Vihreää sähköä!

Avoin kirje teille arvon sähköyhtiöt, Savon Voima, Fortum, Helen ja mitä teitä nyt onkaan.

Sellainen asia on tässä mielen päällä pyörinyt, että teillä kun on myynnissä sitä vihreää ekosähköä ja sitähän voi ihan kuka vaan teiltä ostaa …niin siinä on alkanut tällaista tavan kansalaista askarruttaa se, että milläs ilveellä te sitten saatte sen ekosähkön toimitettua justiinsa sinne torppaan, johon sitä on tilattu?

Kun samaa sähkölankaa pitkinhän se näin maalaisjärjellä ajatellen se sähkö kulkee taajamasta taajamaan ja talosta toiseen, eikö vaan? Ja silloinhan se auringonpaisteella tai tuulivoimalla tuotettu vihertävä sähkö saattaa joutua väärään osoitteeseen?

Eihän se toki minulle mitenkään kuulu, kun en tosiaan ole sitä ekosähköä tilannut, mutta nyt kun olen käynyt viimoisen vuoden aikana jääkaapilla niin sinne on alkanut ilmestyä vegaanisia ruokia ja kaikenmaailman reilun kaupan luomukasviksia. Ja kuulemma pitäisi turhia ajeluja välttää ja tehdä muutenkin vihreitä valintoja ostoksilla käydessä.

Niin se tämä tämmöinen peli panee kyllä vähän epäilemään, etteikö vaan olisi päässyt jostain kautta sitä teidän ekosähköä livahtamaan meidänkin huushollin pistorasioihin? Etenkin kun tuo naisväki aina sähköaparaattien kuten puhelimen tai läppärin ääressä istuessaan näitä ajatuksia saa päähänsä niin liekö siinä samalla sitten altistuneet sille vihreälle sähkölle?

Niin että jos te voisitte vielä tarkistaa sitä ekosähkön toimitusketjua, että menisi se sähkö niille, jotka on sitä tilanneetkin. En minä kyllä tiedä kenen sähköä tänne meille on päätynyt, mutta vähän epäilen, että se voisi olla se Jorma tuolta Tahiniemestä, joka on sitä vihreää sähköä tänne Pieksämäelle tilannut, kun se on mukana niissä vihreissäkin.

Miten liikuntahallisoppa keitettiin?

Liikuntasalit ovat olleet yksi Pieksämäen kuntapoliittisen syksyn kuumimmista puheenaiheista. Aiheesta on riittänyt puhetta niin toriparlamenteissa, lautakunnissa kuin kaupunginhallituksessakin.

Muutamia vuosia sitten kaupungin päättäjät totesivat, että Hiekanpäässä sijaitseva Pieksämäen Urheilutalo on kipeästi peruskorjauksen tarpeessa. Samassa yhteydessä palloilulajien harrastajien keskuudesta tuotiin julki myös toiveita isommasta salista tai peräti kahdesta, jotta tilat täyttäsivät nykypäivän vaatimukset mm. salibandyn korkeammilla sarjatasoilla ja mahdollistaisivat turnaustenkin järjestämisen.

Vaihtoehtoina oli peruskorjata nykyinen Urheilutalo tai rakentaa kokonaan uusi. Hyvin pian keskusteluissa vaaka kääntyi sen puoleen, että uuden nykymitat täyttävän liikuntahallin rakentaminen olisi kokonaiskustannuksiltaan edullisempaa kuin vanhan korjaaminen ja lisäksi uudelle rakennukselle olisi odotettavissa pidempi käyttöikä kuin mitä entisen käyttöikää remontilla saataisiin jatkettua.

Kaupungin rahatilanne kuitenkin puhututti monia ja niinpä Urheilutalon peruskorjauksen tai oman liikuntahallin rakentamisen ja ylläpidon rinnalle meille päättäjille esiteltiin myös kolmas vaihtoehtoinen malli. Siinä liikuntahallin ylläpitokustannuksia vähennettäisiin järjestelyllä, jossa toiminnasta vastaisi ulkopuolinen operaattori, joka vuokraisi hallin kaupungilta ja vastaavasti vuokraisi takaisin kaupungille sen tarvitsemat koululaisvuorot. Muun ajan salivuorot operaattori sitten vuokraisi itse suoraan käyttäjille, kuten urheiluseuroille.

