Pertinkujan alueen asemakaavan muutos oli alkuvuodesta kuntalaisten nähtävillä ja se herätti kohtalaisesti keskustelua ainakin sosiaalisessa mediassa. Todennäköisesti virallisia lausuntoja Pieksämäen kaupunki sai aiheesta huomattavasti vähemmän. Lue loppuun
matkailu
Kymmenen Uutisiin
Seikkailut Pieksämäen seudun ja Keski-Savon matkailun ihmeellisessä maailmassa ovat vieneet vuosien varrella monenlaisiin palavereihin, tapaamisiin ja istuntoihin. On yksi asia, johon tuntuu törmäävän aina uudelleen ja uudelleen kun keskustelee matkailusta tai tapahtumista ihmisten kanssa. Se on Kymmenen Uutisten loppukevennys.
Veturitorin harjannostajaispuhe
Oheisen rakennuttajan puheen pidin Pieksämäen kaupungin puolesta Veturitorin harjannostajaisissa 12.12.2014 kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Lue loppuun
Valtuustoaloite: Keikka- ja tanssisali veturitalleille
Yhteensä 28 kaupunginvaltuutettua allekirjoitti 5.11.2013 oheisen valtuustoaloitteen, jossa esitetään keikka- ja tanssisalin sisällyttämistä veturitallirakennuksen suunnitelmiin jolloin se voisi mahdollisesti korvata julkisuudessa olleen virkamiessuunnitelman talleille sijoitettavasta yleisestä saunasta. Lue loppuun
Keilailua ja veturitalleja
Toisin kuin perjantain 26.10. Pieksämäen Lehdessä epäiltiin Pieksämäen Kokoomus ei missään nimessä vastusta keilailua harrastuksena saati yrittäjävetoisen keilahallin saamista kotikaupunkiimme. Lue loppuun
Kiskobussilla Savonlinnaan!
Pieksämäen ja Savonlinnan välinen henkilöjunaliikenne päättyi 1988. Sen jälkeen Huutokosken ja Savonlinnan välisellä rataosuudella on kolkutellut lähinnä tavarajunia ja niitäkin harvakseltaan, siitäkin huolimatta että rataosuus peruskorjattiin puutavarakuljetuksia varten 2008.
Toivoa säännöllisen henkilöliikenteen palauttamisesta on kuitenkin elätelty jo kauan niin Pieksämäellä kuin Savonlinnassakin, radanvarresta puhumattakaan. Junaa odottavan aika on ollut pitkä, kuten asemillakin nykyään hyvin tiedetään.
Muistaakseni henkilöliikennettä ei lakkautettu 1988 matkustajapulan vuoksi, vaan merkittävin syy sen lopettamiseen oli se, että tuolloin jo 1950-luvulla työuransa aloittanut lättähattukalusto tuli eläkeikään ja korvaavalla kalustolla suurin sallittu nopeus Huutokoski-Savonlinna rataosuudelle olisi ollut lättähattuja huomattavasti hitaampi. Tämä olisi pidentänyt matka-aikaa kohtuuttomasti ja todennäköisesti siirtänyt matkustajia kumipyörille, joten henkilöliikenne päättyi yhtä aikaa lättähattujen aktiiviuran kanssa.
Nyt kun rata on peruskorjattu, ei nopeuskaan ole enää ongelma. Uusittu rata mahdollistaa jopa 120km/h nopeuden mikäli myös rataosuudella olevat tasoristeykset korjattaisiin tämän nopeuden vaatimalle turvallisuustasolle. Nopean henkilöliikenteen vaatimien lisäinvestointien tarve olisi julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa. Kun rataan on jo käytetty 42 miljoonaa niin tämä lisäsijoitus tuntuu varsin kohtuulliselta.
Junayhteyden uudelleenavaaminen toisi Savonlinnan lähemmäs läntistä Suomea ja tarjoaisi mutkikkaita maantievaihtoehtoja nopeammat yhteydet. Etenkin Savonlinnalle henkilöliikenneyhteys olisi merkittävä kehitysaskel. Pieksämäen asemaa rautatieliikenteen solmukohtana se parantaisi ja toisi lisämatkustajia myös jatkoyhteyksille. Savonlinnassa on runsaasti opiskelijoita ja kaupunki pyrkii parantamaan asemiaan opiskelukaupunkina – monipuoliset junayhteydet olisivat tässäkin valttia.
