Vuonna 1976 Pieksämäen Toikanniemi oli muuttunut. Rannan tervaleppien lomasta nousi betoninen, alumiinilla verhoiltu ja lasipintainen puistohotelli, joka toi pikkukaupunkiin suuren maailman sävyjä. Juuri avautunut Hotelli Savonsolmu oli kuin lupaus tulevasta – uuden ajan maamerkki, joka yhdisti modernin arkkitehtuurin, suomalaisen designin ja 1970-luvun itsevarmuuden.
Hotellin rakennuttajana toimi Pieksämäen Osuuskauppa, ja suunnittelusta vastasivat SOK:n rakennusosaston arkkitehti Maunu Kitunen ja sisustusarkkitehti Harry Boström. He loivat rakennuksen, joka oli aikansa lapsi, mutta myös edelläkävijä: paljasta betonia, kirkasta alumiinia, isoja ikkunoita ja futuristisia sisätiloja.
Betonibrutalismia ja futurismia yhdistelevä Hotelli Savonsolmu koostui kahdesta osasta: viuhkamaisesta ravintola- ja kongressisiivestä sekä pilarien varaan nostetusta huonesiivestä, jonka alta maisema jatkui rakennuksen ali aina järveen saakka. Tämä ratkaisu oli kunnianosoitus Le Corbusierin arkkitehtonisille ihanteille – vihreä maisema sai virrata rakennuksen läpi.
Sisääntuloaula oli aikakautensa temppeli. Kahden kerroksen korkuinen tila avautui vieraille suihkulähteeseen, jonka lasipohjan läpi näki suoraan alakerran yökerhoon, sen tanssilattialle ja valojen väreilyyn veden välkehdinnän alta. Kun ilta pimeni, veden alta kuului musiikin rytmi ja diskovalojen heijastus kimalteli kuin elokuvassa.
Pääravintolasalin katto oli verhoiltu sadoilla erikokoisilla alumiiniputkilla ja valaistus, ilmanvaihto sekä sprinklerit oli upotettu huomaamattomasti verhoilun sisään. Valo kimalteli metalliputkien pinnoilla, luoden illuusioita liikkeestä ja syvyydestä – kuin olisit ruokaillut tai tanssit avaruusaluksen sisuksissa.
Huonekerroksissa käytettiin rohkeita värejä ja materiaaleja: vihreitä ovia, turkooseja käytävämattoja, tiilestä muurattuja valkoisia seiniä ja syvennyksiä, joiden valaistus oli integroitu modernisti kattoon. Ovenkahvojen pallomaiset muodot, vihreät lavuaarit ja kirkkaat pyyhetelineet olivat 1970-luvun muotokielen tunnusmerkkejä – sekä käytännöllisiä että leikkisiä.
Tasokkaaseen sisustukseen kuuluivat Yrjö Kukkapuron Saturnus-nojatuolit, Olli Mannermaan Kilta-tuolit sekä kotimaista laatutyötä olevat kiintokalusteet: sängyt, liukuovelliset vaatekaapit ja matkalaukkutelineet. Jokainen yksityiskohta oli mietitty, sillä Hotelli Savonsolmun haluttiin olevan enemmän kuin majoituspaikka – se oli kokemus suomalaisesta muotoilusta, modernismista ja viihtymisestä.
Uima-allasosasto, pesutiloineen ja takkahuoneineen, oli oma maailmansa. Vihreät laatat, puupaneelikatot ja sauvaparketti loivat kontrastin betonille. Takkahuoneessa paloi tuli, ja sen ympärillä istuttiin kokouspäivän tai tanssi-illan päätteeksi massiivisilla nojatuoleilla.
Elämää ja elämyksiä – Savonsolmun loiston vuodet
Hotelli Savonsolmu oli heti avauduttuaan Pieksämäen liike- ja yöelämän sykkivä sydän. Se oli hotellin, minikylpylän, tanssilavan ja juhlasalin yhdistelmä – paikka, jossa arki unohtui. 1970–1980-luvuilla se tunnettiin mm. Pitkien Paukkujen Yöstä, jolloin juoma virtasi, tanssilattia täyttyi, orkesteri soitti joka ilta ja juhla jatkui aamuun.
Ravintolassa tarjoiltiin aikansa klassikkoannoksia: Kievin kanaa liekitettiin aikalaistarinoiden mukaan teatraalisesti pöytäseurueen edessä. Alakerran Solmu Dance Club oli yksi Savon tunnetuimmista yökerhoista – discovaloissa kylpevä paikka, jossa peilipallo pyöri, uusimmat listahitit jytisivät huipputiskijukkien levylautasilta ja pikkukaupungin maailma näytti hetken suuremmalta.
Hotellin uima-allas oli kaupungin ensimmäinen laatuaan, ja kesäisin hotellin edustalla avautui pieni uimaranta, Solmu Beach, vesiliukumäkineen. Talvisin järjestettiin mm. tandemhiihtoa ja iltaisin allasbileitä. Monet Pieksämäen ja lähiseudun nuoret kokivat täällä ensimmäisen kerran diskon sykettä – ja elämän juhlavuutta.
