Maahanmuutto ja maahanmuuttajat ovat olleet kovasti esillä poliittisessa keskustelussa niin lehtien palstoilla, poliitikkojen puheissa kuin huoltoasemien kahvioissakin. Keskustelu on ollut mielestäni hyvin mustavalkoista ja eri ääripäiden mielipiteet ja tietynlainen fanaattisuus asian ympärillä on korostunut puolin kun taas asiakysymyksiin pureutuva keskustelu on jäänyt harmillisesti taka-alalle.
Maahanmuutosta pitäisi ensinnäkin pystyä keskustelemaan nykyistä avoimemmin ja nostamaan myös maahanmuuttoon liiittyvät ongelmat reilusti esille, ei pidä hyssytellä asiaa maton alle tai vetää heti rasistikorttia pöytään. Toisaalta ei myöskään pidä jyrkästi leimata kaikkea maahanmuuttoa, koska on myös muistettava, että maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia on monenlaisia ja jokainen ihminen on omanlaisensa tapaus.
Vaikka maahanmuutto mielletään nykyään vain tiettyjen etnisten vähemmistöjen ilmaantumiseksi tänne Pohjolaan, niin on olemassa myös mm. EU:n sisäistä ”länsimaista” maahanmuuttoa. Myös varsinainen pakolaisuus, turvapaikanhaku ja työperäinen maahanmuutto ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia maahanmuuton tyyppejä. Intialainen Nokia-insinööri, amerikkalainen ammattilentopalloilija ja somalialainen pakolainen ovat kuitenkin yhtä kaikki maahanmuuttajia.
Työperäinen maahanmuutto
Työperäinen maahanmuutto on meillekin pian elinehto, halusimmepa myöntää sitä tai emme, ja myös meillä Etelä-Savossa on tulevina vuosina oleva isoja haasteita mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen työvoiman saatavuudessa.
Etelä-Savon Kokoomus otti tähän asiaan kantaa syksyllä 2010 ja linjasi, että maakunnan työllisyyden hoidossa on painopisteen oltava erityisesti nuorten työllistämisessä ja uusien työtilaisuuksien luomisessa maakunnan omille työnhakijoille. Työperäistä maahanmuuttoa mm. maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelun työvoimaresurssien paikkaamiseksi kuitenkin tarvitaan ja Kokoomuksen mielestä EU:n jäsenmaiden välinen työvoiman liikkuvuus ja sen mahdollisuudet on huomioitava myös Etelä-Savon maakunnallisessa työvoimastrategiassa.
Toisin sanoen työvoiman rekrytointia voitaisiin suunnata etenkin toisiin EU-maihin unohtamatta sitä, että koulutus- ja pätevyysvaatimuksista ei tingitä ja muistetaan, että työntekijöiden riittävä kielitaito on avainasemassa sosiaali- ja terveyssektorilla.
Maassa maan tavalla
Työperäisen maahanmuuton sijaan julkinen maahanmuuttokeskustelu ja maahanmuuton ongelmat liittyvät useimmiten kuitenkin turvapaikanhakijoihin ja pakolaisstatuksella maahan muuttaneisiin henkilöihin. Tämähän on se kohderyhmä, johon maahanmuuttaja-termi keskusteluissa yleensä viittaa.
Maahanmuuttajien eristäminen suomalaisesta yhteiskunnasta lisää ongelmia, joten lähtökohtaisesti turvapaikan saaneet maahanmuuttajat olisi kotoutettava suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja nimenomaan juuri näin päin, ei siis mukautettava suomalaista yhteiskuntaa maahanmuuttajiin.
Olen huolestuneena seurannut kehitystä, jossa suvaitsevaisuuteen vedoten on alettu luopua suomalaisille tutuista perinteistä ja pyritty muuttamaan omaa elämäämme, jotta maahanmuuttajat tuntisivat olonsa kotoisammaksi. Eihän suvaitsevaisuudessa tai kotouttamisessa siitä ole kyse!
Vanha viisaus ”maassa maan tavalla” on erittäin hyvä periaate eikä sen noudattaminen varmastikaan loukkaa ketään. Myös Jyrki Katainen kiteytti asian joulukuussa osuvasti: ”Suvaitsevuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan.”
Turvapaikanhaun ongelmat
Turvapaikanhakuun liittyy runsaasti myös väärinkäytöksiä – se on ongelma, jota ei pitäisi vähätellä. Mielestäni Suomen lainsäädäntö ja turvapaikanhakijoiden saamat etuudet olisi täsmättävä muiden EU-maiden tai vähintäänkin muiden Pohjoismaiden kanssa samalle tasolle, jotta Suomi ei olisi muita houkuttelevampi vaihtoehto vaan kaikki maat olisivat samalla linjalla. Väärinkäytösten vähentämiseksi myös turvapaikanhakijoiden toimeentulotuen hakemusten käsittelyaikana tulisi painottua ylläpitoon rahallisten avustusten sijaan.
