditä panna täytäntöön, vaikka teoria olisikin hallussa. Sivutoimisuus tai talkoopohjalla toimiminen tarkoittavat myös sitä, että markkinointiin käytettävä budjetti on rajallinen. Ulkopuolisen matkailuasiantuntijan silmin puutteet siis voivat vaikuttaa olevan suunnittelussa ja tuotekehityksessä, vaikka ne todellisuudessa ovat ruohonjuuritasolla käytännön toimeenpanossa.
Kiire ja resurssipula ovat asioita, joihin ei pelkkä ulkopuolinen ohjaus auta. Ylityöllistetylle matkailutoimijalle ei ole juurikaan iloa siitä, että joku ohjaa ja neuvoo miten tulisi toimia, jos aikaa ei aina ole edes omien näkemysten toteuttamiseen. Kaiken lisäksi hanke-ehdotuksen mukaista ohjausta ja koulutusta tuotekehitykseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin on jo nyt tarjolla lukuisten eri hankkeiden muodossa. Harva se viikko sähköpostiin tulee tietoa kurssitarjonnasta ja koulutuksista. Vaikka elinkeinotoimi hoitaa näiden tiedottamisen mallikkaasti, ei näihinkään tunnu riittävän tarpeeksi osallistujia – johtuen juuri siitä kiireestä. Miten siis uusi kallis hallinnointiin ja ohjaukseen keskittyvä hanke ratkaisisi ongelmia?
Suurin puute julkisen sektorin matkailupalveluissa on se, että kaupungilla ei ole virallista matkailustrategiaa ja kaikki matkailuun liittyvä toiminta on hajallaan kaupungin organisaatiossa. Tähänkin on tosin jo tulossa muutos, sillä valmisteilla olevassa elinkeinostrategiassa matkailu on huomioitu. Hallinnoinnin ja asiantuntijapalveluiden sijaan kaupungin tulisi suunnata matkailun hankerahoitusta elinkeinotoimen nykyisen matkailutyön vahvistamiseen. Ei tarvita uutta päällikköä, tarvitaan työpanosta käytännön toimiin.
Jos tältä nyt esitetyltä pohjalta lähdetään viemään hanketta eteenpäin, niin se on suoraan sanottuna veronmaksajien rahojen tuhlausta. Kyllä ne EU-rahatkin tulevat veronmaksajilta. Nyt ei tarvita lisää johtajia, konsultteja tai kallista hallinnointia – esityksen mukaanhan yli 3/4 koko hankkeen budjetista uppoaisi asiantuntijapalveluiden ostoon, käytännössä leijonanosa hanketta vetävän asiantuntijan palkkaukseen. Nyt tarvitaan käsiä ja jalkoja käytännön juokseviin asioihin ja markkinointiin, jotta matkailutoimijoilla itsellään olisi aikaa panostaa ehdotettuihin asioihin: tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen!
Ps. Suosittelen lukemaan syyskuun alussa kirjoittamani blogin ”Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!”
Valtuustoaloite vapaista ohjelmistoista
Tänään jätimme kaupunginvaltuuston kokouksessa tällaisen valtuustoaloitteen. Mielestäni ei ole mitään todellista estettä sille, etteikö täällä voitaisi ottaa mallia monista edelläkävijäkunnista ja esim. Pieksämäen kouluissa voitaisiin korvata kalliit Windows-käyttöjärjestelmät ja Microsoft Office -paketit Linuxeilla ja OpenOfficella. Itse olen sujuvasti hoitanut työasiat OpenOfficella jo useiden vuosien ajan törmäämättä ongelmiin, jotka johtuisivat vapaasta ohjelmistosta. Linux löytyy tottakai myös firman palvelinkoneista ja kännykässäkin on linux-johdannainen Maemo. Ja tämä blogikin pyörii WordPressillä Linuxin päällä. Kaupungin omienkin nettisivujen julkaisujärjestelmä on avoin Joomla. Avoimen ja vapaan lähdekoodin ohjelmistoja ei kannata aliarvioida. Toivottavasti aloite johtaa ennakkoluulottomaan selvitykseen ja se puolestaan käytännön toimiin. Microsoftin kassaan kilahtavat eurot voitaisiin käyttää sivistystoimessa koululaisten parhaaksi. Ottaakahan tästä linkistä OpenOffice itsekin koekäyttöön!