Kesäaikaan junayhteys avaisi monia mahdollisuuksia matkailulle. Rataosuus soveltuisi kesäaikaan hyvin myös museojunaliikenteelle, jos siihen löydettäisiin sopivaa kalustoa ja museojunaoperaattori. Toki modernillakin kiskobussilla rataosuus tarjoaa monipuolisia maisemia.
On harmillista, että yli 40 miljoonan euron investointi on käyttämättömänä. Selvitysten mukaan rataosuudella voisi olla 60.000 junamatkustajaa vuodessa, jos reitti avattaisiin uudelleen.
Toistaiseksi VR on kuitenkin ollut rivien välistä tulkittuna ilmeisen haluton aloittamaan henkilöliikennettä uudelleen. Mikäli VR ei ole innokas tarttumaan tuumasta toimeen, olisi mielestäni järkevää selvittää myös kiinnostaisiko tämä reitti yksityisiä yrityksiä. Hiljainen rataosuus tarjoaisi hyvän mahdollisuuden pilotoida yksityistä henkilöliikennettä. Kannattaa pitää mieli avoimena ja selvittää kaikki vaihtoehdot!
Matkailu ja Pieksämäki. Pieksämäen Matkailu
Saarna Viva Pieksämäki! -hankkeen järjestämällä Pieksämäen Kaupunkifoorumilla tiistaina 19.10.2010. Tämä on pitkä, noin puolen tunnin puhetulva. Jos olet jo aiemmin meikäläisen blogia lukenut, niin uusinnoilta ei voi välttyä.
Lue loppuun
Ajatuksia matkailun kehittämishankkeesta
Syyskuun lopulla julkaistu Pieksämäen matkailun kehittämishankkeen selvitystyön loppuraportti ja sihen sisältyvä ehdotus matkailuhankkeeksi ovat viime päivinä herättäneet runsaasti keskustelua niin matkailutoimijoiden keskuudessa kuin lehtien palstoillakin.
Joukko kaupunginvaltuutettuja jätti maaliskuisessa valtuuston kokouksessa Keskustan Heikki Häkkisen johdolla mainion valtuustoaloitteen Pieksämäen matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Yleensä kankeana pidetty virkamieskoneisto tarttui kerrankin toimeen ripeästi, sillä maaliskuun lopulla vain viikon kuluttua aloitteen jättämisestä käynnistyi selvitystyö, jonka päämääräksi oli asetettu kaupungin matkailun kehittämishankkeen käynnistäminen. Selvityksen aloitus tapahtui virkamiestyönä ja paikallinen matkailukenttä sai tiedon selvityksen käynnistymisestä toukokuun lopulla, kun sähköpostilaatikkoon kolahti kutsu Pieksämäen matkailun kehittämissuunnitelman valmistelutyön 2. vaiheen aloitusseminaariin.
Ihan alkutekijöissään ei kuitenkaan matkailun kehittämisessä oltu ennen valtuustoaloitettakaan. Meillä on paikallisesti ollut jo useamman vuoden viritteillä matkailualan toimijoiden verkostoituminen ja yrittäjävetoinen matkailun kehittämishanke, Tapahtumaverkko. Sen puitteissa on selvitelty Pieksämäen matkailun haasteita ja pohdiskeltu ratkaisuja matkailupalveluiden kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Tämä ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen nyt selviteltyyn hankkeeseen.
Tapahtumaverkko on siinä mielessä poikkeuksellinen ”hanke”, että sitä ei ole rahoitettu julkisista varoista, vaan se on synnytetty ja kustannettu paikallisten matkailutoimijoiden yhteistyönä. Vaikka juuret ovat yksityisellä sektorilla, niin Tapahtumaverkko ry on tehnyt paljon yhteistyötä kaupungin kanssa ja mm. yhteismarkkinoinnilla on saavutettu myös hyviä tuloksia. Keväällä Pieksämäen matkailua ja tapahtumia markkinoitiin ennennäkemättömän laajalla messukiertueella, jonka kustannuksista vastasi pääosin Tapahtumaverkko, kaupungin panostuksen painottuessa tammikuisiin Matka 2010 -messuihin. Hellekesän tapahtumista Big Wheels kokosi kaupunkiin ennätysyleisön ja Sylvi Symposiumi puolestaan tasokkaan kansainvälisen kattauksen pohjoismaisia naiskirjailijoita. Voidaan siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Tapahtumaverkon puitteissa tehty työ on siis kantanut hedelmää, ja muutoinkin Pieksämäen seudun matkailu on ollut jo useamman vuoden nousukierteessä.
