Kuntaomisteisten osakeyhtiöiden hallitusten kokoonpano on kysymys, joka herättää vaalien jälkeen keskustelua. Kenellä on paikka hallituspöydässä? Kunnan osakeyhtiöiden hallituspaikat voidaan jakaa poliittisin perustein, viranhaltijoiden tuomaa omistajaohjausta tai ulkopuolista asiantuntemusta painottaen – ja jokaisessa vaihtoehdossa on sekä perustelunsa että riskinsä.
Poliittisesti valitut luottamushenkilöt kuntayhtiöiden hallituksissa ovat perinteinen ja osin perusteltu ratkaisu. Poliittiset ryhmät on valittu vaaleilla edustamaan kuntalaisten tahtoa, ja on luonnollista, että heidän riveistään myös nimetään ehdolla olleita tai muuten kunnostautuneita jäseniä kuntayhtiöiden päätöksentekoelimiin. Demokratian kannalta tämä on tärkeä osa läpinäkyvyyttä ja vaikuttamista. Poliittisilla päättäjillä on usein hyvä tuntemus oman kunnan tarpeista ja painotuksista, ja he voivat tuoda mukanaan kokonaisuuden ymmärrystä, joka ei rajoitu pelkästään yhden yhtiön etuun vaan kuntalaisten mielipiteisiin ja tarpeisiin.
Hallitustyöskentely vaatii paljon: strategista ajattelua, taloudellista lukutaitoa, riskien arviointia.
Toisaalta poliittisin perustein täytetty hallitus voi helposti ajautua osaamisvajeeseen. Osakeyhtiön hallitustyöskentely vaatii paljon: strategista ajattelua, taloudellista lukutaitoa, riskien arviointia ja kykyä tarkastella asioita yhtiön eikä pelkästään poliittisen ohjelman tai julkisuuskuvan näkökulmasta. Jos paikat jaetaan puoluepoliittisella suhteellisuusperiaatteella ilman vaatimusta asia- tai hallitusosaamisesta, vaarana on, että hallitus ei toimi yhtiön edun edellyttämällä tasolla. Lisäksi politisoituminen voi tuoda mukanaan ristiriitoja, joissa yhtiön tavoitteet ja poliittinen logiikka törmäävät.
Johtavien viranhaltijoiden nimeäminen yhtiöiden hallituksiin on toinen tapa vahvistaa yhteyttä kunnan strategiaan ja käytännön hallintoon varmistaen samalla omistajaohjauksen toteutumisen. Kunnanjohtaja tai toimialajohtaja tuntee kuntakonsernin kokonaisuuden, hallinnon lainalaisuudet ja julkisen vastuun. Hän voi toimia sillanrakentajana yhtiön ja muun kuntaorganisaation välillä. Viranhaltija ei toimi poliittisen ohjelman ohjaamana vaan virkamiesetiikan ja virkavastuun alla, mikä voi tuoda hallitukseen tasapainoa.
Haasteena on kuitenkin ajankäyttö. Johtavilla viranhaltijoilla on jo valmiiksi täysi kalenteri, ja osallistuminen aktiiviseen hallitustyöskentelyyn eri yhtiöissä voi olla liikaa. Jääkö yhtiön kehittäminen omistajaohjauksen jalkoihin? Lisäksi syntyy mahdollisia rooliristiriitoja: jos sama henkilö on sekä valmistelija että päätöksentekijä tai valvoja, onko hänen mahdollista toimia riittävän riippumattomasti? Myös juridinen esteellisyys voi nousta esiin, jos viranhaltija toimii samalla sekä kunnan että yhtiön vastuutehtävissä. Hyvin toimivassa konserniohjauksessa tämä on hallittavissa, mutta ei ongelmatonta.
Parhaiten palvelee hallitus, jossa yhdistyvät paikallistuntemus, hallinnollinen näkemys ja liiketoimintaosaaminen.
Kolmantena vaihtoehtona ovat ulkopuoliset hallitusammattilaiset. Heillä on usein vankka kokemus liiketoiminnasta, hallitustyöskentelystä, strategiasta ja riskienhallinnasta. Tällainen asiantuntemus verkostoineen voi olla korvaamatonta erityisesti silloin, kun kuntayhtiö toimii kilpailluilla markkinoilla tai hoitaa monimutkaisia hankkeita. Ulkopuolinen hallitusammattilainen tuo mukanaan uudenlaista näkemystä ja voi toimia neutraalina asiantuntijana, vailla paikallispoliittisia kytköksiä tai sidonnaisuuksia.
Samalla on tunnustettava, että ulkopuolinen hallitusammattilainen voi helposti jäädä vieraaksi kunnan arjesta. Hän ei välttämättä tunne paikallisia tarpeita, kunnan strategisia tavoitteita tai julkisen palvelun erityisluonnetta. Riittääkö hänellä ymmärrystä siitä, että kuntayhtiö ei voi aina toimia puhtaasti markkinaehtoisesti, vaan sen tehtävä voi olla osin yhteiskunnallinen? Lisäksi asiantuntijahallitusten käyttäminen nostaa kustannuksia – hallitusammattilaisten palkkiot eivät ole pieniä, ja talouskurimuksen keskellä painivissa kunnissa näiden palkkioiden perustelu voi olla vaikeaa, vaikka osaaminen olisi kuinka vahvaa.
On myös muistettava, että poliitikot eivät ole kuntapolitiikassa useinkaan pelkkiä täyspäiväisiä poliitikkoja – myös heidän riveistään voi löytyä rautaisia hallitusammattilaisia, asiantuntijoita, yrittäjiä ja vahvaa vuosien varrella kertynyttä kokemusta yhtiöiden toiminnasta hallitustyöskentelystä.
Lopulta kysymys ei ole siitä, kuuluvatko hallituspaikat poliitikoille, viranhaltijoille vai ulkopuolisille asiantuntijoille. Kyse on siitä, kuka tuo eniten arvoa yhtiön strategiseen ohjaukseen, riskienhallintaan ja yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamiseen. Poliittinen edustus on tärkeää demokratian näkökulmasta, mutta sen rinnalla tarvitaan ammattimaista hallitustyötä – ei vain seremoniallista edustusta.
Parhaiten kunnan osakeyhtiön etua palvelee hallitus, jossa yhdistyvät paikallistuntemus, hallinnollinen näkemys ja liiketoimintaosaaminen. Tämä voi tarkoittaa tasapainoa poliittisten toimijoiden, viranhaltijoiden ja ulkopuolisten asiantuntijoiden välillä – ei vastakkainasettelua, vaan yhteistä vastuuta.
Ps. Kirjoittaja on HHJ-tutkinnon suorittanut yrittäjä ja kunnallispoliitikko, jolta löytyy kokemusta niin yksityisten kuin kuntaomisteisten osakeyhtiöiden hallitustyöskentelystä.