-Heikki-
Valtuustoaloite vapaiden ohjelmistojen käytön lisäämisestä
Vapaat ohjelmistot ovat tietokoneohjelmistoja, joita saa käyttää, levittää ja muokata vapaasti. Tunnetuin tällainen ohjelmisto on suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämä Linux-käyttöjärjestelmä. Suosiota ovat saavuttaneet myös ilmaiset OpenOffice -toimisto-ohjelmistot. Näiden vastakohtia ovat suljetut ohjelmistot, joita ei saa levittää eikä muokata ja joiden käyttäminen edellyttää voimassa olevaa maksullista lisenssiä. Tällaisia ovat mm. yhdysvaltalaisen Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmä ja saman yhtiön Microsoft Office -toimisto-ohjelmistot.
Vapailla ohjelmistoilla on useita vahvuuksia. Ohjelmista ei makseta vuotuisia lisenssimaksuja ja niiden lataaminen verkosta on ilmaista. Merkittävä tekijä on myös etteivät tällaisten ohjelmistojen käyttäjät ole riippuvaisia yhdestä ohjelmistoyrityksestä ja sen hinnoittelupolitiikasta.
Vapaista ohjelmistoista muissa kunnissa saatujen kokemusten perusteella esim. Linux-järjestelmiin siirtymällä olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä, lisätä ylläpidon helppoutta sekä pidentää yksittäisten työasemien käyttöikää. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta on kehottanut hyödyntämään avoimia ja vapaita ohjelmistoja muun muassa tietoturvan ja järjestelmien hallittavuuden takia.
Vapaisiin ohjelmistoihin ja Linuxiin on tähän mennessä siirrytty esimerkiksi Kemin, Lahden, Rovaniemen, Espoon ja useiden pienempien kuntien kouluissa ja monissa yliopistoissa. Valtion-hallinnossa avoimiin ohjelmistoihin on siirrytty oikeusministeriössä ja myös muissa ministeriöissä asiaa valmistellaan. Myös Pieksämäen kaupunki hyödyntää vapaita ohjelmistoja mm. internet-julkaisuissaan.
Mielestämme vapaiden ohjelmistojen käyttöä Pieksämäen kaupungin organisaatiossa tulisi lisätä. Erityisesti kouluissa Linux-käyttöjärjestelmät ja vapaat ohjelmistot olisivat erinomainen vaihtoehto nykyiselle Microsoft-painotteiselle suljetulle ja lisenssimaksulliselle ohjelmistokannalle.
Kaikki kaupungin tarvitsemat ohjelmistot ja järjestelmät eivät tue Linux-käyttöjärjestelmää, joten aivan kaikkia toimintoja ei voida siirtää pois Windows-alustoilta. Pääosa työasemista lienee kuitenkin sellaisia, joiden Windows-käyttöjärjestelmä voitaisiin mielestämme nykyisten lisenssien vanhentuessa korvata Linux-käyttöjärjestelmällä. Myös Windows-käyttöjärjestelmälle on saatavana lukuisia vapaita ohjelmistoja. Mielestämme kaupungin toimisto-ohjelmistopaketiksi voitaisiin jatkossa valita täysin Microsoft Office -ohjelmistojen tiedostomuotojen kanssa yhteensopiva ilmainen OpenOffice, jonka käyttöliittymä ei merkittävästi poikkea totutusta Microsoft Officen käyttöliittymästä.
Suurimpia esteitä vapaiden ohjelmistojen käytölle on toistaiseksi ylläpidon ja osaamisen niukkuus, sillä osaaminen on markkinatilanteen vuoksi keskittynyt Microsoftin ohjelmistoihin. Siirtyminen vapaisiin ohjelmistoihin edellyttäisikin sekä tukihenkilöiden että käyttäjien kouluttamista, josta koituu kustannuksia vaikka itse ohjelmistot ovatkin maksuttomia.
Esitämme, että Pieksämäen kaupunki selvittää mahdollisuudet vapaiden ohjelmistojen käyttöönottoon ja huomioi selvitystyössä myös muiden kaupunkien käyttökokemukset, asiasta tehdyt tutkimukset sekä avointen ohjelmistojen vaikutukset hankintakustannuksiin ja laitteistojen elinkaarikustannuksiin pidemmällä aikavälillä.
Pieksämäellä 14. syyskuuta 2010
Kokoomuksen valtuustoryhmä,
Heikki Skyttä sekä Seppo Haavisto, Juha-Pekka Heikkinen, Mauri Heinonen, Juhani Keinonen, Marja-Liisa Kähkönen, Mikko Laakso ja Jaana Leskinen
Raggarista ympäristörikolliseksi
Aloitellessani harrastusta vanhojen amerikkalaisten autojen parissa olivat jenkkiautoharrastajat vielä raggarimaineessa ja vanha amerikanrauta herätti usein yleistä pahennusta missä sitten ikinä liikkuikaan.