Tässä valossa matkailuväen odotukset keväällä käynnistetyn selvityksen suhteen eivät olleet suuret, koska Pieksämäen matkailun haasteet ja mahdollisuudet olivat jo kohtalaisen hyvin jo kartoitetut ja matkailun kehittäminen käynnissä usealla eri rintamalla. Selvitykseltä ei siis ollut odotettavissa mitään uutta tai ihmeellistä. Pikemminkin aloitusseminaarin jälkeen alan toimijoiden odotukset kohdistuivat siihen, että selvitystyö vahvistaisi matkailun kehittämisen olevan oikeilla linjoilla. Tosin moni kesän aikana jututtamani matkailutoimija koki jo pelkän selvitystyön hintaansa nähden kalliina, olihan sen kustannushaarukaksi kerrottu 10.000-20.000 euroa, joka on olosuhteet huomioon ottaen kohtalaisen iso summa.
Reilut kolme kuukautta 2. vaiheen aloitusseminaarin jälkeen kokoonnuimme kuulemaan syyskuussa valmistunutta 1. ja 2. vaiheiden loppuraporttia. Ensivaikutelma oli asiallinen, mutta harmillisen ohut pyyhkäisy perinteikästä konsultointia – arkistossa pölyttyvien mappien jälkimaulla. Mitään uutta ei loppuraportti Pieksämäen matkailua pidempään seuranneille tarjonnut – sen sijaan yllättävää oli, että paikkakuntamme olemassa oleva matkailutyö, sen haasteet ja potentiaali olivat jääneet joko hyvin vähäiselle huomiolle tai kokonaan noteeraamatta. Tästä johtuen raportti antaa kaupunkimme matkailusta huomattavasti todellisuutta heikomman kuvan.
Vaikka nykytilaa ei ole kunnolla tavoitettu, pitänee konsultin näkemys Pieksämäen matkailun tulevaisuudesta hyvinkin paikkansa – siinä seutumme matkailun keihäänkärkenä toimii tapahtumamatkailu. Sekin oli totta, että yhtä vetovoimaista matkailukohdetta ei seudulta löydy. Kukaan ei myöskään kiistä sitä, että vesistömatkailu on Pieksämäellä vähäistä – se tosin oli sivuutettu, että osasyy vesistömatkailun pieneen rooliin on vesistöjemme luonne – Pieksämäki on ”Saimaan maakunnan” ainoa kaupunki, joka ei sijaitse Saimaan rannalla. Vaikka loppuraportin vision mukaan Pieksämäki kehittyy merkittäväksi tapahtumamatkailukaupungiksi, ei raportissa esitetty hanke tarjoa kunnon eväitä sen saavuttamiseksi.
Toisaalta pieniin lillukanvarsiin on paneuduttu, mutta käytännön toimenpiteet tapahtumamatkailun saralla jäävät hämäriksi. Raportissa on mm. otettu yllättävän voimakkaasti kantaa liikuntatoimen yhtiöittämisen puolesta, vaikkei matkailun näkökulmasta liikuntatoimen organisaatiomuodolla ole erityisen suurta merkitystä. Liikuntamatkailun kehittäminen ja edellytyksien luominen sille eivät edellytä, että liikuntatoimi olisi itse mukana liikuntamatkailubisneksessä kaupallisena toimijana. Toinen silmiinpistävä asia raportissa oli kaupungin maankäytön, kaavoituksen ja Anolanranta -hankkeen voimakas esilletuonti. Uusien asukkaiden hankkiminen ja uudisrakentamisen tukeminen ovat tärkeitä asioita kaupungin tulevaisuuden kannalta, mutta ne eivät kyllä suoranaisesti liity matkailun kehittämiseen, etenkin kun tapahtumamatkailun kehittäminen nostettiin raportissa merkittävästi esille. Tapahtumayleisön tarpeet ovat muualla kuin kaavoituksessa tai tonttitarjonnassa!
