Kuntapalveluiden tuottaminen on ollut yksi viime vuosien kuumista puheenaiheista ja se on poikinut paikallislehteenkin koko joukon mielipidekirjoituksia. Pitäisikö palvelut tuottaa perinteiseen malliin kunnan oman organisaation sisällä vai kenties ulkoistaa ainakin joitain palveluja yrittäjille – kysymys, joka herättää tunteita puolin ja toisin.

Palvelujen ulkoistamista vastustavia kirjoituksia kun lukee niin valitettavan usein niistä välittyy varsin karu kuva yrittäjistä. Aivan kuin yrittäjät olisivat kautta linjan ketkuja, jotka vetävät välistä sen minkä ehtivät ja tuottavat kelvottomia palveluita polkien samalla työntekijöidensä oikeuksia ja maksimoiden voittoa niin työntekijöiden selkänahasta kuin veronmaksajien kukkarostakin. Eihän se näin voi olla!

Vastustajien viljelemä ajatus siitä, että yrittäjävetoisesti tuotettu palvelu olisi aina huonompaa kuin kunnallisesti tuotettu palvelu on vääristynyt, mutta palvelee varmasti heidän tarkoitusperiään hyvin. Yrittäjänä on vaikea ymmärtää miksi näin olisi, sillä tuottamalla kehnoa tai ylihinnoiteltua palvelua yrittäjä sahaa vain omaa oksaansa. Ainakin omat yrittäjätuttavani ovat vastuuntuntoista sakkia, jolle hyvän palvelun tuottaminen on kunnia-asia ja niinhän se tuleekin olla.

Väitteet päätösvallan karkaamisesta kuntapäättäjiltä yksityissektorille ovat turhia. Kun kyse on palvelujen ostamisesta, niin päätösvalta pysyy tottakai maksavalla asiakkaalla eli tässä tapauksessa kunnalla. Asiakkaan eli kunnan on huolehdittava oikeuksistaan eli vaadittava vastinetta rahoilleen ja mikäli palvelun tuottaja ei pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, on palvelusta tietysti reklamoitava ja tarvittaessa vaihdettava palvelun tuottajaa. Päätöksentekoa ei missään nimessä saa ulkoistaa palveluiden mukana.

Kunnallista palvelutuotantoa on tarkasteltava joustavasti eikä ole syytä sulkea eri vaihtoehtoja pois keskustelusta. Ei ole järkevää tehdä päätöstä, että kaikki mahdollinen ulkoistetaan tai toisinpäin ettei mitään saa ulkoistaa. Jotkin palvelut järjestyvät parhaiten ostopalveluna ja jotkin palvelut on puolestaan perusteltua tuottaa kunnan oman organisaation puitteissa. Ulkoistaminen ulkoistamisen vuoksi ei siis ole järkevää, terveen maalaisjärjen käyttö sen sijaan on suotavaa.

On syytä myös muistaa se, että ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole synonyymeja. Ulkoistaminen tarkoittaa jonkin palvelun hankkimista kunnan oman organisaation ulkopuolelta, joko yritykseltä, kolmannelta sektorilta, kuntayhtymältä tai vaikkapa toiselta kunnalta. Yksityistämisessä sen sijaan koko palvelutuotanto on yksityisessä omistuksessa ja yksityistämisen jälkeen kunnasta riippumatonta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja ei ole mahdollista yksityistää, koska niiden järjestämisvastuu on lakisääteisesti kunnalla. Sen sijaan niitä on mahdollista tarvittaessa ulkoistaa.

Esimerkkejä huonosta yksityistämisestä on kyllä tarjolla, otetaan nyt valtakunnan tasolta esille vaikkapa autojen katsastustoiminnan vapauttaminen kilpailulle ja Suomen Autokatsastus Oy:n, nykyisen A-Katsastus Oy:n päätyminen ulkomaalaisomistukseen. Katsastusten hinnat eivät laskeneet – päin vastoin ne ovat nousseet ja nyt pakollisilla katsastuksilla tahkotaan huikeaa tuottoa maamme rajojen ulkopuolelle. Entäpä sitten tv-lähetysten jakelua hallitsevan Digitan yksityistäminen ja myynti ulkomaalaisomistukseen – televisiolupamaksut nousevat ja huomattava osa näistä lupamaksuista valuu suoraan Digitan kukkaroon samaan aikaan kun lupamaksuilla toimintaansa rahoittava YLE tuskailee nykyrahoituksen riittämättömyyden kanssa. Palveluiden tuotantoa tarkastellessa ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Kustannussäästöt nousevat yleensä ensimmäisenä esiin kun ulkoistamisesta puhutaan. Suomessa on liian kauan keskitytty keskustelemaan asioista pelkästään euroina, kun tärkeämpää olisi miettiä kuntalaisten palveluja toimivuuden kannalta. Nykyisessä tilanteessa, jossa väestö vähenee ja ikääntyy, ei voida takertua vanhoihin palvelurakenteisiin vaan kuntapalvelutarjonnan olisi vastattava tämän päivän haasteisiin joustavuudella ja monipuolisuudella. Joskus palvelu on fiksumpaa hankkia ostopalveluna asiansa osaavalta ja vastuuntuntoiselta yrittäjältä sen sijaan, että se toteutettaisiin kunnan omana tuotantona. Lisäksi tuottipa palvelun kunta tai yrittäjä, niin palveluiden saatavuus ja riittävyys on samalla tavalla taattava kaikille kuntalaisille – palvelun ulkoistaminen ei saa johtaa sen heikkenemiseen.

Ostopalveluja hankkiessa tulisi huomioida hinta/laatu-suhteen lisäksi myös hankinnan paikalliset vaikutukset – toisin sanoen tarkasteltava myös sitä minne palvelujen hankintaan käytettävät veromarkat päätyvät. Jos tuijotetaan vain hintaa niin oman kunnan pienyrittäjät jäävät kilpailutuksissa helposti valtakunnallisten suuryritysten jalkoihin. Kotiinpäin vetämistä tulisi harjoittaa eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, kunhan vaan ei rikota lakeja ja asetuksia. Suomessa EU:n kilpailutussäädöksiin suhtaudutaan turhankin pilkuntarkasti, jos vertaa täkäläisiä hankintakilpailutuksia esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden vastaaviin. Valitettavan usein tarjouskilpailut päättyvät valtakunnallisen tai ulkopaikkakuntalaisen toimijan voittoon ja talousalueen omat pienyrittäjät jäävät nuolemaan näppejään. Kuitenkin kunnan olisi mielestäni pyrittävä turvaamaan työpaikkojen säilyminen ja omat verotulonsa suosimalla oman talousalueen yrityksiä aina kun siihen on mahdollisuus.

Keskustelu kuntapalvelujen ulkoistamisesta tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään – ja herättämään jatkossakin suuria tunteita. Toivottavasti yrittäjiä ja yrittäjävetoisesti tuotettuja palveluja ei siinä sivussa painettaisi maanrakoon, sillä yritykset – varsinkin pienet paikalliset – ovat avainasemassa kun elinkeinoelämän painopiste yhä enemmän siirtyy vientiteollisuudesta palvelutuotantoon.

EDIT: Keväällä 2012 julkaistiin THL:n selvitys, jonka mukaan julkinen ja yksityinen vanhustenhuolto ovat yhtä hyviä. Uutisointi esim. Savon Sanomissa 2.5.2012.