Eilen Pieksämäen koulutuslautakunta oli suuren päätöksen äärellä. Pitkään sorvattu ja hartaasti odotettu kouluverkkoratkaisu oli edennyt päätösvaiheeseen ja oli valmis lähetettäväksi eteenpäin kaupunginhallituksen kautta -valtuuston päätettäväksi.
kuntapalvelut
Kylät ja koulut
Pieksämäellä on viime aikoina mietitty alueen kasvatus- ja opetuspalvelujen tulevaisuutta oikein urakalla. Paikallisista päättäjistä ja asiantuntijoista koottu palvelurakennetyöryhmä on saanut työnsä päätökseen ja loppuraportti on lähdössä koulutuslautakunnan, kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyyn.
Lue loppuun
Valtuustoaloite vapaista ohjelmistoista
Tänään jätimme kaupunginvaltuuston kokouksessa tällaisen valtuustoaloitteen. Mielestäni ei ole mitään todellista estettä sille, etteikö täällä voitaisi ottaa mallia monista edelläkävijäkunnista ja esim. Pieksämäen kouluissa voitaisiin korvata kalliit Windows-käyttöjärjestelmät ja Microsoft Office -paketit Linuxeilla ja OpenOfficella. Itse olen sujuvasti hoitanut työasiat OpenOfficella jo useiden vuosien ajan törmäämättä ongelmiin, jotka johtuisivat vapaasta ohjelmistosta. Linux löytyy tottakai myös firman palvelinkoneista ja kännykässäkin on linux-johdannainen Maemo. Ja tämä blogikin pyörii WordPressillä Linuxin päällä. Kaupungin omienkin nettisivujen julkaisujärjestelmä on avoin Joomla. Avoimen ja vapaan lähdekoodin ohjelmistoja ei kannata aliarvioida. Toivottavasti aloite johtaa ennakkoluulottomaan selvitykseen ja se puolestaan käytännön toimiin. Microsoftin kassaan kilahtavat eurot voitaisiin käyttää sivistystoimessa koululaisten parhaaksi. Ottaakahan tästä linkistä OpenOffice itsekin koekäyttöön!
-Heikki-
Valtuustoaloite vapaiden ohjelmistojen käytön lisäämisestä
Vapaat ohjelmistot ovat tietokoneohjelmistoja, joita saa käyttää, levittää ja muokata vapaasti. Tunnetuin tällainen ohjelmisto on suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämä Linux-käyttöjärjestelmä. Suosiota ovat saavuttaneet myös ilmaiset OpenOffice -toimisto-ohjelmistot. Näiden vastakohtia ovat suljetut ohjelmistot, joita ei saa levittää eikä muokata ja joiden käyttäminen edellyttää voimassa olevaa maksullista lisenssiä. Tällaisia ovat mm. yhdysvaltalaisen Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmä ja saman yhtiön Microsoft Office -toimisto-ohjelmistot.
Vapailla ohjelmistoilla on useita vahvuuksia. Ohjelmista ei makseta vuotuisia lisenssimaksuja ja niiden lataaminen verkosta on ilmaista. Merkittävä tekijä on myös etteivät tällaisten ohjelmistojen käyttäjät ole riippuvaisia yhdestä ohjelmistoyrityksestä ja sen hinnoittelupolitiikasta.
Vapaista ohjelmistoista muissa kunnissa saatujen kokemusten perusteella esim. Linux-järjestelmiin siirtymällä olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä, lisätä ylläpidon helppoutta sekä pidentää yksittäisten työasemien käyttöikää. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta on kehottanut hyödyntämään avoimia ja vapaita ohjelmistoja muun muassa tietoturvan ja järjestelmien hallittavuuden takia.
Vapaisiin ohjelmistoihin ja Linuxiin on tähän mennessä siirrytty esimerkiksi Kemin, Lahden, Rovaniemen, Espoon ja useiden pienempien kuntien kouluissa ja monissa yliopistoissa. Valtion-hallinnossa avoimiin ohjelmistoihin on siirrytty oikeusministeriössä ja myös muissa ministeriöissä asiaa valmistellaan. Myös Pieksämäen kaupunki hyödyntää vapaita ohjelmistoja mm. internet-julkaisuissaan.
