Eloisan sopeutustoimet Vaalijalaan eivät koske vain Etelä-Savoa, vaan uhkaavat hajottaa vuosikymmenten aikana rakennetun osaamiskeskittymän ja siirtää moninverroin yksittäisten hyvinvointialueiden säästöjä suuremmat kokonaiskustannukset koko sote-järjestelmän maksettavaksi.
Eloisan sopeutustoimet osuvat nyt Vaalijalan ytimeen. Neljän kuntoutusyksikön sulkeminen, 25 laitospaikan poistuminen ja kymmenet työntekijät epävarman edessä eivät ole vain yhden alueen sisäisiä järjestelyjä, vaan päätöksiä, joilla horjutetaan vuosikymmenten aikana rakennettua valtakunnallista erityisosaamista. Samaan aikaan näihin palveluihin on jo valmiiksi pitkä jono – ja silti toimintaa ajetaan alas.
Vaalijalan siirtäminen hyvinvointialueuudistuksessa Etelä-Savon harteille saattoi olla kohtalokas virhe, jonka mittasuhteet hahmottuvat vasta nyt. Vaalijalan palvelut on alusta asti rakennettu palvelemaan koko maata, ei yksittäisen hyvinvointialueen budjettia. Kun eri hyvinvointialueet vähentävät ostopalveluitaan säästöpaineissa, ajatellaan vain oman talousarvion riviä – ei valtakunnallista kokonaisuutta.
Yksinkertaisimmillaan tilanne on tämä: HVA:t säästävät lyhyellä aikavälillä omasta ostopalvelubudjetistaan, mutta joutuvat samaan aikaan käyttämään lisää resursseja korvaavien palveluiden rakentamiseen, jopa perustamaan kokonaan uusia yksiköitä ja etsimään ammattitaitoista työvoimaa, jota ei ole helposti saatavilla.
Vaalijalan osaamiskeskittymä on rakennettu vuosikymmenten työnä, eikä sitä saa takaisin, jos se kerran hajotetaan.
Kun Vaalijalasta otetaan pois asiakkaat, myös osaajat hajautuvat. Lopputulos on, että Soten kokonaiskustannukset valtakunnallisella tasolla voivat kasvaa, vaikka yksittäisten hyvinvointialueiden ostopalveluista saadaan säästöä. Samalla romutetaan Vaalijalan osaamiskeskittymä ja viedään Pieksämäelle elintärkeitä työpaikkoja. Kuka tässä lopulta voittaa?
Pieksämäelle Vaalijala on paljon enemmän kuin organisaatio. Se on suuri työllistäjä ja osa kaupungin identiteettiä. Jos sen roolia rapautetaan pala palalta, vaikutukset ovat yhtä vakavat kuin teollisuuslaitoksen sulkeminen pieneltä paikkakunnalta. Tämä ei ole vain hallinnollinen ratkaisu muiden joukossa, vaan päätös, joka näkyy ihmisten arjessa, muuttoliikkeessä ja alueen tulevaisuudessa.
Suurin huoli kohdistuu kuitenkin Vaalijalan asiakkaisiin. Vaalijalassa ei ole kevyitä tapauksia, vaan ihmisiä, joiden hoito edellyttää erityisosaamista, jota ei voi rakentaa hätäisesti muualla. Heidän siirtämisensä uusiin yksiköihin – usein kiireessä ja ilman mahdollisuutta luoda luottamusta – voi johtaa tilanteisiin, joiden inhimillinen ja taloudellinen hinta on paljon suurempi kuin yksikään budjettisäästö. Paperilla avopalvelut ja uudet järjestelyt voivat näyttää tehokkailta, mutta käytännössä ne muodostuvat hajanaiseksi verkoksi, jonka ylläpito vaatii enemmän kuin mitä nyt kulutetaan.
Hyvinvointialueuudistuksen piti karsia päällekkäisyyksiä ja selkeyttää rakenteita. Nyt olemme tilanteessa, jossa puretaan juuri se, mikä toimi: vahva asiantuntemus, paikallinen juurtuminen ja pitkäjänteinen hoito. Vaalijalan osaamiskeskittymä on rakennettu vuosikymmenten työnä, eikä sitä saa takaisin, jos se kerran hajotetaan.
Tämä ei ole enää kysymys yhden alueen talousarviosta. Tämä on kysymys siitä, haluammeko ylläpitää sellaista valtakunnallista erikoisosaamista, jonka varassa kaikkein vaativimpien asiakkaiden hoito Suomessa lepää. Jos tämän annetaan murentua, häviäjiä ovat kaikki – asiakkaat, alueet, työntekijät ja lopulta koko järjestelmä ja valtiontalous.
TAUSTATIETOA: Vaalijala on pitkään ollut valtakunnallisesti merkittävä erityispalvelujen tuottaja: se on toiminut erikoistuneena osaamiskeskuksena vaativille erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Pieksämäellä sijaitseva Vaalijala juontaa juurensa vuoteen 1907, jolloin sen toiminta alkoi Sortavalan vajaamielislaitoksen pohjalta ja kasvoi vuosikymmenten aikana yhdeksi Suomen keskeisimmistä erityisosaamisen keskittymistä.
Lisää samasta aiheesta: Sote-uudistus – menikö lapsi pesuveden mukana? (27.9.2025)