Nykyään jenkkiautoharrastajien aiempi raggarimaine on muisto vain, mutta yleistä pahennusta marketin parkkipaikalle lipuva dollarihymy tuntuu silti herättävän. Nuo paheksuvat katseet eivät tosin tule enää kansaneläkettä nauttivilta kukkahatturouvilta eivätkä ne kohdistu varsinaisesti auton matkustajiin. Nykyään näitä matalan murinan saattelemana liikkuvia bensiniikrematorioita paheksuvat mummojen sijaan nuoremmat kierrätysmekkotytöt ja globaaliin ympäristötietoisuuteen heränneet cityihmiset, joiden mielestä vanhalla autolla huvikseen ajeleva entinen raggari onkin nykyään kovimman tason ympäristörikollinen.
Yksityisautoilu on mediassa saanut niin vahvan saastuttajan leiman kylkeensä, että suurikokoisella tai vanhalla autolla liikkuessaan alkaa heikkohermoisempi autoilija tuntea jo häpeää. Autoilun vastustajien ja vähäpäästöisempiä uusia autoja mielellään myyvien tehtaiden ja maahantuojien tehokkaan lobbauksen ansiosta yksityisautoilusta on tullut miltei synonyymi ilmastonmuutokselle tai ympäristön saastuttamiselle. Yksityisautoilijoiden pahinta sorttia ovat tietysti kaikenlaiset moottoriharrastajat, jotka mokomat saastuttavat ympäristöä ihan huvikseen – eipä ihme, että kaikenlainen moottoriharrastus on kohta lähestulkoon kriminalisoitu nykypäivän yhteiskunnassa.
Olipa totuus ilmaston lämpenemisen takana mikä tahansa, se on selvää, että ilmastonmuutoshype ja siihen liittyvä ympäristöhysteria on monille eri tahoille melkoinen toiveiden täyttymys – enkä nyt tarkoita tässä lumitöiden kanssa tuskailevia omakotiasujia. Ympäristöasiat ovat nousseet hyvinkin hallitsevaan rooliin likimain kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sellaista asiaa ei juuri tunnu enää löytyvän, jota ei voisi vastustaa tai puolustaa ympäristöarvoihin vedoten.
Huono puoli asiassa on se, että ympäristöasiat ovat nousseet monessakin mielessä kritiikin yläpuolelle – ne ovat tavallaan kuin keisarin uudet vaatteet eli aihe, johon ei sallita kriittistä suhtautumista vaan kaikki tervettä maalaisjärkeä käyttäen esitetty kritiikki leimataan heti ympäristövastaiseksi ja sen lausuja toistaitoiseksi tomppeliksi. Jos uskaltaudut kyseenalaistamaan minkä tahansa ympäristönsuojelun nimissä ajetun asian, saat ympäristövihollisen leiman otsaasi ja tällainen leimautumisen pelko saa fiksutkin ihmiset olemaan hiljaa silloin kun ympäristöasioita tai luonnonsuojelua käytetään jonkin aivan muun asian keppihevosena.
Mitä suuremmat mittasuhteet ympäristöhysteria saa, sitä enemmän alkaa kuitenkin myös kriittisiä ääniä kuulua. Talven mittaan olemme saaneet lukea lehdistä, että eräiden tilastojen valossa lemmikkikoira on ympäristölle haitallisempi kuin kaupunkimaasturi ja että pääkaupunkiseudun omakotitalojen tulisijat – mm. takat ja kiukaat -tuottavat ympäristölle haitallisia päästöjä jopa kolmanneksen siitä mitä pääkaupunkiseudun yksityisautoilu. Vielä hurjempia väitteitä esitettiin MOT-ohjelmassa, jossa kyseenalaistettiin onko ilmastonmuutos sittenkään siinä määrin ihmisten toimista johtuvaa kuin tähän mennessä on annettu ymmärtää.
Napajäätiköiden sulaminen tai vaikkapa Malediivien saarivaltion hukkuminen etelämereen ovat toki vakavia asioita ja ei käy kiistäminen etteikö esitettyjen viimeisimpien parin sadan vuoden tilastojen valossa ilmasto olisi lämmennyt. Tilastotiede on kuitenkin siitä mielenkiintoista, että tilastot yleensä kertovat sitä mitä niiden esittäjä haluaa kuulla. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että jos vertailuun otetaan esimerkiksi keskiajan lämmin kausi niin tilastojen kertoma muuttuu ja toisaalta jos supistetaan tilastot viimeiselle vuosikymmenelle niin eräiden lähteiden mukaan tällöin olisi havaittavissa jopa ilmaston kylmenemistä. Ottamatta sen paremmin kantaa ilmastonmuutoksen todellisuuteen tai siihen miten suurelta osin se johtuu ihmisen toiminnasta, voidaan todeta että asian tutkiminen on todellakin vasta alkutekijöissään ja mikä ikävintä, ilmastotutkimus tuntuu olevan varsin ristiriitainen ja osin salamyhkäinen tieteenala.