Mielestämme vapaiden ohjelmistojen käyttöä Pieksämäen kaupungin organisaatiossa tulisi lisätä. Erityisesti kouluissa Linux-käyttöjärjestelmät ja vapaat ohjelmistot olisivat erinomainen vaihtoehto nykyiselle Microsoft-painotteiselle suljetulle ja lisenssimaksulliselle ohjelmistokannalle.
Kaikki kaupungin tarvitsemat ohjelmistot ja järjestelmät eivät tue Linux-käyttöjärjestelmää, joten aivan kaikkia toimintoja ei voida siirtää pois Windows-alustoilta. Pääosa työasemista lienee kuitenkin sellaisia, joiden Windows-käyttöjärjestelmä voitaisiin mielestämme nykyisten lisenssien vanhentuessa korvata Linux-käyttöjärjestelmällä. Myös Windows-käyttöjärjestelmälle on saatavana lukuisia vapaita ohjelmistoja. Mielestämme kaupungin toimisto-ohjelmistopaketiksi voitaisiin jatkossa valita täysin Microsoft Office -ohjelmistojen tiedostomuotojen kanssa yhteensopiva ilmainen OpenOffice, jonka käyttöliittymä ei merkittävästi poikkea totutusta Microsoft Officen käyttöliittymästä.
Suurimpia esteitä vapaiden ohjelmistojen käytölle on toistaiseksi ylläpidon ja osaamisen niukkuus, sillä osaaminen on markkinatilanteen vuoksi keskittynyt Microsoftin ohjelmistoihin. Siirtyminen vapaisiin ohjelmistoihin edellyttäisikin sekä tukihenkilöiden että käyttäjien kouluttamista, josta koituu kustannuksia vaikka itse ohjelmistot ovatkin maksuttomia.
Esitämme, että Pieksämäen kaupunki selvittää mahdollisuudet vapaiden ohjelmistojen käyttöönottoon ja huomioi selvitystyössä myös muiden kaupunkien käyttökokemukset, asiasta tehdyt tutkimukset sekä avointen ohjelmistojen vaikutukset hankintakustannuksiin ja laitteistojen elinkaarikustannuksiin pidemmällä aikavälillä.
Pieksämäellä 14. syyskuuta 2010
Kokoomuksen valtuustoryhmä,
Heikki Skyttä sekä Seppo Haavisto, Juha-Pekka Heikkinen, Mauri Heinonen, Juhani Keinonen, Marja-Liisa Kähkönen, Mikko Laakso ja Jaana Leskinen
Pieksämäen kouluverkkokeskustelua
Marraskuussa julkaistu kaupungin kouluverkon tulevaisuuteen kantaa ottanut Pieksämäen Palvelurakenneselvitys on herättänyt odotusten mukaisesti voimakasta keskustelua. Sitä osattiin toki odottaa, koska kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Koulutuslautakunnan jäsenenä haluan kommentoida omalta osaltani selvityksen syitä ja toteutustapaa, joita monissa nettikeskusteluissa sivutaan samalla kun ihmetellään millaisia toistaitoisia tomppeleita siellä lautakunnassa oikein istuu…
Nyt ei olla hakemassa lisää säästöjä ainoastaan säästämisen ilosta vuoksi vaan lähtökohta selvityksen toteuttamiselle on se, että kaupunkimme kouluorganisaatio tulisi mukauttaa paitsi nykyisiin oppilasmääriin myös kuntaliitosten jälkeiseen tilanteeseen. Oppilasmäärän väheneminen on asia, josta ei voi kiemurrella eroon ja joka on parempi päättää ennemmin kuin myöhemmin. Peruskoulun oppilaiden lukumäärä on vähentynyt ja vähenee edelleen rajusti ja ei ole terveen maalaisjärjen mukaista ylläpitää liian suurta kouluverkkoa, jossa rahaa kuluu opetuksen sijasta rakennuksiin. Valtion tuet kun tulevat kaupungille oppilasmäärän eikä koulurakennusten lukumäärän mukaan. Valitettava tosiseikka on se, että mikäli nykyistä kouluverkkoa ei supisteta tavalla tai toisella vastaamaan todellista oppilasmäärää niin sitten olisi meidän supistettava jostain muualta opetustoimesta ja itse käytännön opetukseen emme todellakaan halua supistuksia.