Selvityksen kakkosvaiheessa loppuraportin ja toimenpide-ehdotusten taustaksi haastateltiin 20 pieksämäkeläistä tahoa, joista noin 17 oli varsinaisesti matkailutoimijoita. Aivan kaikkia alueen matkailutoimijoita ei oltu tavoitettu tai aikataulujen vuoksi ehditty haastatella. Moni merkittäväkin seudullinen matkailualan toimija tai taustavaikuttaja jäi harmillisesti ulos selvityksestä, koska heitä ei oltu listattu mukaan lainkaan, tavoitettu tai haastattelu ei ollut sopinut aikatauluihin. Poissaololla loistivat mm. Savon Solmu -messuja järjestävä Nuorkauppakamari, monialainen toimija Bovallius-säätiö, moottoriurheilukeskus Motopark, monen matkailijan käyntikohde Moilasen Leipomo, kaupungin suurimmaksi musiikkifestariksikin kutsuttu RADALLE.com -tapahtuma, heppamatkailutoimija Teittilän Tallit ja ohjelmapalveluita tarjoava Eränavigator muutamia poimiakseni. Lisäksi olisin itse kaivannut mukaan myös Pieksämäen yrittäjäjärjestöjen, keskustan kehittämisyhdistys Pieksä ry:n ja kaupunkimme aktiivisten teatteritoimijoiden näkemyksiä.
Toinen, kolmas tai kukaties monesko korvaan särähtänyt kohta loppuraportin esittelytilaisuudessa oli selitys sille miksi Länsi-Savo oli ainoa sanomalehti haastateltujen matkailutoimijoiden joukossa, mutta paikallinen media Pieksämäen Lehti loisti poissaolollaan. Muut alueen lehdet oli kuulemma jätetty pois, koska näiden joukosta erityisesti Länsi-Savo on mukana Pieksämäen matkailussa. Ei millään pahalla Länkkäriä kohtaan, mutta kyllä moinen lausunto on oikeusmurha vastikään 85-vuotista taivaltaan juhlineelle Pieksämäen Lehdelle, joka on ollut erittäin aktiivinen seudun tapahtumien kehittäjä, yhteistyökumppani ja puolestapuhuja. Lehti on tukenut lukuisia seudun tapahtumia, ollut aktiivisesti mukana ideoimassa uusia tapahtumia ja koonnut nyt jo muutaman vuoden toimineen taantuman torjunta -ryhmän tekemään osittain samaa duunia, johon nyt ehdotettu hankekin kohdistuisi. Käsittämätöntä, että paikallislehden paikallistuntemusta ja kokemuksia ei huomioitu.
Jos selvitystyöhön käytetään lähemmäs 20.000 euroa, niin sen olettaisi olevan kattava ja syvällisesti aiheeseen paneutuva – valtuustoaloitteessakin toivottiin nimenomaisesti perusteellista selvitystä. Siinä missä haastateltu joukko oli ohut pyyhkäisy seudun matkailutarjonnasta, olivat myös loppuraportissa esitetyt toimenpide-ehdotukset hyvin yleisluonteisia. Selvityksen mukaan panostuksia tarvittaisiin verkostoitumiseen, tuotteistamiseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Oli aihe mikä tahansa, niin edellä mainitut asiat voisi nostaa esiin hatusta ja osua silti oikeaan! Nykymaailmassa ei liene olemassa sellaista toimialaa, jossa verkostoituminen, tuotteistaminen tai markkinointi eivät kaipaisi jatkuvaa panostusta. Yrittäjä, joka ei tätä faktaa tiedä ilman että ulkopuolinen konsultti sen kertoo, on kehitystasoltaan jossain alkuliman ja ameeban välimaastossa ja sinne tuskin kukaan pieksämäkeläinen matkailutoimija itseään sijoittaisi. Siksipä selvitystyön lopputulokset ja esitetyn kaksivuotisen jatkohankkeen sisältö ovatkin pettymys kaikille alan toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut tai jotka ovat Tapahtumaverkkoon olleet yhteydessä.