Tästä mallista saatiin selvityksiä, mutta edelleen kuntatalouden kannalta moni aprikoi kaupungin roolia liikuntahallin rakentajana ja siihen mietittyä operaattorikuviota.

Sitten pöydälle tuotiin neljäskin vaihtoehto, jossa kaupunki ei rakentaisi uutta urheilutalon korvaavaa liikuntahallia itse, vaan sen tekisi omalla kustannuksellaan ulkopuolinen kiinteistösijoittaja, jolta kaupunki sitoutuisi vuokraamaan tarvitsemansa koululaisvuorot ja muut vuorot hallin omistaja vuokraisi urheiluseuroille kuten kolmosvaihtoehdossakin.

Tämän nelosmallin etuina kaupungille olisi se, ettei kaupungin tarvitsisi investoida itse rakennukseen tai sen ylläpitoon vaan ainoastaan vuokrata tarvitsemansa koululaisvuorot ja kaikki muu olisi hallin omistajan huolena ja riskinä.

Lopulta päättäjien enemmistö tuli siihen tulokseen, että tämä nelosvaihtoehto olisi kaupungin kannalta paras Urheilutalon tilojen korvaajaksi ja siihen löytyi myös yhteistyökumppani, joka oli valmis kaupungin esittämillä ehdoilla liikuntahalliin investoimaan.

Kaupunki päätti hyväksyä saamansa tarjouksen uudesta hallijärjestelystä eli koululaisvuorojen ostamisesta uudesta hallista, mutta samaan aikaan kasvoi myös huoli urheiluseurojen käyttömaksujen suuruudesta, sillä vanhalla Urheilutalolla vuorojen maksut olivat olleet vain nimellisiä.

Uudessa hallissa urheiluseurojen kustannukset olisivat tottakai Urheilutaloa korkeammat, sillä ulkopuolinen toimija ei tietenkään voisi tukea urheiluseuroja tarjoamalla tiloja alle omakustannushinnan kuten kaupunki vanhalla Urheilutalolla on tehnyt. Kaupungin mahdollinen tuki pitäisi siis kanavoida urheiluseuroille erikseen eikä vuokratasoon upotettuna.

Tämä huoli sitten kanavoitui valituksiin liikuntahallihankkeesta ja useisiin aloitteisiin Urheilutalon peruskorjaamisesta joko uuden liikuntahallin tilalle tai sen rinnalle – oletuksena, että Urheilutalonkin salivuokrat pysyisivät ennallaan tai ainakin todellista kustannustasoa alhaisempina remontin jälkeenkin.

Koska markkinatilanne selvästi muuttuisi jos myös Urheilutalon sali pysyisi käytössä niin liikuntahallin rakentamista tarjonnut ulkopuolinen sijoittaja ymmärrettävästi jäi odottamaan tilanteen kehittymistä ennenkuin omalta osaltaan allekirjoittaisi Pieksämäen kaupungin jo hyväksymän sopimuksen. Onhan kyseessä kuitenkin mittava omalla riskillä tehtävä investointi, joka on tarjottu Urheilutalon korvaajaksi eikä kilpailijaksi.

Nyt sitten ollaan erikoisessa tilanteessa, jossa kaupunki on jo omalta osaltaan hyväksynyt sopimuksen, jolla se ostaisi koululaisvuoroja ulkopuolisesta yrittäjävetoisesta liikuntahallista ja samaan aikaan kaupungin päättäjät ovat myös jatkamassa Urheilutalon käyttöä esittämällä sen peruskorjaukseen määrärahaa.

Lähtötilanteessa uutta liikuntahallia kuitenkin ryhdyttiin hankkimaan nimenomaan Urheilutalon remontin sijaan ja mikäli nyt molemmat hankkeet etenisivät olisi lopputuloksena kaksi liikuntahallia ja yhteensä kolme isoa liikuntasalia lähes vierekkäisillä tonteilla.

Vaikka liikunnan hyötyjä ja merkitystä ei pidä vähätellä niin ottaen huomioon kaupungin taloustilanteen ja vuosi vuodelta vähenevän väestön niin siinä on kyllä aivan liikaa liikuntatiloja Pieksämäen tarpeisiin.