Se, että koulurakennusten lukumäärä vähänee yhdellä tai kahdella ei tarkoita että ryhmäkoot suurenevat. Päin vastoin karsimalla turhia rakennusten remontointi- ja ylläpitokuluja on meillä paremmin rahaa käytettävissä opettajien palkkaukseen ja sitä kautta ryhmäkoot voidaan pitää pienempinä. Se, miten ja mistä näitä rakennuskustannuksia sitten karsitaan onkin monimutkainen asia. Siinäkin on pidettävä tärkeimpänä vaikuttimena oppilaiden etua – mielellään tasapuolisesti koko kunnan alueella suosimatta sen enempää kaupungin kuin kyläkoulujenkaan oppilaita toistensa kustannuksella.
Palvelurakenneselvitys ei kuitenkaan ole pelkkää koulurakennusten puntarointia, se on itseasiassa enemmänkin sivuroolissa vaikka kirvoittaakin eniten keskustelua. Tärkeintä tulevia päätöksiä tehdessä ei ole raha tai säästäminen vaan se, miten kaupungissamme voidaan järjestää lapsille turvallinen ja laadukas oppimisympäristö, jossa lasten etu huomioidaan ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennaltaehkäisevästi.
Paljon on kritisoitu myös sitä, että palvelurakenneselvitys tilattiin ulkopuoliselta konsultilta. Paras tieto ja käytännön kokemus Pieksämäen koulumaailmasta löytyy paikkakunnalta, se on totta. Ulkopuolisen konsultin tehtävänä ei kuitenkaan ollut valmistella kaikenkattava ja lopullinen ratkaisu omasta päästään, vaan koostaa meille päättäjille paketti kentällä olevasta tiedosta ja ajatuksista ja laatia sen pohjalta muutamia ehdotuksia keskustelun pohjaksi. Kaupungin sivuilla julkaistu viisisivuinen tiivistelmä konsultin ehdotuksista ei siis ollut koko työ, vaan varsinaisen selvityksen sivumäärä on kymmenkertainen, lähemmäs 50 sivua pikaisesti laskemalla (huom. sivunumerointi olisi ollut kiva;)).
Mukana on myös ”pedagoginen peilaus” eli selvityksen ehkä mielenkiintoisin osio, joka sisältää mm. opetustoimen henkilöstön keskuudessa toteutetun laajamittaisen kyselyn. Tärkein syy ulkopuolisen konsultin palkkaamiseen oli se, että opetustoimen piiristä haluttiin kuulla kaunistelematon totuus – jos selvitystä ja haastatteluja olisi tehty oman organisaation voimin niin todennäköisesti aivan kaikkia epäkohtia tai mielipiteitä ei olisi rohjettu sanoa ääneen. Siksi ulkopuolinen konsulttiyritys oli tässä tapauksessa perusteltu valinta.
Tuo ”Pieksämäen palvelurakenneselvitys” -nimeä kantava pumaska ei siis ole pelkkää konsulttien puppugeneraattorista tullutta sanahelinää, vaan pitää sisällään monipuolisen katsauksen Pieksämäen koulumaailmaan niin tilastojen, ennusteiden kuin myös ennenkaikkea henkilökunnan kertomana. Se on hyvä pohja ryhtyä suunnittelemaan tulevia ratkaisuja. Mitään mallia ei ole tietääkseni lyöty lukkoon, vaan kaikki ovet on vielä avoinna. Helppoa ratkaisua tuskin löytyy vaan lopputulos tulee olemaan vielä monen mutkan takana.
Konsultin ehdotuksista tehty tiivistelmä oli pari viikkoa esillä ja kommentoitavissa kaupungin kotisivuilla. Lisäksi keskustelua on ollut jonkin verran paikallislehdessä sekä muutamilla foorumeilla eri puolilla internetiä. Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana ja kantautuu myös päättäjien korviin. Itse aion ainakin seurata aktiivisesti niin lehtiä kuin nettiäkin. Seuraavaksi on tarkoitus nimetä laajapohjainen työryhmä valmistelemaan asiaa. Koulutuslautakunnan kokouksessa olimme yksimielisiä siitä, että tulevassa työryhmässä tulee olla opetustoimen tietotaitoa sekä lapsiperheiden näkemyksiä hyvin edustettuna ja evästimmekin päätöksen yhteydessä poliittisia ryhmiä valitsemaan työryhmään jäseniä, joilla on kosketuspintaa koulumaailmaan.