Se, että kiistatonta tutkimustietoa ei ole tarjolla ei silti estä ihmisiä tai järjestöjä käyttämästä ympäristökysymyksiä omien itsekkäiden tavoitteidensa ajamiseen. Kun ympäristönäkökulma nostetaan esille keskustelussa, niin valitettavan usein taustalla on vilpittömän ympäristönsuojelun sijaan asiaa ajavan tahon oma etu. Esimerkiksi yksityisautoilun leimaaminen ympäristöongelmaksi ja verotuksen muuttaminen suosimaan uusia vähäpäästöisiä autoja leikkaa toki hieman yksityisautoilun päästöjä ja tuo hyvinvointiyhteiskunnan kannalta välttämättömiä verotuloja Valtion kassaan, mutta edesauttaa myös autonvalmistajia ja maahantuojia kauppaamaan kansalaisille uusia autoja – samalla kun vanhat saastuttajiksi leimatut mutta teknisesti ihan toimivat ajopelit päätyvät hyödyttämään romumetallikauppiaita. Ympäristönsuojelun nimissä on mahdollista myös pysäyttää kokonaiseen seutukuntaan vaikuttavia elinkeinoelämän hankkeita tai hankkiutua siististi eroon kesämökin hiljaisuutta häiritsevästä moottoriradasta.
Vaikka kulutuksen kasvu on ympäristön kannalta huono asia, niin silti juuri ympäristön nimissä ihmisiä patistetaan kuluttamaan lisää ja hankkimaan vanhojen vielä toimivien laitteidensa tilalle uusia ekologisia vaihtoehtoja tai vaikkapa vaihtamaan Suomen kylmissä oloissa ihan hyvät hehkulamput kalliisiin säästölamppuihin, joista kaiken kukkuraksi tulee ongelmajätettä toisin kuin hehkulampuista. Esimerkkejä eettisesti arveluttavasta ympäristöarvoilla ratsastamisesta löytyy runsain mitoin. Ympäristöstä tulee huolehtia ja luontoakin on syytä suojella – mutta ihan kaikkea ympäristöpropagandaa ei kannata purematta niellä. Välillä tarvittaisiin sitä poikaa, joka huutaa keisarille yleisön joukosta: ”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!”
Pieksämäen kouluverkkokeskustelua
Marraskuussa julkaistu kaupungin kouluverkon tulevaisuuteen kantaa ottanut Pieksämäen Palvelurakenneselvitys on herättänyt odotusten mukaisesti voimakasta keskustelua. Sitä osattiin toki odottaa, koska kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Koulutuslautakunnan jäsenenä haluan kommentoida omalta osaltani selvityksen syitä ja toteutustapaa, joita monissa nettikeskusteluissa sivutaan samalla kun ihmetellään millaisia toistaitoisia tomppeleita siellä lautakunnassa oikein istuu…
Nyt ei olla hakemassa lisää säästöjä ainoastaan säästämisen ilosta vuoksi vaan lähtökohta selvityksen toteuttamiselle on se, että kaupunkimme kouluorganisaatio tulisi mukauttaa paitsi nykyisiin oppilasmääriin myös kuntaliitosten jälkeiseen tilanteeseen. Oppilasmäärän väheneminen on asia, josta ei voi kiemurrella eroon ja joka on parempi päättää ennemmin kuin myöhemmin. Peruskoulun oppilaiden lukumäärä on vähentynyt ja vähenee edelleen rajusti ja ei ole terveen maalaisjärjen mukaista ylläpitää liian suurta kouluverkkoa, jossa rahaa kuluu opetuksen sijasta rakennuksiin. Valtion tuet kun tulevat kaupungille oppilasmäärän eikä koulurakennusten lukumäärän mukaan. Valitettava tosiseikka on se, että mikäli nykyistä kouluverkkoa ei supisteta tavalla tai toisella vastaamaan todellista oppilasmäärää niin sitten olisi meidän supistettava jostain muualta opetustoimesta ja itse käytännön opetukseen emme todellakaan halua supistuksia.
