Raggarista ympäristörikolliseksi

Aloitellessani harrastusta vanhojen amerikkalaisten autojen parissa olivat jenkkiautoharrastajat vielä raggarimaineessa ja vanha amerikanrauta herätti usein yleistä pahennusta missä sitten ikinä liikkuikaan.

Nykyään jenkkiautoharrastajien aiempi raggarimaine on muisto vain, mutta yleistä pahennusta marketin parkkipaikalle lipuva dollarihymy tuntuu silti herättävän. Nuo paheksuvat katseet eivät tosin tule enää kansaneläkettä nauttivilta kukkahatturouvilta eivätkä ne kohdistu varsinaisesti auton matkustajiin. Nykyään näitä matalan murinan saattelemana liikkuvia bensiniikrematorioita paheksuvat mummojen sijaan nuoremmat kierrätysmekkotytöt ja globaaliin ympäristötietoisuuteen heränneet cityihmiset, joiden mielestä vanhalla autolla huvikseen ajeleva entinen raggari onkin nykyään kovimman tason ympäristörikollinen.

Yksityisautoilu on mediassa saanut niin vahvan saastuttajan leiman kylkeensä, että suurikokoisella tai vanhalla autolla liikkuessaan alkaa heikkohermoisempi autoilija tuntea jo häpeää. Autoilun vastustajien ja vähäpäästöisempiä uusia autoja mielellään myyvien tehtaiden ja maahantuojien tehokkaan lobbauksen ansiosta yksityisautoilusta on tullut miltei synonyymi ilmastonmuutokselle tai ympäristön saastuttamiselle. Yksityisautoilijoiden pahinta sorttia ovat tietysti kaikenlaiset moottoriharrastajat, jotka mokomat saastuttavat ympäristöä ihan huvikseen – eipä ihme, että kaikenlainen moottoriharrastus on kohta lähestulkoon kriminalisoitu nykypäivän yhteiskunnassa.

Olipa totuus ilmaston lämpenemisen takana mikä tahansa, se on selvää, että ilmastonmuutoshype ja siihen liittyvä ympäristöhysteria on monille eri tahoille melkoinen toiveiden täyttymys – enkä nyt tarkoita tässä lumitöiden kanssa tuskailevia omakotiasujia. Ympäristöasiat ovat nousseet hyvinkin hallitsevaan rooliin likimain kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sellaista asiaa ei juuri tunnu enää löytyvän, jota ei voisi vastustaa tai puolustaa ympäristöarvoihin vedoten.

Huono puoli asiassa on se, että ympäristöasiat ovat nousseet monessakin mielessä kritiikin yläpuolelle – ne ovat tavallaan kuin keisarin uudet vaatteet eli aihe, johon ei sallita kriittistä suhtautumista vaan kaikki tervettä maalaisjärkeä käyttäen esitetty kritiikki leimataan heti ympäristövastaiseksi ja sen lausuja toistaitoiseksi tomppeliksi. Jos uskaltaudut kyseenalaistamaan minkä tahansa ympäristönsuojelun nimissä ajetun asian, saat ympäristövihollisen leiman otsaasi ja tällainen leimautumisen pelko saa fiksutkin ihmiset olemaan hiljaa silloin kun ympäristöasioita tai luonnonsuojelua käytetään jonkin aivan muun asian keppihevosena.

Mitä suuremmat mittasuhteet ympäristöhysteria saa, sitä enemmän alkaa kuitenkin myös kriittisiä ääniä kuulua. Talven mittaan olemme saaneet lukea lehdistä, että eräiden tilastojen valossa lemmikkikoira on ympäristölle haitallisempi kuin kaupunkimaasturi ja että pääkaupunkiseudun omakotitalojen tulisijat – mm. takat ja kiukaat -tuottavat ympäristölle haitallisia päästöjä jopa kolmanneksen siitä mitä pääkaupunkiseudun yksityisautoilu. Vielä hurjempia väitteitä esitettiin MOT-ohjelmassa, jossa kyseenalaistettiin onko ilmastonmuutos sittenkään siinä määrin ihmisten toimista johtuvaa kuin tähän mennessä on annettu ymmärtää.

