Drag racing on nimitys, jonka alkuperä on lopulta yllättävän arkinen ja vahvasti sidoksissa ympäristöön, jossa koko laji syntyi. Sana ei alun perin viitannut tekniikkaan, fysiikkaan tai urheilulliseen kilpailumuotoon, vaan paikkaan, jossa ensimmäiset kiihdytysskabat ajettiin.
Amerikkalaisessa puhekielessä drag tarkoitti pitkää, suoraa kadunpätkää. Nimitys juontaa juurensa aikaan ennen moottoriajoneuvoja ja sanan taustalla on todennäköisesti se, että hevoset vetivät kaduilla vaunuja ja kuormia perässään. Myöhemmin drag viittasi usein teollisuusalueen tai laitakaupungin halki kulkevaan tiehen, jossa muuta liikennettä oli vähän ja näkyvyys hyvä. Se oli “se suora”, jolla hot rod -nuoriso otti autoistaan mittaa ja kokeili rajojaan. Kun sanottiin “let’s run it down the drag”, tarkoitettiin yksinkertaisesti kahden auton välistä kiihdytyskisaa suoralla kadulla – ensimmäisenä maaliin tullut oli voittaja.
Tässä merkityksessä drag racing syntyi siis kauan ennen ratoja ja lajin sääntökirjoja. Yhdysvalloissa varhaiset hot rod -harrastajat ajoivat kilpaa kaduilla, lentokentillä ja kuivilla suolajärvillä, mutta ajatus oli aina sama: kaksi autoa rinnakkain, lähtö, täysi kaasu ja kohti maaliviivaa. Drag strip ei ollut vielä tarkoitusta varten rakennettu rata, vaan mikä tahansa kisaamiseen soveltuva suoran pätkä. Termi drag racing kuvasi tekemistä sellaisena kuin se koettiin – suoraviivaisena, nopeana ja myös hieman laittomana.
1950-luvulla, kun kiihdytysajo alkoi järjestäytyä ja siirtyä pois kaduilta, vanha nimi seurasi mukana. Drag strip oli kirjaimellisesti sama suora, mutta nyt vain eristetty, merkitty ja valvottu. Turvallisuutta korostettiin, lajin kattojärjestön NHRA:n sloganitkin olivat alkuaikoina ”Safety First” ja ”Dedicated to Safety”.
Vaikka kilpailuympäristö muuttui, alkuaikojen kielikuva pysyi. Sana drag race kantoi mukanaan muistoa katukulttuurista ja spontaaneista kisoista, joista laji oli saanut alkunsa. On kuvaavaa, että nimeä ei koskaan vaihdettu teknisemmäksi tai urheilullisemmaksi: drag racing säilytti puhekielisen ja hieman rosoisen sävynsä myös virallistuttuaan.
Hot rodding ja drag racing kulkivat pitkään lähes käsi kädessä. Yhdysvalloissa juuri hot rod -rakentajat olivat ensimmäisiä, jotka siirtyivät kaduilta radoille, ja kiihdytyskisoista tuli tapa mitata rakentelutyön tulos. Vähitellen tiet kuitenkin erkanivat. Drag racing kasvoi ammattimaiseksi moottoriurheiluksi, jonka huipulla kilpaillaan suurilla budjeteilla, sponsorien tukemana ja miljoonayleisöjen edessä. Lajista tuli USA:ssa lähes valtavirtaa, kun taas hot rodding säilyi hajautuneempana, käsityöpainotteisena ja kulttuurisempana ilmiönä. Yhteys harrastusten välillä ei katkennut, mutta se laimeni.
Suomessa kehitys kulki viiveellä ja osin toisin. Drag race -kilpailuja ryhdyttiin ajamaan jenkkiautoharrastajien kattojärjestön FHRA:n alaisuudessa 1970-luvulla ja vielä 1980–90-luvuilla drag racing oli kiinteä osa sitä amerikkalaisen harrasteautokulttuurin ympärille muodostunutta kokonaisuutta, jota kutsuttiin meillä jenkkiautoharrastukseksi. Samat ihmiset rakensivat jenkkiautoja, kävivät näyttelyissä ja seurasivat kiihdytyskisoja.
Vähitellen myös täällä polut eriytyivät: drag racingista tuli oma urheilulajinsa ja jenkkiautoharrastus kehittyi yhä selvemmin omaksi erilliseksi kulttuurikseen. Täysin erilleen ne eivät kuitenkaan ole koskaan ajautuneet, ja viime vuosina esimerkiksi vintage drag racing on tuonut perinteistä hot rod -harrastusta ja kustom-kulttuuria takaisin kiihdytysradoille, muistuttaen samalla lajin juurista.
Eurooppalaisessa mittakaavassa drag racing sai myös konkreettisen ja yllättävästi suomalaisen käänteen 1980-luvun lopulla, kun mantereen ensimmäinen yksinomaan kiihdytysajoa varten rakennettu drag strip syntyi pieneen Virtasalmen kuntaan. Rata rakennettiin varta vasten drag racing -areenaksi Hällinmäen kaivoksen vanhalle jättömaalle – ei kadulle eikä lentokentälle, vaan varta vasten drag racingia varten muotoillulle moottoristadionille, jonka suunnitteluun hankkeen puuhamiehet Jari ”Patu” Kaplas, Pasi Häkkinen ja Antti Puranen kävivät hakemassa mallia USA:n drag stripeiltä.
Nykyisin Virtasalmi on osa Pieksämäkeä, mutta tuolloin lähes neljä vuosikymmentä sitten kiihdytysradan ilmestyminen naapurikuntaan oli monelle Pieksämäen alueen nuorelle harrastajalle merkittävä herätys. Myös omalla kohdallani se teki drag racingista ja koko jenkkiautokulttuurista jotakin konkreettista: ei vain amerikkalaisten lehtien kuvia tai elokuvien mielikuvia, vaan oikeaa V8-moottorien ääntä, kuminkäryä ja vauhtia omalla kotiseudulla. Uusi kiihdytysrata nosti lajin valokeilaan Suomessa ja teki siitä aiempaa tunnetumpaa. Samalla myös Pieksämäen alueen jenkkiautoharrastus kasvoi merkittävästi.
Palataksemme itse termiin, drag racing on nimitys, joka kiteyttää hienosti koko lajin olemuksen ja historian. Se syntyi suorilla syrjäisillä kadunpätkillä, siirtyi radoille ja kasvoi jopa ammattimaisiin mittoihin yltäväksi moottoriurheiluksi, mutta kantaa yhä nimessään muistoa alkuaikojen vaarallisista ja hieman laittomista tunnelmista. Samalla tavoin kuin aiemmin blogissa esittelemäni hot rod ja kustom kulture, myös drag racing on sana, joka kertoo myös sitä harrastavista ihmisistä: halusta mitata, kokeilla ja nähdä. Ja lopulta vain se ratkaisee kumpi ehtii ensin perille.