Jos päättäjien enemmistö onkin nyt kääntänyt kelkkansa ja haluaa urheiluseuroja kuultuaan valita toisen vaihtoehdon liikuntatilojen toteuttamiseksi niin silloin olisi syytä puhaltaa peli poikki ja palata alkuruutuun.

Neljästä kuvaamastani vaihtoehdosta meillä on varaa valita vain yksi, ei kahta. Ennenkuin Urheilutalon remontointiin ryhdytään myöntämään määrärahoja, olisi päätettävä ettei koululaisvuoroja ostetakaan ulkopuolisen sijoittajan liikuntahallista ja peruttava jo hyväksytty sopimus ulkopuolisen kiinteistösijoittajan kanssa. Olisihan se melkoista hölmöläisten hommaa peruskorjata oma Urheilutalo ja silti ostaa koululaisvuoroja ulkopuolisesta hallista, eikö?

Jos lähtöruutuun palattaisiin niin sitten toki oltaisiin taas sen pohdinnan edessä, onko järkevää korjata vanhaa vai rakentaa itse uutta?

”Vahva mandaatti Suomen kansalta”

Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelun mukaan Suomessa oli vaalien aikaan 4510040 äänioikeutettua. Kun tämä suhteutetaan eri puolueiden vaaleissa saamiin äänimääriin, voidaan todeta, että…

99,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt kommunisteja, liberaaleja, itsenäisyyspuoluetta, feminististä puoluetta, Suomen Kansa Ensin -puoluetta tai eläinoikeuspuoluetta
99,8% äänioikeutetuista ei äänestänyt kansalaispuoluetta
99,7% äänioikeutetuista ei äänestänyt seitsemän tähden liikettä
99,6% äänioikeutetuista ei äänestänyt piraatteja
99,3% äänioikeutetuista ei äänestänyt sinistä tulevaisuutta
97,3% äänioikeutetuista ei äänestänyt kristillisdemokraatteja
96,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt RKP:tä
94,4% äänioikeutetuista ei äänestänyt vasemmistoliittoa
92,2% äänioikeutetuista ei äänestänyt vihreitä
90,6% äänioikeutetuista ei äänestänyt keskustaa
88,4% äänioikeutetuista ei äänestänyt kokoomusta
88,1% äänioikeutetuista ei äänestänyt perussuomalaisia
87,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt SDP:tä

Siinä ei juuri kenenkään kannata koettaa puhua koko kansan äänellä, voittipa omasta mielestään vaaleissa tai ei…

Suorista sanoista ja niiden sanomisesta äänestyskopissa

Eduskuntavaaleissa oli tällä kertaa valtakunnallisesti yli 19.000 hylättyä ääntä. Edellisellä kerralla niitä oli 15.397. Hylättyjen äänien lukumäärä kasvoi siis lähes neljänneksen ja se on minusta todella paljon.

Suurin osa hylätyistä äänistä on perinteisesti protestiääniä. Joko tyhjiä äänestyslippuja tai sitten lippuja, joissa on kirjoitettu suorat sanat edelliselle hallitukselle tai sen avainhenkilöille.

Tuo 19.000 ääntä on jo niin iso potti, että jos edes puolet näistä protestoijista olisi äänestyspaikalle raahauduttuaan samalla vaivalla katsoneet alkavaa nelivuotista vaalikautta sen sijaan että protestoivat mennyttä neljää vuotta, olisi vaalitulos ollut varmasti hyvinkin toisenlainen.

Veikkaan, että vaalipiirien viimeiset läpimenijät olisi monessa vaalipiirissä vaihtaneet paikkaa ja puolueiden voimasuhteet olisivat olleet erilaiset, jos haistattelujen ja tyhjien lappujen sijaan olisi äänestetty ihan perinteisellä numerolla sellaiseta ehdokasta, joka omaan maailmantuskaan olisi parhaiten vastannut.

Kuvitelma siitä, että protestointi jättämällä äänestämättä kokonaan tai laittamalla vaaliuurnaan oma vastalauseensa vaikuttaisi johonkin on harhaa. Se on kirves, joka iskee todennäköisimmin protestoijan omaan nilkkaan.