Ei kuitenkaan voida sanoa, että loppuraportissa esitetyt näkemykset olisivat vääriä tai huonoja. Kyllä ne ihan asiaa ovat, onhan selvityksen tehnyt Heikki Kähärä kotimaan matkailun rautainen ammattilainen. Syystä tai toisesta selvityksissä ei päästy pureutumaan Pieksämäen matkailun todellisiin ongelmiin. Onko kyse siitä ettei ole kysytty oikeita kysymyksiä vai siitä että vastauksissa ei ole haluttu tuoda julki omia ideoita? Kenties haastateltujen toimijoiden otanta on ollut liian suppea tai aikaa tulosten analysointiin liian vähän? Oli miten oli, paikallista matkailutoimintaa pidempään seuranneet tietävät, ettei pieksämäkeläisiltä matkailutoimijoilta puutu ideoita tai näkemystä sen paremmin tuotekehityksen, tuotteistamisen kuin markkinoinninkaan saralla. Se taas tarkoittaa sitä, että näiden asioiden valmennukseen tai ohjaukseen ei tarvita niin massiivista panostusta, kuin Kähärän ehdottama noin 200.000 euron jatkohanke pitäisi sisällään. Pieksämäen matkailutoimijoille riittäisi huomattavasti pienempi taloudellinen panostus, jos se kohdistettaisiin oikeisiin asioihin – niihin todellisiin matkailukehityksen pullonkauloihin ja puutteisiin.
Pieksämäen matkailua pyöritetään tällä hetkellä yleisimmin jonkin muun toimen ohessa sivubisneksenä tai puhtaasti talkoohengessä. Sivutoimisuus pätee niin mökkivuokraajiin, tapahtumien järjestäjiin kuin kaupungin organisaatioonkin. Kaikilla meillä on matkailun rinnalla myös joku toinen ”oikea” työ ja matkailuun käytettävissä olevat resurssit ovat näin ollen rajallisia. Olemassa olevia tuotekehitys-, tuotteistamis- ja markkinointisuunnitelmia ei muiden töiden lomassa ehditä panna täytäntöön, vaikka teoria olisikin hallussa. Sivutoimisuus tai talkoopohjalla toimiminen tarkoittavat myös sitä, että markkinointiin käytettävä budjetti on rajallinen. Ulkopuolisen matkailuasiantuntijan silmin puutteet siis voivat vaikuttaa olevan suunnittelussa ja tuotekehityksessä, vaikka ne todellisuudessa ovat ruohonjuuritasolla käytännön toimeenpanossa.
Kiire ja resurssipula ovat asioita, joihin ei pelkkä ulkopuolinen ohjaus auta. Ylityöllistetylle matkailutoimijalle ei ole juurikaan iloa siitä, että joku ohjaa ja neuvoo miten tulisi toimia, jos aikaa ei aina ole edes omien näkemysten toteuttamiseen. Kaiken lisäksi hanke-ehdotuksen mukaista ohjausta ja koulutusta tuotekehitykseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin on jo nyt tarjolla lukuisten eri hankkeiden muodossa. Harva se viikko sähköpostiin tulee tietoa kurssitarjonnasta ja koulutuksista. Vaikka elinkeinotoimi hoitaa näiden tiedottamisen mallikkaasti, ei näihinkään tunnu riittävän tarpeeksi osallistujia – johtuen juuri siitä kiireestä. Miten siis uusi kallis hallinnointiin ja ohjaukseen keskittyvä hanke ratkaisisi ongelmia?
Suurin puute julkisen sektorin matkailupalveluissa on se, että kaupungilla ei ole virallista matkailustrategiaa ja kaikki matkailuun liittyvä toiminta on hajallaan kaupungin organisaatiossa. Tähänkin on tosin jo tulossa muutos, sillä valmisteilla olevassa elinkeinostrategiassa matkailu on huomioitu. Hallinnoinnin ja asiantuntijapalveluiden sijaan kaupungin tulisi suunnata matkailun hankerahoitusta elinkeinotoimen nykyisen matkailutyön vahvistamiseen. Ei tarvita uutta päällikköä, tarvitaan työpanosta käytännön toimiin.
Jos tältä nyt esitetyltä pohjalta lähdetään viemään hanketta eteenpäin, niin se on suoraan sanottuna veronmaksajien rahojen tuhlausta. Kyllä ne EU-rahatkin tulevat veronmaksajilta. Nyt ei tarvita lisää johtajia, konsultteja tai kallista hallinnointia – esityksen mukaanhan yli 3/4 koko hankkeen budjetista uppoaisi asiantuntijapalveluiden ostoon, käytännössä leijonanosa hanketta vetävän asiantuntijan palkkaukseen. Nyt tarvitaan käsiä ja jalkoja käytännön juokseviin asioihin ja markkinointiin, jotta matkailutoimijoilla itsellään olisi aikaa panostaa ehdotettuihin asioihin: tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen!
