Keskustelu kuuluu demokratiaan – koronasta ja rajoituksista saa olla huolissaan

Saako koronarajoituksia ja hallituksen toimintaa kritisoida? Entä nähdäänkö koronakriisiä vieläkään laajempana kokonaisuutena, joka panee terveydenhuollon kantokyvyn ohella myös monia muita asioita vaakalaudalle? Mistä kansalainen saa olla huolissaan?

Koronakeskustelu on harmillisesti polarisoitunut hyvin mustavalkoiseksi ja välillä tuntuu ettei tästäkään aiheesta voida käydä sellaista tervettä normaalia keskustelua. Pitää olla joko puolesta tai vastaan. Kaikki pitää nähdä hyvänä tai sitten kaikki on mennyt ihan pieleen. Aihetta lähestytään yhä useammin ainoastaan poliittisista näkökulmista. Minusta se on huolestuttavaa.

Osalle kansalaisista kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta poliittisesta pelistä ja tämän johdosta hallituksen toimia riennetään kiireesti puolustelemaan ja leimaamaan perustellunkin kritiikin esittäjiä tyhjänpäiväisiksi nillittäjiksi.

Vaikka osa varmasti onkin huutosakissa mukana poliittisista syistä, niin silti lasta ei pidä heittää hukkaan pesuveden mukana. Perusteltu kritiikki viranomaisten ja päättäjien toimia kohtaan kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Tässäkin tapauksessa. Myös oman huolensa ja ahdistuksensa saa ilmaista ja se on syytä ottaa vakavasti.

Vaikka kritiikkiä koetetaan vaientaa pelkkänä politikointina niin taustalta löytyy suuri joukko kansalaisia, joille asioiden kritisoinnissa ei ole kyse politiikasta tai ajanvietteestä keskustelupalstoilla vaan kyseessä ihan aito huoli ja hätä.

Erilaisia rajoituksia on ollut voimassa nyt jo yli vuoden ajan. Meillä on ihmisiä, joiden työnteko tai elinkeinonharjoittaminen on ollut enemmän tai vähemmän katkolla koko tämän ajan. Ei heitä kiinnosta politikointi tai se millainen hallitus kansankunnan kaapin päällä istuu.

Eivät he kritisoi tai kyseenalaista päätöksentekoprosesseja tai rajoituksia ajaakseen mitään poliittista agendaa, päästäkseen näpäyttämään hallitusviisikkoa tai suoltamaan muita nokkeluuksia somekeskusteluihin vaan siksi, että heille kyse on aidosta selvitymiskamppailusta. Niin toimeentulon kuin henkisen jaksamisen puolesta.

Kriisitietoisuutta lisätään maalailemalla synkkiä madonlukuja ja lisäämällä kierroksia rajoituskeskusteluun. Tilanne on päällä ja loppua ei näy. On siis syytä olla huolissaan ja moni onkin – ja purkaa sitä oloa osallistumalla koronakeskusteluun omista lähtökohdistaan.

Kun on kyse omasta elämästä ja omasta selviytymisestä, ihmiselle on toissijaista se onko hallituksessa vasemmistoa vai oikeistoa, miehiä vai naisia tai jotain näiden väliltä. Kun oman elämän peruspilarit järkkyvät eikä tunnelin päässä näy valoa, ajaa moinen tilanne helposti vahvojakin ihmisiä ahdistukseen.

Kyllä järkevät ihmiset ymmärtävät, että rajoitukset ovat tarpeen tartuntataudin leviämisen hillitsemiseksi, mutta on muistettava, että rajoitukset aiheuttavat samalla toisenlaisia ongelmia ja järkyttävät monien kansalaisten elämää perustuksia myöten.

Itse toivoisin sitä, että seuraavan kerran kun joku kirjoittaa huolestuneena koronarajoitusten vaikutuksista tai kritisoi päätöksentekoprosessien epäkohtia niin älä kiiruhda heti lyttäämään ja haukkumaan häntä nillittäjäksi.

Hänellä saattaa olla hyvät perustelut näkemyksilleen ja mielipiteilleen – sekä aito hätä itsensä, perheenjäsentensä, läheistensä tai työntekijöidensä selviytymisestä ja hyvinvoinnista koronan keskellä ja sen jälkeen.

Ollaan ihmisiä toisillemme ja koetetaan selvitä yhdessä pahimman yli. Siinä ei auta yhtään turha poliittinen sapelinkalistelu tai toisen ihmisen kokeman ahdistuksen, pelon ja tuskan mitätöinti.

Pari sanaa karanteenista ja poikkeustilasta

Suomessa eletään nyt poikkeustilaa. Kansalaisten sosiaalisia kontakteja pyritään rajoittamaan poikkeuksellisin toimenpitein. Mutta kaikki eivät silti usko rajoituksia tai ohjeita – jos mielestäsi nyt meneillään on turha vauhkoilu ja hallituksen hömppäviikot niin lue tämä.