Hotelli Savonsolmu oli myös kokous- ja yrityshotelli, johon tultiin edustamaan, kouluttautumaan ja neuvottelemaan. Moni sopimus allekirjoitettiin ravintolan pöydässä, usein vasta pitkän illallisen jälkeen.
Laajennus, hiljeneminen ja loppu
Vuonna 1982 valmistui suosittuun hotelliin kaivattu laajennus: uusi majoitussiipi toi parvekkeellisia huoneita ja lisää kokoustiloja. Laajennus jatkoi alkuperäisen tyylin linjaa, mutta toi mukaan betonibrutalismiin aiempaa pelkistetympiä piirteitä – valetut parvekkeet, lautamuottien jäljet betonissa, massiiviset pilarit. Samalla se rikkoi alkuperäisen arkkitehtuurin muotokieltä ja ilmavuutta.
1980-luvulla Pieksämäen Osuuskaupan tarina tuli päätökseen kun se fuusioitui osaksi maakunnallista Osuuskauppa Suur-Savoa. Samalla myös SOK:n hotellistrategia oli murroksessa ja Savonsolmu vaihtoi ensimmäistä kertaa omistajaa.
1990-luvulta aina 2010-luvulle saakka Savonsolmun piha ja rantapuisto täyttyivät kesäisin musiikista, kun siellä järjestettiin Savonsolmu Beach & Blues Party -festareita, jossa soivat slide-kitarat, bluesin ja jazzin sävelet sekä järven laineet yhtä aikaa. Vuodesta 2002 alkaen Savonsolmun ja Kulttuurikeskus Poleenin välissä on järjestetty Big Wheels -tapahtumaa – muutamia kertoja kesässä Savonsolmu oli jälleen keskipiste, kuten suosionsa huipulla 1970-80-lukujen taitteessa.
Hotelli Savonsolmu eli läpi 1990-luvun laman ja 2000-luvun turbulenssin, vaikka maailma ympärillä muuttui. Kun hotelli viimein sulki ovensa vuonna 2020, se oli vielä yllättävän hyvässä kunnossa – aikakapseli, jossa 1970-luvun värit, muodot ja tunnelmat olivat tallella.
Hotelli oli toimintansa loppuun asti myös kannattava. Paljoa ei viivan alle jäänyt, mutta korjausvelkaa kasvattamalla toiminta kuitenkin pyöri. Konkurssiin Savonsolmu haettiin vasta pitkien myyntiponnistelujen päätteeksi, kun viimeiseksi aktiiviseksi toimijaksi jäänyt omistaja ei löytänyt liiketoiminnalle jatkajaa.
Sitten tuli tyhjyys. Viimeinen lenkki omistajien ketjussa, hotellin konkurssipesältä muutamalla kymppitonnilla hankkinut epämääräinen kiinteistösijoittaja Kalle Kroon, jätti rakennuksen rapistumaan ilman sähköä tai lämpöä, jotka oli katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi. Tyhjillään Savonsolmu houkutteli uteliaita ja joutui pian ilkivallan uhriksi. Kohtalo sinetöityi, kun tahallaan sytytetty tulipalo vaurioitti laajennusosaa pahoin.
Lopulta Pieksämäen kaupunki purki tontin vuokrasopimuksen maksamattomien tonttivuokrien vuoksi ja joutui lopulta ottamaan korjauskelvottomaksi rapistuneen hotellin purkutyöt omiin käsiinsä, kunhan häätöilmoitus oli ensin tavoittanut kadonneen hotellinomistajan.
Nyt eletään lokakuuta 2025 ja pian kaivurit saapuvat Toikanniemeen ja hotelliin majoittunut rottapopulaatio joutuu etsimään uuden kortteerin. Purkutyön kustannusarvio on vajaat 400 000 euroa, ja kesään 2026 mennessä Savonsolmun luvataan olevan pysyvästi poissa.
Savonsolmun perintö
Savonsolmu oli enemmän kuin hotelli. Se oli ajan hengen monumentti, paikkakunnan yhteisöllisyyden keskus, modernin betoniarkkitehtuurin ja muuttuvan elämäntavan yhteentörmäys. Sen alumiini- ja betonipinnat kätkivät sisäänsä tuhansia tarinoita: häävalsseja, syrjähyppyjä, kokouksia, tanssi-iltoja, kesäöitä.
Ja vaikka rakennus katoaa, sen valo heijastuu yhä niissä, jotka kerran astuivat sisään sen lasiovista, kuuntelivat veden solinaa aulan suihkulähteessä ja näkivät sen pohjan läpi tanssivat hahmot alhaalla.
Kun Hotelli Savonsolmun paikalle jää tyhjä kenttä, jäljellä on yhä runsaasti muistoja – ja tunne siitä, että joskus Pieksämäellä uskottiin tulevaisuuteen.
Savonsolmu oli yhden sukupolven unelma järven rannalla – kenties nyt on tämän aikakauden unelmien vuoro?