Ei niitä runoja ja sloganeita lue muut kuin ääntenlaskijat hymähdellen ja julkisuudessa ilmiö kuitataan ohimennen akuankkoihin ja kirkkoveneisiin viittaamalla. Äänestyslappuun kirjoitetut suorat sanat Sipilälle, Orpolle, Soinille tai Bernerille eivät mene perille.

Vallankäyttöön tai seuraavien neljän vuoden päätöksiin ja politiikkaan niillä ei ole vaikutusta, koska vain annetut äänet lasketaan. Ja ne tahot, joita vastaan tällä toiminnalla protestoidaan myhäilevät tyytyväisenä, koska jokainen hylätty protestiääni sataa juuri heidän laariinsa.

Näkyvyys, tuo oiva maksuväline

image created by Creativeart - Freepik.com
Pääkuvan tarjosi Creativeart – Freepik.com, näkyvyyttä vastaan tottakai.

Jokainen, joka tekee jotain luovaa elääkseen on törmännyt ilmiöön, jossa joku haluaa palveluksiasi ja tarjoaa niistä vastineeksi näkyvyyttä.

Vielä vuosikymmeniä takaperin, kun näkyvyyttä oli saatavilla rajallisesti, oli sen arvo luonnollisesti aivan toinen. Valtakunnasta löytyi kaksi radiokanavaa, kaksi tai kolme televisiokanavaa ja ihmiset pysyttelivät ajantasalla lukemalla paikallis- tai maakuntalehtiä.

Tuohon aikaan näkyvyys harvalukuisissa tiedonkulkukanavissa oli todellakin kullan arvoista monelle luovan työn tekijälle. Tuo aika mennyt ei koskaan enää palaa, mutta silti näkyvyys tuntuu olevan edelleen kovaa valuuttaa – ainakin sitä maksuvälineeksi tarjoavien mielestä.

Vanhoina hyvinä aikoina viestintä oli muutoinkin vähäisempää eikä esimerkiksi mainoksia tulvinut keskivertokansalaisen verkkokalvoille jatkuvalla syötöllä kaikkia mahdollisia kanavia hyödyntäen.

Nykyään kilpailu paikasta auringossa on kovempaa. Enää ei ole jaossa kliseistä 15 minuuttia julkisuudessa, vaan mediaa vyöryy päällemme sellaisina hyökyaaltoina, että nykyään voitaneen puhua korkeintaan ehkä 15 sekunnista jos edes siitäkään.

Nykyään näkyvyys on siis kokenut inflaation ja toisaalta samaan tapaan kuin tuloerot yhteiskunnassa ovat kasvaneet, ovat myös näkyvyyden erot kasvaneet.

Kiitos sosiaalisen median, nykyään lähes jokaisella on hallussaan jonkinlainen oma viestintäkanava. Osalla somen käyttäjistä on tolkuttomasti seuraajia ja osa heistä aidosti pelkkää näkyvyyttä kauppaamalla repii leipää pöytäänsä.

Mutta sitten on se suuri massa someprofiileja, joiden kautta ei juurikaan kerry näkyvyyttä. Seuraajia on kourallinen, mukana muutama kohteliaisuudesta seuraajiin liittynyt kaveri, sukulaisten kuulumisia seuraileva anoppi tai oman lemmikkigerbiilin instaprofiili sekä kenties joukko erilaisia spämmääjiä, vaikkapa venäläisiä trollitehtaan tuotoksia.

Photo by Freepik www.freepik.com
Tämän kuvituskuvan tarjosi Freepik. Näkyvyyttä vastaan, kuinkas muuten =)

Vaikka tarjolla oleva näkyvyys olisi vaikutuksiltaan hyvinkin kyseenalainen niin silti moni graafisia palveluita tai muuta luovaa työtä omiin tarkoitusperiinsä tarvitseva tuntuu pohtivan mahdollisuutta hankkia etuja tai palveluita puhtaasti näkyvyyttä vastaan.

”Suunnittele logo niin se näkyy kaikissa meidän somekanavissa. Piirrä mainosjuliste niin me levitetään sitä ympäriinsä. Ideoi meille tapahtuma. Saat näkyvyyttä töillesi!”