Ps. Suosittelen lukemaan syyskuun alussa kirjoittamani blogin ”Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!”
Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!
Matkailun suurin ongelma Pieksämäellä on hyvin pitkään ollut se, ettei sitä ole mielletty olevan lainkaan olemassa! Pieksämäen matkailu on useimmiten sivuutettu keskusteluissa olan kohautuksella tai epäuskoisella hymähdyksellä. Uskoa ei ole riittänyt siihen, että matkailu voisi olla tulonlähde myös Pieksämäellä.
Yhtenä peruskivenä Pieksämäen seudun matkailussa on ollut puhdas ja kaunis luonto. Sitä meillä toki on – mutta niin taitaa olla likimain jokaisella Suomen kaupungilla ja kunnalla. Luonto ja siihen liittyvät aktiviteetit ovat hyvä lisä matkailutarjontaan, mutta niiden varaan ei voi koko matkailuelinkeinoa rakentaa. Matkailijoiden houkuttelemiseksi tarvitaan jotain muuta, jolla Pieksämäki erottuu massasta. Matkailukeskustelun punaisena lankana onkin täällä jo vuosikymmenien ajan ollut, että tarvitaan jokin vetovoimainen matkailunähtävyys tuomaan matkailijoita seudulle ja sitten muu matkailuelinkeino rakentuu sen ympärille.
Näinhän se aikoinaan on toiminut monissa eri paikoissa, mutta se on lopultakin vain yksi tapa lähestyä matkailun kehittämistä. Tuohon ajatukseen ei saisi jämähtää, vaan sen turistimagneetin puuttuessa tarvitaan voivottelun sijaan luovuutta, ideoita ja rohkeutta. Ehkä nyt 2010-luvulla olisi aika unohtaa sen suuren pelastavan matkailuvetonaulan perään haikaileminen. Onhan tänne saatu aikoinaan Motopark, jonka panos seudun matkailuun on kuitenkin vielä jalostamatta – kiitos moninaisten ongelmien, joita moottoriurheilukeskuksen matkalle on sattunut – ja onhan täällä myös se toinen tuoreempi park-hanke, joka toisin kuin Motopark, päätyi vastatuuleen jo ennen kuin ehti edes alkaakaan.
Viimeistään Ideapark-hanke nosti julkisuuteen sen faktan, että Pieksämäki on aika hyvin suuren ihmisjoukon keskellä. Tänne on lyhyt matka niin Kuopiosta, Mikkelistä kuin Jyväskylästäkin ja lisäksi kesäaikaan maakunta on täpötäynnä loma-asukkaita – ja kaiken kruunaavat rauta- ja maantieyhteydet joka suuntaan. Äkkisiltään voisi ajatella, että siinäpä oiva paikka ostoskeskukselle, mutta kun asiaa tarkemmin pohtii niin sijainti on mitä mainioin myös tapahtumamatkailuun.
Tapahtumat ovatkin olleet Pieksämäen matkailun selkärankana jo useamman vuoden ajan ja niissä tulisi nähdä myös kaupunkimme matkailustrategian tulevaisuus. Pieksämäen sijainti, kaupunkirakenne ja tapahtumille soveltuvat puitteet yhdistettynä seudulta löytyvään tapahtumatuotannon osaamiseen tarjoavat nimittäin monipuoliset mahdollisuudet rakentaa Pieksämäestä Itä-Suomen tapahtumamatkailun ykköspaikka – yhtään vähättelemättä Savonlinnan tai vaikkapa Mikkelin ansioita. Tässä ei tarvita kilpailua tai muiden plagiointia, Pieksämäellä on hyvät eväät omasta takaa.
Tunnustetaan kuitenkin tosiasiat: resurssimme eivät riitä suuriin megatapahtumiin. Keskikokoistenkin kanssa tekee tiukkaa. Ei tarvita kuin muutama tuhat ulkopaikkakuntalaista matkailijaa, niin kaupungin majoituskapasiteetti on äärirajoillaan. Yhden tai kahden ison massatapahtuman sijaan parempi strategia onkin kehittää kaupunkiin useampia Big Wheelsin tai Sylvi Symposiumin kaltaisia eri kohderyhmien tapahtumia, jotka ovat sopivan kokoisia suhteessa kaupungin matkailuresursseihin.