Olipa kouluverkosta ja sen tulevaisuuden muodosta mitä mieltä tahansa, niin kaikki asianosaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on lasten ja nuorten etu. Jatkakaamme keskustelua, vaikka kaupungin sivuilla tuo kommentointimahdollisuus olikin rajattu kahteen viikkoon. Tänne blogiinkin saa kommentoida vapaasti, lupaan toimittaa palautteet eteenpäin!
Kuntapalvelujen ulkoistaminen – kauhea mörkö?
Kuntapalveluiden tuottaminen on ollut yksi viime vuosien kuumista puheenaiheista ja se on poikinut paikallislehteenkin koko joukon mielipidekirjoituksia. Pitäisikö palvelut tuottaa perinteiseen malliin kunnan oman organisaation sisällä vai kenties ulkoistaa ainakin joitain palveluja yrittäjille – kysymys, joka herättää tunteita puolin ja toisin.
Palvelujen ulkoistamista vastustavia kirjoituksia kun lukee niin valitettavan usein niistä välittyy varsin karu kuva yrittäjistä. Aivan kuin yrittäjät olisivat kautta linjan ketkuja, jotka vetävät välistä sen minkä ehtivät ja tuottavat kelvottomia palveluita polkien samalla työntekijöidensä oikeuksia ja maksimoiden voittoa niin työntekijöiden selkänahasta kuin veronmaksajien kukkarostakin. Eihän se näin voi olla!
Vastustajien viljelemä ajatus siitä, että yrittäjävetoisesti tuotettu palvelu olisi aina huonompaa kuin kunnallisesti tuotettu palvelu on vääristynyt, mutta palvelee varmasti heidän tarkoitusperiään hyvin. Yrittäjänä on vaikea ymmärtää miksi näin olisi, sillä tuottamalla kehnoa tai ylihinnoiteltua palvelua yrittäjä sahaa vain omaa oksaansa. Ainakin omat yrittäjätuttavani ovat vastuuntuntoista sakkia, jolle hyvän palvelun tuottaminen on kunnia-asia ja niinhän se tuleekin olla.
Väitteet päätösvallan karkaamisesta kuntapäättäjiltä yksityissektorille ovat turhia. Kun kyse on palvelujen ostamisesta, niin päätösvalta pysyy tottakai maksavalla asiakkaalla eli tässä tapauksessa kunnalla. Asiakkaan eli kunnan on huolehdittava oikeuksistaan eli vaadittava vastinetta rahoilleen ja mikäli palvelun tuottaja ei pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, on palvelusta tietysti reklamoitava ja tarvittaessa vaihdettava palvelun tuottajaa. Päätöksentekoa ei missään nimessä saa ulkoistaa palveluiden mukana.
Kunnallista palvelutuotantoa on tarkasteltava joustavasti eikä ole syytä sulkea eri vaihtoehtoja pois keskustelusta. Ei ole järkevää tehdä päätöstä, että kaikki mahdollinen ulkoistetaan tai toisinpäin ettei mitään saa ulkoistaa. Jotkin palvelut järjestyvät parhaiten ostopalveluna ja jotkin palvelut on puolestaan perusteltua tuottaa kunnan oman organisaation puitteissa. Ulkoistaminen ulkoistamisen vuoksi ei siis ole järkevää, terveen maalaisjärjen käyttö sen sijaan on suotavaa.
On syytä myös muistaa se, että ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole synonyymeja. Ulkoistaminen tarkoittaa jonkin palvelun hankkimista kunnan oman organisaation ulkopuolelta, joko yritykseltä, kolmannelta sektorilta, kuntayhtymältä tai vaikkapa toiselta kunnalta. Yksityistämisessä sen sijaan koko palvelutuotanto on yksityisessä omistuksessa ja yksityistämisen jälkeen kunnasta riippumatonta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja ei ole mahdollista yksityistää, koska niiden järjestämisvastuu on lakisääteisesti kunnalla. Sen sijaan niitä on mahdollista tarvittaessa ulkoistaa.
