Väliaikainen liikennekäytöstä poisto

Taas eilen mediasta saimme lukea, kuinka paljon seisontaan merkittyjä eli nykytermein väliaikaisesti liikennekäytöstä poistettuja autoja on tavattu liikenteestä. Nelosen uutisten mukaan poliisin haaviin jää päivittäin keskimäärin kolme autoilijaa väliaikaisesti liikennekäytöstä poistetun auton ratista ja sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan kiinnijääneiden määrä on kasvanut joka kuukausi siitä lähtien, kun väliaikainen poisto tuli mahdolliseksi.

Olen huolestuneena seurannut kuinka asiasta on tasaiseen tahtiin uutisoitu, sillä uutisissa väliaikainen liikennekäytöstä poisto tuodaan esille aivan uutena asiana. Sitähän se ei ole, vaan väliaikainen liikennekäytöstä poisto tuli mahdolliseksi marraskuussa 2007 korvaten samalla aiemman käytännön, jossa autoa ei pystynyt lainkaan poistamaan rekisteristä väliaikaisesti vaan ainoastaan katkaisemaan liikennevakutuksen väliaikaisesti eli ilmoittamaan auton ns. seisontavakuutukseen.

Merkittävin uudistus tässä on ollut se, että siinä missä vanha seisontavakuutus katkaisi ainoastaan liikennevakuutusmaksut, uusi ajoneuvon poistaminen väliaikaisesti liikennekäytöstä katkaisee myös velvollisuuden maksaa ajoneuvoveroa ”seisonta-ajalta”. Autoa ei saa ajaa kun se on poistettu liikennekäytöstä, mutta ei sitä aiemminkaan saanut ajaa ilman liikennevakuutusta. Sikäli siis vaikutus on sama. Lisäksi uuden käytännön myötä kiinnijääminen laittomasta ajelusta on tullut aiempaa kalliimmaksi, sillä sakkojen lisäksi on maksettava viisinkertainen ajoneuvovero lisäverona.

Se miksi tämä uutisointi minua huolestuttaa on rivien välistä pilkottava tarkoitushakuisuus. Ihan kuin tässä haluttaisiin tuoda väliaikainen liikennekäytöstä poisto esille negatiivisena asiana, merkittävänä uutena porsaanreikänä, joka on merkittävästi lisännyt ajoneuvoveronkiertoa – siitähän ei ole kyse, sillä Ajoneuvohallintokeskuksen mukaan kiinnijääneiden kuljettajien määrän kasvu kertoo pikemminkin poliisin valvonnan tehostumisesta. Kaikista poliisiautoista on nykyään suora pääsy ajoneuvorekisteriin mitä ei vielä aiemman seisontavakuutuskäytännön aikana ollut.

Vuoden 2008 lopussa väliaikaisesti liikennekäytöstä poistettuja autoja oli rekisterissä  281 000 kappaletta. Se kuulostaa huiman suurelta määrältä etenkin kun se uutisoidaan mainitsematta että vastaavasti liikennekäytössä henkilöautoja oli lähes kaksi ja puoli miljoonaa. Merkittävä osa tästä 281 tuhannesta liikennekäytöstä poistetusta autosta on harrasteautoja, joilla ei yleensä ajeta kuin kesäaikaan.

Mistään en ole löytänyt tilastoa siitä onko uusi käytäntö vaikuttanut seisonnassa olevien autojen määrään vai vastaako nykyinen liikennekäytöstä poistettujen autojen määrä kutakuinkin 2007 ja aiemmin vuosittain liikennevakuutuksesta poistettujen autojen määrää. Missään ei myöskään uutisoida sitä, kuinka monta liikennekäytöstä poistettua autoa otetaan aina keväisin takaisin liikennekäyttöön. Sen sijaan nämä tilastot nostetaan esille aina talvisaikaan, jolloin lukumäärät ovat suurempia – johtuen juuri harrasteautoista.