Napajäätiköiden sulaminen tai vaikkapa Malediivien saarivaltion hukkuminen etelämereen ovat toki vakavia asioita ja ei käy kiistäminen etteikö esitettyjen viimeisimpien parin sadan vuoden tilastojen valossa ilmasto olisi lämmennyt. Tilastotiede on kuitenkin siitä mielenkiintoista, että tilastot yleensä kertovat sitä mitä niiden esittäjä haluaa kuulla. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että jos vertailuun otetaan esimerkiksi keskiajan lämmin kausi niin tilastojen kertoma muuttuu ja toisaalta jos supistetaan tilastot viimeiselle vuosikymmenelle niin eräiden lähteiden mukaan tällöin olisi havaittavissa jopa ilmaston kylmenemistä. Ottamatta sen paremmin kantaa ilmastonmuutoksen todellisuuteen tai siihen miten suurelta osin se johtuu ihmisen toiminnasta, voidaan todeta että asian tutkiminen on todellakin vasta alkutekijöissään ja mikä ikävintä, ilmastotutkimus tuntuu olevan varsin ristiriitainen ja osin salamyhkäinen tieteenala.

Se, että kiistatonta tutkimustietoa ei ole tarjolla ei silti estä ihmisiä tai järjestöjä käyttämästä ympäristökysymyksiä omien itsekkäiden tavoitteidensa ajamiseen. Kun ympäristönäkökulma nostetaan esille keskustelussa, niin valitettavan usein taustalla on vilpittömän ympäristönsuojelun sijaan asiaa ajavan tahon oma etu. Esimerkiksi yksityisautoilun leimaaminen ympäristöongelmaksi ja verotuksen muuttaminen suosimaan uusia vähäpäästöisiä autoja leikkaa toki hieman yksityisautoilun päästöjä ja tuo hyvinvointiyhteiskunnan kannalta välttämättömiä verotuloja Valtion kassaan, mutta edesauttaa myös autonvalmistajia ja maahantuojia kauppaamaan kansalaisille uusia autoja – samalla kun vanhat saastuttajiksi leimatut mutta teknisesti ihan toimivat ajopelit päätyvät hyödyttämään romumetallikauppiaita. Ympäristönsuojelun nimissä on mahdollista myös pysäyttää kokonaiseen seutukuntaan vaikuttavia elinkeinoelämän hankkeita tai hankkiutua siististi eroon kesämökin hiljaisuutta häiritsevästä moottoriradasta.

Vaikka kulutuksen kasvu on ympäristön kannalta huono asia, niin silti juuri ympäristön nimissä ihmisiä patistetaan kuluttamaan lisää ja hankkimaan vanhojen vielä toimivien laitteidensa tilalle uusia ekologisia vaihtoehtoja tai vaikkapa vaihtamaan Suomen kylmissä oloissa ihan hyvät hehkulamput kalliisiin säästölamppuihin, joista kaiken kukkuraksi tulee ongelmajätettä toisin kuin hehkulampuista. Esimerkkejä eettisesti arveluttavasta ympäristöarvoilla ratsastamisesta löytyy runsain mitoin. Ympäristöstä tulee huolehtia ja luontoakin on syytä suojella – mutta ihan kaikkea ympäristöpropagandaa ei kannata purematta niellä. Välillä tarvittaisiin sitä poikaa, joka huutaa keisarille yleisön joukosta: ”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!

7 kommenttia artikkeliin ”Raggarista ympäristörikolliseksi

  1. Raggari olen kai vieläkin mutta onneksi sen verran järjissäni ettei ympäristövouhotus mene läpi. Tämä kirjoitus on täyttä asiaa.