Todellisessa avuntarpeessa olevat turvapaikanhakijat tuskin valikoivat kohdemaataan sieltä saatavien tukien perusteella, mutta on helppo kuvitella, että avokätisempi maa vetää puoleensa erityisesti väärinkäyttäjiä, joista osa tietää saavansa kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta tulee silti tänne oleskelemaan ja nostamaan etuuksia päätöstä odotellessa. Mitä enemmän turhia turvapaikanhakijoita, sitä kauemmin hakemusten käsittely kestää ja oravanpyörä on valmis.
On muistettava, että väärinkäytökset ja turhat turvapaikkahakemukset vievät resursseja myös niiltä todellisessa avuntarpeessa ja hädässä olevilta turvapaikanhakijoilta – siis siltä ihmisryhmältä, jota varten systeemi on luotu.
Turvapaikka- ja oleskelulupapäätösten käsittelyä on pyrittävä nopeuttamaan, mutta ei kriteerejä löysentämällä. Lisäksi kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätösen saaneet henkilöt tulisi mielestäni palauttaa lähtömaihinsa mahdollisimman nopeasti ja turvapaikan tai oleskeluluvan saaneita henkilöitä tulisi kannustaa vapaaehtoiseen paluuseen, sitten kun tilanne lähtömaassa on parantunut riittävästi eikä vaaraa enää ole.
Keskustelua tarvitaan
Maahanmuuttokysymys kaipaa ennenmuuta avointa ja ennakkoluulotonta keskustelua. Toivottavasti äärilaitojen sijaan myös asiapitoinen ja asiakysymyksiin pureutuva maahanmuuttokeskustelu saisi jalansijaa niin politiikassa kuin mediassakin. Niin kauan kuin mediassa nostetaan esiin vain suuria tunteita herättäviä äärilaitoja edustavia näkemyksiä, ei maahanmuuton ongelmia voida ratkoa terveellä pohjalla. Ääri-ilmiöt sen kuin vain lisääntyvät, kun niitä puolin ja toisin ruokitaan. Toivossa on hyvä elää, että lopulta maltillinen terve järki nostaisi päätään tässäkin keskustelussa.
Työperäisen maahanmuuton kanattajien pitää miettiä myös sitä, että sitten kun tulee lamaa/vaikeita aikoja nämä ”ulkomaiset paskaduunin tekijät” ovat ensimmäisinä kilometritehtalla. Riittääkö sitten rahkeita ja halua pitää näistä työttömistä huolta? Voin suoraan sanoa, että minulla ei välttämättä riitä. Katson mieluummin että yritetään työllistää omaa kansamme ja pidämme tiukan linjan maahanmuutossa. Avuntarvitsioita autetaan heidän omissa kotimaissaan poliittisin ja taloudellisin keinoi mieluummin kun roudataan niitä tänne.
Ajatus auttaa ja rakentaa monikulttuurinen yteiskunta on tietysti eettisesti ylevää, mutta valitettavasti historialliset kokemukset osoittavat sen hyvin hakalaksi aikalaisille. Jälkeenpäin voidaan tietysti sanoa että se oli hyvä asia, mutta minä elän täällä NYT!
Nyt tässä taas puhut samassa lauseessa avuntarvitsijoista ja työperäisestä maahanmuutosta, ei niitä kannata sekoittaa toisiinsa. Työperäinen maahanmuutto on vallan muuta kuin vain turvapaikanhakijoiden työllistyminen ”paskaduuneihin”, työperäisestä maahanmuutosta hyvä esimerkki on esim. suomalaisten työperäinen maahanmuutto Ruotsiin viime vuosisadalla.
Kuten tekstistä toivottavasti kävi ilmi, minunkin mielestäni etusijalla tulee olla työtilaisuuksien luominen kotimaan ja -maakunnan omille työnhakijoille, mutta siinä tapauksessa kun työvoimaa ei enää riitä tarpeeksi omasta takaa on katse suunnattava ulkomaille ja silloinkin ensisijaisesti muihin EU-maihin.
Kuten tekstistä käynee ilmi, ns. monikulttuurisuuden sijaan kannatan itse nimenomaan maahanmuuttajien kotouttamista suomalaiseen kulttuuriin.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että ongelmat olisi parasta ratkaista niiden syntysijoilla, eikä siirtää ongelmia Suomeen. Esimerkiksi romanikerjäläisten auttamiseen paras paikka on heidän kotiseutunsa, ei leirien perustaminen helsinkiläisille parkkipaikoille.