Esimerkkejä huonosta yksityistämisestä on kyllä tarjolla, otetaan nyt valtakunnan tasolta esille vaikkapa autojen katsastustoiminnan vapauttaminen kilpailulle ja Suomen Autokatsastus Oy:n, nykyisen A-Katsastus Oy:n päätyminen ulkomaalaisomistukseen. Katsastusten hinnat eivät laskeneet – päin vastoin ne ovat nousseet ja nyt pakollisilla katsastuksilla tahkotaan huikeaa tuottoa maamme rajojen ulkopuolelle. Entäpä sitten tv-lähetysten jakelua hallitsevan Digitan yksityistäminen ja myynti ulkomaalaisomistukseen – televisiolupamaksut nousevat ja huomattava osa näistä lupamaksuista valuu suoraan Digitan kukkaroon samaan aikaan kun lupamaksuilla toimintaansa rahoittava YLE tuskailee nykyrahoituksen riittämättömyyden kanssa. Palveluiden tuotantoa tarkastellessa ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Kustannussäästöt nousevat yleensä ensimmäisenä esiin kun ulkoistamisesta puhutaan. Suomessa on liian kauan keskitytty keskustelemaan asioista pelkästään euroina, kun tärkeämpää olisi miettiä kuntalaisten palveluja toimivuuden kannalta. Nykyisessä tilanteessa, jossa väestö vähenee ja ikääntyy, ei voida takertua vanhoihin palvelurakenteisiin vaan kuntapalvelutarjonnan olisi vastattava tämän päivän haasteisiin joustavuudella ja monipuolisuudella. Joskus palvelu on fiksumpaa hankkia ostopalveluna asiansa osaavalta ja vastuuntuntoiselta yrittäjältä sen sijaan, että se toteutettaisiin kunnan omana tuotantona. Lisäksi tuottipa palvelun kunta tai yrittäjä, niin palveluiden saatavuus ja riittävyys on samalla tavalla taattava kaikille kuntalaisille – palvelun ulkoistaminen ei saa johtaa sen heikkenemiseen.
Ostopalveluja hankkiessa tulisi huomioida hinta/laatu-suhteen lisäksi myös hankinnan paikalliset vaikutukset – toisin sanoen tarkasteltava myös sitä minne palvelujen hankintaan käytettävät veromarkat päätyvät. Jos tuijotetaan vain hintaa niin oman kunnan pienyrittäjät jäävät kilpailutuksissa helposti valtakunnallisten suuryritysten jalkoihin. Kotiinpäin vetämistä tulisi harjoittaa eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, kunhan vaan ei rikota lakeja ja asetuksia. Suomessa EU:n kilpailutussäädöksiin suhtaudutaan turhankin pilkuntarkasti, jos vertaa täkäläisiä hankintakilpailutuksia esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden vastaaviin. Valitettavan usein tarjouskilpailut päättyvät valtakunnallisen tai ulkopaikkakuntalaisen toimijan voittoon ja talousalueen omat pienyrittäjät jäävät nuolemaan näppejään. Kuitenkin kunnan olisi mielestäni pyrittävä turvaamaan työpaikkojen säilyminen ja omat verotulonsa suosimalla oman talousalueen yrityksiä aina kun siihen on mahdollisuus.
Keskustelu kuntapalvelujen ulkoistamisesta tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään – ja herättämään jatkossakin suuria tunteita. Toivottavasti yrittäjiä ja yrittäjävetoisesti tuotettuja palveluja ei siinä sivussa painettaisi maanrakoon, sillä yritykset – varsinkin pienet paikalliset – ovat avainasemassa kun elinkeinoelämän painopiste yhä enemmän siirtyy vientiteollisuudesta palvelutuotantoon.
EDIT: Keväällä 2012 julkaistiin THL:n selvitys, jonka mukaan julkinen ja yksityinen vanhustenhuolto ovat yhtä hyviä. Uutisointi esim. Savon Sanomissa 2.5.2012.