Se, että koulurakennusten lukumäärä vähänee yhdellä tai kahdella ei tarkoita että ryhmäkoot suurenevat. Päin vastoin karsimalla turhia rakennusten remontointi- ja ylläpitokuluja on meillä paremmin rahaa käytettävissä opettajien palkkaukseen ja sitä kautta ryhmäkoot voidaan pitää pienempinä. Se, miten ja mistä näitä rakennuskustannuksia sitten karsitaan onkin monimutkainen asia. Siinäkin on pidettävä tärkeimpänä vaikuttimena oppilaiden etua – mielellään tasapuolisesti koko kunnan alueella suosimatta sen enempää kaupungin kuin kyläkoulujenkaan oppilaita toistensa kustannuksella.
Palvelurakenneselvitys ei kuitenkaan ole pelkkää koulurakennusten puntarointia, se on itseasiassa enemmänkin sivuroolissa vaikka kirvoittaakin eniten keskustelua. Tärkeintä tulevia päätöksiä tehdessä ei ole raha tai säästäminen vaan se, miten kaupungissamme voidaan järjestää lapsille turvallinen ja laadukas oppimisympäristö, jossa lasten etu huomioidaan ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennaltaehkäisevästi.
Paljon on kritisoitu myös sitä, että palvelurakenneselvitys tilattiin ulkopuoliselta konsultilta. Paras tieto ja käytännön kokemus Pieksämäen koulumaailmasta löytyy paikkakunnalta, se on totta. Ulkopuolisen konsultin tehtävänä ei kuitenkaan ollut valmistella kaikenkattava ja lopullinen ratkaisu omasta päästään, vaan koostaa meille päättäjille paketti kentällä olevasta tiedosta ja ajatuksista ja laatia sen pohjalta muutamia ehdotuksia keskustelun pohjaksi. Kaupungin sivuilla julkaistu viisisivuinen tiivistelmä konsultin ehdotuksista ei siis ollut koko työ, vaan varsinaisen selvityksen sivumäärä on kymmenkertainen, lähemmäs 50 sivua pikaisesti laskemalla (huom. sivunumerointi olisi ollut kiva;)).
Mukana on myös ”pedagoginen peilaus” eli selvityksen ehkä mielenkiintoisin osio, joka sisältää mm. opetustoimen henkilöstön keskuudessa toteutetun laajamittaisen kyselyn. Tärkein syy ulkopuolisen konsultin palkkaamiseen oli se, että opetustoimen piiristä haluttiin kuulla kaunistelematon totuus – jos selvitystä ja haastatteluja olisi tehty oman organisaation voimin niin todennäköisesti aivan kaikkia epäkohtia tai mielipiteitä ei olisi rohjettu sanoa ääneen. Siksi ulkopuolinen konsulttiyritys oli tässä tapauksessa perusteltu valinta.
Tuo ”Pieksämäen palvelurakenneselvitys” -nimeä kantava pumaska ei siis ole pelkkää konsulttien puppugeneraattorista tullutta sanahelinää, vaan pitää sisällään monipuolisen katsauksen Pieksämäen koulumaailmaan niin tilastojen, ennusteiden kuin myös ennenkaikkea henkilökunnan kertomana. Se on hyvä pohja ryhtyä suunnittelemaan tulevia ratkaisuja. Mitään mallia ei ole tietääkseni lyöty lukkoon, vaan kaikki ovet on vielä avoinna. Helppoa ratkaisua tuskin löytyy vaan lopputulos tulee olemaan vielä monen mutkan takana.
Konsultin ehdotuksista tehty tiivistelmä oli pari viikkoa esillä ja kommentoitavissa kaupungin kotisivuilla. Lisäksi keskustelua on ollut jonkin verran paikallislehdessä sekä muutamilla foorumeilla eri puolilla internetiä. Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana ja kantautuu myös päättäjien korviin. Itse aion ainakin seurata aktiivisesti niin lehtiä kuin nettiäkin. Seuraavaksi on tarkoitus nimetä laajapohjainen työryhmä valmistelemaan asiaa. Koulutuslautakunnan kokouksessa olimme yksimielisiä siitä, että tulevassa työryhmässä tulee olla opetustoimen tietotaitoa sekä lapsiperheiden näkemyksiä hyvin edustettuna ja evästimmekin päätöksen yhteydessä poliittisia ryhmiä valitsemaan työryhmään jäseniä, joilla on kosketuspintaa koulumaailmaan.
Olipa kouluverkosta ja sen tulevaisuuden muodosta mitä mieltä tahansa, niin kaikki asianosaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on lasten ja nuorten etu. Jatkakaamme keskustelua, vaikka kaupungin sivuilla tuo kommentointimahdollisuus olikin rajattu kahteen viikkoon. Tänne blogiinkin saa kommentoida vapaasti, lupaan toimittaa palautteet eteenpäin!