Harrasteautoilijoille väliaikainen liikennekäytöstä poisto on erittäin tärkeä mahdollisuus – melkein voisi sanoa, että jopa elinehto suomalaiselle autoharrastukselle. Yksittäisellä harrastajalla kun voi olla useampiakin harrasteautoja ja läheskään aina niillä ei edes ajeta edes kesällä vaan harrasteauto voi olla useita vuosiakin tallissa entisöinnin tai rakentelun kohteena, jolloin on tärkeää saada auton liikennevakuutus ja ajoneuvovero katkaistua.

Aiemminhan tällaisen harrasteauton saattoi seisontavakuutuksen ohella myös poistaa kokonaan rekisteristä, mutta lakiuudistuksen myötä se ei ole enää mahdollista, sillä rekisteristäpoisto onnistuu nykyisin vain romutustodistuksen kera – ja harrasteautojen kohdallahan sellainen ei tule kyseeseen, koska niitä ei ole tarkoitus romuttaa.

Entä tuo aiemmin mainittu uutisoinnin tarkoitushakuisuus? Hyötyykö joku jos väliaikainen liikennekäytöstä poisto esitetään negatiivisessa valossa? Kyllä, mieleen tulee heti ainakin yksi taho. Väliaikainen liikennekäytöstä poisto on ollut alusta alkaen piikki romuautokierrättäjien lihassa,  he kritisoivat tätä mahdollisuutta alun alkaen ja ovat jatkaneet omaa mediakampanjaansa tätä käytäntöä vastaan myöhemminkin. Esimerkiksi 2009 tammikuussa Turun Sanomissa muistutettiin Lounais-Suomen Vahinkoautokeskus Oy:n edustajan toimesta, että käytäntö ”antaa mahdollisuuden seisottaa loppuun ajettuja autoja pihan perillä suttaamassa ympäristöä”. Toki antaahan se mahdollisuuden tähänkin, mutta tuskin kukaan näkee vaivaa poistaakseen autonsa väliaikaisesti liikennekäytöstä vain ”sutatakseen” ympäristöä? Etenkin kun samalla vaivalla kierrätysfirma kävisi poimimassa raadon kyytiin ja antaisi sen romutustodistuksen, jolla omistaja pääsisi romuautosta pysyvästi eroon!

Olennainen seikka – se, että merkittävä osa tilastojen ”ympäristöä suttaavista romuautoista” onkin hyväkuntoisia harrasteautoja, rakentelukohteena olevia projektiautoja tai asiallisesti säilöttyjä projektiaihioita jää poikkeuksetta huomioimatta uutisoinneissa.

Epäilen että kyseessä ei ole puhdas vahinko, vaan tarkoitushakuinen unohdus, joka johtuu siitä, että romuautokierrättäjät eivät kuitenkaan ole pelkästään ympäristön asialla vaan kainalosta löytyy myös ketunhäntä eli halu saada mahdollisimman paljon arvokasta romumetallia kierrätykseen. Ja tottakai mahdollisuus poistaa auto liikennekäytöstä romuttamatta sitä on heidän bisnesnäkökulmastaan haitta. Hyvänä tukena lobbauskampanjassa ovat tietysti automaahantuojat, joilla on halu saada myydyksi käytettyjen autojen tilalle uusia autoja – sielläkin karu bisnesajattelu on ympäristötietoisuuden kasvun myötä saanut sädekehän ylleen.

Nyt meidän harrasteautoilijoiden pitäisikin saada julkisuuteen myös tämä asian toinen puoli ja hieman palstamillimetrejä myös harrastenäkökulmalle, koska ilman mahdollisuutta omistaa harrasteautoja, jotka eivät ole liikennekäytössä ympärivuotisesti on koko suomalainen autoharrastus vaarassa. Meillä ei vaan ole takanamme yhtä toimivaa lobbauskoneistoa mitä väliaikaisen liikennekäytöstä poiston vastustajilla, mutta yritetään silti pitää omatkin tarpeemme nykyistä paremmin esillä. Muuten voi pian käydä niin, että ajoneuvoverokierron ja ympäristön suttaamisen nimissä käytäntöä muutetaan tiukemmaksi ja pian harrasteautoista on pulitettava vakuutusmaksuja ja ajoneuvoveroa ympärivuotisesti olipa auto sitten liikennöitävässä kunnossa tai ei.