Voisitko itse esimerkiksi marssia shoppailemaan ja kysyä, että saatko tästä takista alennusta tai kenties koko vaatteen ilmaiseksi, koska sitten kun kävelet se päällä kaupungilla niin kauppa saa näkyvyyttä? Tai entä jos lainaisit autoliikkeestä auton ja tarjoaisit näkyvyyttä autolle, kun päristelisit sillä ympäri kyliä? Kuulostaisiko se kohtuulliselta diililtä?

Seuraavan kerran kun olet hankkimassa itsellesi jotain palvelua tai hyödykettä ja ajattelet tarjoavasi vastineeksi näkyvyyttä omissa kanavissasi niin mieti kaksi kertaa onko se kohtuullista tuota tekijää kohtaan. Pelkällä näkyvyydellä ei makseta vuokria, lyhennetä lainoja tai hankita evästä jääkaappiin.

Omat kokemukseni näkyvyydestä palkkana ovat melko karuja. Kun saat työstäsi vastineeksi näkyvyyttä niin useimmiten se ei lopulta näy millään tavalla palveluidesi kysyntänä.

Joskus tuo näkyvyyttä vastaan palveluitasi pummannut taho saattaa jopa tyystin unohtaa maininta mistä nuo palvelut olivat peräisin tai ehkä hän ei koe työtäsi lopulta mainitsemisen arvoisena. Se on raju kannanotto, jos tuo mainitseminen eli näkyvyys oli työn ainoa arvo.

Niinkin voi käydä, että kun olet lupautunut tekemään vain osan työstä näkyvyyttä vastaan niin aloittamaasi työtä jatkaakin samaan lankaan langennut kilpailijasi omaa näkyvyyttään vastaan tai asiakkaan sukulaispoika tai asiakas itse, jolloin sinun näkyvyytesi on jäänyt taka-alalle tai muuttunut näkyvyysarvoltaan kelvottomaksi, koska lopputuote ei ole enää tekemäsi. Tai ääritapauksessa se toinen saman alan tekijä jopa ratsastaa tekemälläsi työllä.

Ja jos käy niin, että saamasi näkyvyys kuitenkin johtaa yhteydenottoihin uusilta potentiaalisilta asiakkailta, niin useimmiten myös he ovat ensimmäisenä tarjoamassa sinulle maksuksi lisää näkyvyyttä!

Toki joskus näkyvyydestä on hyötyä ja on sellaisia hyviä tyyppejä sekä inspiroivia projekteja, joiden kanssa on ilo tehdä työtä. Yleensä näihin kuitenkin pätee se, että silloin luovan työn tekijä oma-aloitteisesti tarjoutuu auttamaan ja tarjoaa itse palveluksiaan näkyvyyttä vastaan.

LinkkiThe Oatmeal – Exposure

Vinkki: Jos kuitenkin haluat olla tukemassa luovan työn tekijää niin sitä voi paitsi maksamalla tehdystä työstä, tehdä myös vaikkapa suosittelemalla hänen palveluksiaan maksaville asiakkaille, seuraamalla häntä sosiaalisessa mediassa, tykkäämällä ja kommentoimalla hänen töitään.

Kymmenen Uutisiin

Seikkailut Pieksämäen seudun ja Keski-Savon matkailun ihmeellisessä maailmassa ovat vieneet vuosien varrella monenlaisiin palavereihin, tapaamisiin ja istuntoihin. On yksi asia, johon tuntuu törmäävän aina uudelleen ja uudelleen kun keskustelee matkailusta tai tapahtumista ihmisten kanssa. Se on Kymmenen Uutisten loppukevennys.

Lue loppuun

Case: Hiekanpää

Hiekanpään yläkoulun rakentamisen yhteydessä useilla eri foorumeilla on peräänkuulutettu faktoja asioiden etenemisestä ja asiaan liittyvien päätösten ajankohdista ja tekijöistä. Tähän on nyt koottu yhteenveto Hiekanpään yläkoulua ja elämänkaarikampusta koskevista Pieksämäen kaupunginhallituksen, -valtuuston ja koulutuslautakunnan päätöksistä.

Lue loppuun