Klassikkoautotko riski liikenteessä?

Keskiviikon 10.5.2006 Länsi-Savossa oli mainio ja ajankohtainen artikkeli käytettyjen autojen kaupasta, joka näin keväällä käy hyvinkin kuumana. Tosin asiapitoisen ja hyödyllisen artikkelin pilasi omasta mielestäni täysin toista maata ollut kuvitus ja kuvateksti.

Kun puhutaan käytetyn auton kaupasta, niin tuskinpa kovinkaan monelle tulisi edes mieleen kuvassa olleen Imperialin kaltainen klassikkoauto. Onhan yli 40-vuotias autovanhus kiistämättä käytetty auto, mutta mielestäni se ei mitenkään istu artikkeliin, joka tuntuu olevan suunnattu pikemminkin käyttöautoa joko kesän mökkireissuille tai jälkikasvun ensimmäiseksi kulkupeliksi hankkiville kuluttajille.

Kun nykyisin puhutaan vanhasta autosta, niin sellainen on yleensä 1980-90-luvuilla valmistettu käyttöpeli. 1970-luvun autot alkavat olla jo harvinainen näky tavallisessa liikenteessä, 1960-50-lukujen amerikkalaisista autoista puhumattakaan – ne ovat nykyisin lähes täysin harrastajien omistuksessa ja harrastuksesta kun on kyse, niin yleensä ne harvalukuiset liikenteen seassa näkyvät yksilöt ovatkin huolella ja tarkkuudella kunnostettuja ja entisöityjä. Harvemmin sellaisia edes tapaa käytettyjä autoja myyvien liikkeiden halleista, vaikka kuvasta päätellen toimittaja olikin tällaiseen harvinaiseen ilmiöön törmännyt.

Mutta se mikä pisti aamukahvit väärään kurkkuun oli tuohon kuvaan isketty teksti: ”Huima laite, mutta tarkempi perehtyminen kertoo kulutuksen nousevan 35 litraan sadalla. Harrastajat tietävät kertoa, että alkuperäiset rumpujarrut ovat nykyliikenteeseen olemattoman heikot.”

Ajelen itse omalla 46 vuotta vanhalla harrasteautollani kesäaikaan nykyliikenteen seassa aivan sujuvasti ja autokin katsastetaan vuosittain ongelmitta. Onhan siinä toki nykymittapuun mukaan vanhanaikaiset rumpujarrut ja eivät ne toki vertailuissa luistonestoille ja ABS-järjestelmille pärjää, mutta eivät ne ole missään nimessä ”olemattoman heikot” kuten kuvateksti antaa ymmärtää, vaan pysäyttävät auton tarvittaessa siinä missä nykytekniikkakin.

Eniten minua närkästytti se, että tämäntyyppinen jarrujen leimaaminen ”olemattoman heikoiksi” saa tuollaisen vanhan autoklassikon kuulostamaan jopa hengenvaaralliselta ja herättää varmasti epäluuloja kanssa-autoilijoissa ja jalankulkijoissa. En todellakaan haluaisi, että kun ajelen tuolla nykyliikenteessä niin muut autoilijat pelkäävät autoani olettaen että sen jarrut tai muu tekniikka ei ehkä olekaan turvallista.

Toinen hieman huvittava seikka oli se, että kuvatekstin mukaan tuollainen Imperial kuluttaisi 35 litraa sadalla kilometrillä. Itse olen ajellut erilaisilla 50-60-lukujen amerikkalaisilla autoilla jo toistakymmentä vuotta ja kyllä tuollaiset kulutuslukemat elävät lähinnä huoltsikkabaarien urbaanilegendoissa.

Tällaisen 35-litraa-satasella -myytin viljely saa aikaan sen, että turvallisuusriskin lisäksi vanhaa klassikkoautoa aletaan pitää jo riskinä ympäristöllekin, vaikka todellisuudessa kulutuslukemat liikkunevat siellä 10-15 litran paikkeilla ja tällaisella harrasteautolla vuotuiset ajomäärät jäävät yleensä pieniksi. Lisäksi kun on kyse harrastuksesta niin moottorikin on yleensä kunnostettu ja säädetty huippukuntoon. Voisinpa väittää että huonokuntoisella ja säätämättömällä moottorilla varustettu 80-luvulla parhaat päivänsä nähnyt ”käyttöauto” saastuttaa huomattavasti enemmän kuin tuollainen 50-60-luvun taitteen Imperial.

Herää väistämättä kysymys miksi ihmeessä muutoin hyvään artikkeliin on pitänyt sisällyttää noin voimakkaasti vanhoja klassikkoautoja turvallisuus- ja ympäristöriskiksi leimaava kuvateksti – onko kyse vain toimittajan asiantuntemattomuudesta vai oliko moinen mustamaalaus jollain tapaa tarkoituksellista?

Yksi kommentti artikkeliin ”Klassikkoautotko riski liikenteessä?

  1. Luin artikkelin ja kyllä huvitti itseänikin tuo kuvateksti, samalla ärsyttäen. Osut kyllä naulankantaan siinä, että moinen kuvateksti saa nykyautoilijoissa aikaan jopa suunnatonta häpeää vanhoilla ajoneuvoilla liikkuvia kohtaan. Kaverinikin väitti esimerkiksi 1980-luvun lopun Corollan kuluttavan ”ainakin 20 litraa sadalla”! Itse ajelen nykyään moisella laitteella (1987 Corollalla), ja 7,5 litraa olen saanut menemään kaupunkipainotteisessa ajossa. Sitä samaa luokkaa mitä tehdaskin autolle lupaili.

    Mobilisti-lehdessä joskus mainittiin saksalaisen autolehden tehneen kulutusvertailun, jossa vastakkain olivat mm. alkuperäinen 1,1-litrainen Golf (mk 1) ja uusi Golf sekä samanlainen parivaljakko myös Corolla-sukupolvista. Tuon testin mukaan vanhat autot pärjäsivät kulutuskokeissa paremmin, sillä esimerkiksi vuoden 1976 Golf painaa kuivana 760 kg. Mitähän uusi vastaava laite painaa?

Kommentointi on suljettu.