Voimaan astuneet rajoitukset yli 10 hengen kokoontumisten välttämiseksi ja suositus sulkea liikkeet, joiden aukiolo ei ole välttämätöntä purevat kipeästi moniin yrittäjiin mm. tapahtuma-, teatteri- ja kulttuuri- ja palvelualalla muutamia mainitakseni. Vaikutukset eivät jää vain tähän vaan myös monet näille aloille alihankintaa ja palveluja tuottavat ihmiset ovat pulassa.

Viivytystaistelu koronaa vastaan tulee kalliiksi meille kaikille. Koululaiset ovat etäopiskelemassa kotona ja se lisää vanhempien taakkaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin, etenkin jos kouluruokakin jää saamatta.

Nyt asetetut toimet koronaviruksen leviämisen rajoittamiseksi heikentävät meidän kaikkien toimeentuloa tai vievät toimeentulon kokonaan – osalta jopa pysyvästi. Lisäksi terveydenhuollon kapasiteetti tulee olemaan kovilla ja alan työntekijät raskaiden aikojen edessä.

Mutta silti osa ihmisistä liikkuu kuin ennenkin, parveilee kauppojen auloissa vaihtamassa kuulumisiaan tai kirmailee pitkin ja poikin kyliä tapailemassa tuttujaan ja osallistumassa harrastuksiinsa. Tämä kaikki syö reilusti sitä hyötyä, joita tiukoilla rajoitustoimilla haetaan.

Joten vaikka sinulle koronavirustoimet olisivat pelkkää vouhotusta ja kokisit, että olet kaiken sen yläpuolella etkä ota rajoituksia ja suosituksia vakavasti niin nämä toimenpiteiden vaikutukset ovat meille yrittäjille ja lukuisille palkansaajille täyttä todellisuutta ja karua sellaista.

Monet tahot ovat joutuneet pistämään toimintansa pakettiin, uhrautumaan kansallisen edun nimissä suojellakseen heikompia, riskiryhmiin kuuluvia kansalaisia. Niin tulisi sinunkin tehdä – vaikka et omasta terveydestäsi välittäisi niin ajattele muita. Ajattele sekä riskiryhmien edustajia että rajoitusten vuoksi toimeentulonsa menettäneitä.

Älä siis vähättele riskiryhmien pelkoja tai tee turhaksi monien muiden ihmisten uhrauksia ja ahdinkoa sillä, että sinä itse viis veisaat kokoontumisrajoituksista ja ohjeistuksesta.

Ikävää on, että myös monet riskiryhmään kuuluvat jatkavat liikkumista eivätkä ota tosissaan kehotusta välttää sosiaalisia kontakteja.

Vaikka kokisit sinulle asetetut rajoitukset kohtuuttomiksi niin tottele silti – ne on tehty heikommassa osassa olevien ja terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn suojelemiseksi ja siitä suojelusta nyt kasvava joukko suomalaisia maksaa kovaa hintaa toimeentulonsa ja tulevaisuutensa ollessa uhattuna.

Vihreää sähköä!

Avoin kirje teille arvon sähköyhtiöt, Savon Voima, Fortum, Helen ja mitä teitä nyt onkaan.

Sellainen asia on tässä mielen päällä pyörinyt, että teillä kun on myynnissä sitä vihreää ekosähköä ja sitähän voi ihan kuka vaan teiltä ostaa …niin siinä on alkanut tällaista tavan kansalaista askarruttaa se, että milläs ilveellä te sitten saatte sen ekosähkön toimitettua justiinsa sinne torppaan, johon sitä on tilattu?

Kun samaa sähkölankaa pitkinhän se näin maalaisjärjellä ajatellen se sähkö kulkee taajamasta taajamaan ja talosta toiseen, eikö vaan? Ja silloinhan se auringonpaisteella tai tuulivoimalla tuotettu vihertävä sähkö saattaa joutua väärään osoitteeseen?

Eihän se toki minulle mitenkään kuulu, kun en tosiaan ole sitä ekosähköä tilannut, mutta nyt kun olen käynyt viimoisen vuoden aikana jääkaapilla niin sinne on alkanut ilmestyä vegaanisia ruokia ja kaikenmaailman reilun kaupan luomukasviksia. Ja kuulemma pitäisi turhia ajeluja välttää ja tehdä muutenkin vihreitä valintoja ostoksilla käydessä.

Niin se tämä tämmöinen peli panee kyllä vähän epäilemään, etteikö vaan olisi päässyt jostain kautta sitä teidän ekosähköä livahtamaan meidänkin huushollin pistorasioihin? Etenkin kun tuo naisväki aina sähköaparaattien kuten puhelimen tai läppärin ääressä istuessaan näitä ajatuksia saa päähänsä niin liekö siinä samalla sitten altistuneet sille vihreälle sähkölle?

Niin että jos te voisitte vielä tarkistaa sitä ekosähkön toimitusketjua, että menisi se sähkö niille, jotka on sitä tilanneetkin. En minä kyllä tiedä kenen sähköä tänne meille on päätynyt, mutta vähän epäilen, että se voisi olla se Jorma tuolta Tahiniemestä, joka on sitä vihreää sähköä tänne Pieksämäelle tilannut, kun se on mukana niissä vihreissäkin.