Isompiinkin tapahtumiin on mahdollisuuksia, mikäli kohdeyleisönä ovat suurempien naapurikaupunkien asukkaat. Silloin vältetään Pieksämäen matkailun kompastuskivi eli rajallinen majoituskapasiteetti. Noin tunnin matka-aika suuntaansa mahdollistaa yöpymisen omassa kodissa – ja pidempimatkalaisille on myös runsaammin hotellitarjontaa esimerkiksi Mikkelissä tai Jyväskylässä. Myös päivävierailijat jättävät talousalueelle rahaa. Ja löytyy myös tapahtumia, joiden yleisö ei pane pahakseen telttamajoitusta ja siihenkin on hyödyntämätöntä resurssia esim. Hiekanpään rannassa lähellä uimahallin suihku- ja saunatarjontaa.
Kuka ne tapahtumat sitten tekee? Mistä tänne polkaistaan tapahtumamatkailua? Pitäisikö tässä nyt ryhtyä keksimään uusia tapahtumia? Ei sentään, uuden tapahtuman kehittäminen on haasteellista ja pitkäjänteistä työtä. Ei siis välttämättä kannata lähteä keksimään ja kustantamaan uusia tapahtumia itse, vaan katseet on aluksi käännettävä olemassa oleviin tapahtumiin. Kun perusorganisaatio ja toimintamallit ovat olemassa, on meidän hyvä lähteä tavoittelemaan tapahtumavuoden täytteeksi kiertäviä yleisötapahtumia tai aiemmin muualla järjestettyjä, mutta mahdollisesti Pieksämäelle siirtymisestä kiinnostuvia tapahtumia.
Omasta takaakin löytyy potentiaalia – esimerkiksi Big Wheels, Venetmäen Tilimarkkinat, Beach & Blues Party, Teatterimaraton monologikilpailuineen ja Sylvi Symposiumi ovat tasokkaita ja valtakunnallisen laatuvertailun kestäviä matkailutuotteita. Tämän kaltaiset jo olemassa olevat tapahtumat muodostavat luonnollisesti tapahtumamatkailustrategian selkärangan, jota tukevat mm. Wanhojen Weturitallien ja Kulttuurikeskus Poleenin monipuolinen ohjelmatarjonta sekä seudun muut pienemmät tapahtumat ja matkailukohteet. Yhdessä tämä kaikki kaupungissa oleva tietotaito ja kokemus mahdollistaa myös itse tapahtumatuotannon tuotteistamisen.
Ei siis markkinoida pelkästään Pieksämäen tapahtumia yleisölle, vaan markkinoidaan myös Pieksämäkeä tapahtumajärjestäjille! Meillä on loistava sijainti ja liikenneyhteydet. Meillä on monenlaiseen tarpeeseen soveltuvia tapahtumapaikkoja. Meillä on ryhmä kokeneita tapahtumajärjestäjiä tapahtumineen. Jos kehitämme ja tuotteistamme tämän oheen tapahtumien tukipalveluja; esimerkiksi toimitsija- sekä järjestyksenvalvojareservin ja lisäksi listaamme omien tapahtumiemme tarpeisiin hankitut telttakatokset, opasteet, radiopuhelimet ynnä muut varusteet yhteiseen varustepankkiin, niin meillä on pian tarjolla houkutteleva paketti myös seudun ulkopuolisille tapahtumajärjestäjille.
Kehittämällä omia jo vakiintuneita tapahtumia ja hankkimalla seudulle uusia tapahtumia tasaisesti niin kesäsesonkiin kuin koko vuodelle, saamme matkailusta mahdollisesti irti jopa enemmän kuin mitä muutamalla massatapahtumalla tai sillä kauan kaivatulla sesonkiluonteisella turistimagneetilla saisimme. Monipuolinen ja ympärivuotinen tapahtumatarjonta puolestaan lisää seudun vetovoimaisuutta ja tapahtumayleisö antaa uutta piristettä myös kaupallisten palvelujen kehittämiseen.
Pieksämäen matkailu kaipaa uutta otetta!
Matkailun edistämisessä ja kehittämisessä Pieksämäen kaupunki tarvitsee selkeän strategian seuraavalle viidelle tai mieluiten kymmenelle vuodelle. Ja tämän matkailustrategian tulee olla nimenomaan paikallisten matkailualan toimijoiden laatima ja heidän todellisia tarpeitaan vastaava – ei siis mikään kallispalkkaisen pääkaupunkilaiskonsultin kehäkolmosen sisäpuolella visoitu pilvilinna vetovoimaisesta Pieksämäestä.
Matkailupuolella meidän pitää vihdoin tunnustaa tosiseikat eikä tavoitella kuuta taivaalta. Matkailustrategiaa on lähdettävä luomaan niillä eväillä mitä meillä täällä on. Meidän tulee tunnistaa ne asiat, joilla Pieksämäen seutu erottuu muista alueista sen sijaan että vuosi toisensa jälkeen voivotellaan ”sen suuren vetovoimaisen matkailukohteen” puuttumista tai koetetaan epätoivoisesti kopioida muualla keksittyjä ideoita tänne. Kannettu vesi ei edelleenkään pysy kaivossa ja toisekseen kun vähän katselee ympärilleen niin Pieksämäen seudulta löytyy todella runsaasti ideoita, luovuutta ja potentiaalisia matkailuvaltteja.
Matkailustrategiaa laadittaessa meidän tulee erotella mitkä tapahtumat tai kohteet ovat selkeästi
valtakunnallisia eli oman talousalueemme ulkopuolelta matkailijoita ja rahaa tänne tuovia ja mitkä tapahtumat ja kohteet ovat lähinnä paikallisia eli seudun asukkaiden viihtymistä ja aktiivisuutta lisääviä. Molemmat näistä ovat yhtä tärkeitä osana Pieksämäen tapahtumatarjontaa, mutta etenkin markkinoinnin puolella näissä tarvitaan aivan erityyppisiä panostuksia ja se vaatii kummallekin tapahtumatyypille omanlaistaan strategiaa.
Erilainen on myös tapahtumien ja kohteiden tuoma taloudellinen hyöty. Paikallisissa tapahtumissa rahaa likutellaan pieksämäkeläisestä taskusta toiseen. Ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta mitä enemmän saamme ulkopaikkakuntalaisia matkailijoita tänne, sitä enemmän he myös tuovat rahaa tullessaan Pieksämäen seudulle. Esimerkiksi viimeisin Big Wheels houkutteli paikkakunnalle noin 2000 ulkopaikkakuntalaista ja tapahtumassa tehdyn kyselyn perusteella yksi vieras arvioi kuluttavansa Pieksämäellä keskimäärin 80 euroa viikonlopun aikana. Yhteenlaskettuna se on jo 160.000 euroa, noin miljoona mummonmarkkaa.
Markkinointibudjetit ovat seudun matkailussa ja tapahtumissa olleet perinteisesti pieniä. Kaupunki käyttää kuitenkin vuosittain kohtalaisesti rahaa matkailun edistämiseen ja markkinointiin, mutta ongelma on se, että meiltä puuttuu suunnitelmallisuus ja näkemys Pieksämäen seudun matkailullisesta kehittämisestä. Kun budjetti on pieni, korostuu tarve käyttää resurssit mahdollisimman tehokkaasti – ja siihen meidän tulee panostaa. Väittäisin, että jo tällä nykyisellä budjetilla saataisiin ihmeitä aikaiseksi jos ne käytettäisiin harkiten ja oikeisiin kohteisiin!
Pieksämäellä on monia pitkälti talkoovoimin tehtyjä tapahtumia, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta ja täyttävät kevyesti valtakunnallisetkin kriteerit, vaikka ne onkin usein raastettu kokoon pienen mutta aktiivisen talkooväen selkänahasta. Ja mikä parasta – tapahtumatarjontamme on todella monipuolista: on Venetmäen kesä, Big Wheels, Beach & Blues Party ja Sylvi Symposium vain muutamia mainitakseni. Lisäksi löytyy monia kiinnostavia kohteita, kuten Nukkekoti, Savon Radan Museo, Kulttuuripappila Sylvi, Anola, Partaharju ja Nikkarilan mainiot luontopolut. Meidän pitää nyt vaan oikeasti ryhtyä kokoamaan tätä palettia ja sen markkinointia hallituksi ja suunnitelluksi kokonaisuudeksi. Ideanikkareita ja aktiivista talkooväkeä kun seudulta löytyy, miksemme antaisi heille tukeamme ja mahdollisuutta näyttää mihin näilläkin eväillä voidaan ponnistaa.