  2. Tämä teksti on asiaa.
    Media aivopesee tavallisia kansalaisia tällä ”ilmastonmuutos”-hypetyksellä…jota tosin ennen Kööpenhaminan kokouksen jälkeistä globaalia kylmenemistä kutsuttiin ”ilmastonlämpenemiseksi” 🙂

    Suomen poliitikkojen ja Ilmatieteen laitoksen pelottelut perustuvat IPCC:n suoltamiin raportteihin, jotka muuaalla maailmassa ohitetaan jo kritiikin kera.
    Syystä että tämä IPCC on vääristellyt noita raportteja.
    http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ilmastonmuutos/article374140.ece

    Ja lopulta:
    Tottakai ilmasto muuttuu. Se on tehnyt niin koko ajan ja tulee tekemään niin jatkossakin.
    Mikään ei ole niin varmaan kuin epävarmuus.

    Tärkeä kysymys on mikä ihmisen osuus on tässä asiassa. Kukaan SUOMALAINEN ei tahallaan halua sotkea ympäristöään.
    CO2-päästöillä emme tätä maailmaa tuhoa, se valhe lienee jo uskottu olevan valhetta, muualla kuin Suomessa.

    Mutta se, ”pelastaako” Suomi ja €U tämän maailman maksamalla suojeusrahaa ja samalla viemällä oman teollisuutemme kehitysmaihin…tuskin!

  3. Erittäin asiallista tekstiä 🙂
    Itsekkin kuulen lähes päivittäin piipitystä että pilaan muiden elämän tuolla Buickilla kun se saastuttaa niin paljon…
    Mites se normiporvari sitten ajaessaan 30-40tkm vuodessa toimii kun se Anjovis kuluttaa 8 l/100km ja Puikula 16 l/100km mutta sillä ajetaan vain 10tkm vuodessa, kumpi saastuttaa enempi loppupelissä vai tä ?? 😉

  4. Hyvä kirjoitus tosiaan.
    Vielä kun tulevaiuudessa kyettäisiin erottamaan todellisten vanhojen harrasteautojen käyttäminen ja niillä ajaminen muuten vaan persoonallisista 5-20 vuotta vanhoista paljon kuluttavista erikoisautoista joita toki myös harrastetaan, niin voisi olla helpompaa tavoitella vanhojen harrasteautojen erottamista verotuksellisesti käyttöautoista. Autoharrastus on hyvä harrastus nuorillekin ja siinä pitäisi olla jotain muitakin verotuksellisesti harrastuksen mahdollistavia keinoja kuin pelkkä museoautorekisteri. Ainakaan ajoneuvoverotuksella ei pitäisi vanhojen autojen harrastamista ja niiden ajoittaista käyttämistä estää tai tehdä siitä kohtuuttoman kallista.

    Esimerkki huonosta päästövahennyksiin kannustavasta laista: Esimerkkihenkilöllä on 6l/100km kuluttava käyttöauto ja 15l/100km kuluttava harrastetauto. Henkilöä kannustetaan nykyverotuksella laittamaan vähän kuluttava käyttöauto pois liikenteestä vakuutus- ja ajoneuvoverojen säästämiseksi esimerkiksi kesäkaudeksi kun harrastetauto on liikenteessä.
    Eli silloin kaikki ajot ajetaan sillä 15l/100km kuluttavalla harrastetautolla kun 6l/100km kuluttava auto on verotuksen kannustamana poistettuna liikenteestä.
    Tämä ei voi olla päästövähennysten kannalta järkevää.

    Kannatan sitä että esimerkiksi 20 vuotta ja sitä vanhemmille autoille olisi saatava harrasteajoneuvostatus ja vapautus ajoneuvoverosta. Tämä verohelpotus ei olisi niin suuri että se houkuttelisi tavallisia autonkäyttäjiä siirtymään verotuksesta johtuen vanhoihin autoihin. Mutta se olisi merkittävä huojennus niille harrastajille joilla on useampia vanhoja harrastetautoja ylläpidettävänä.

    Mielestäni 10-20v. vanhat erikoisautot voisi käsitellä ajoneuvoverotuksessa erillisinä vanhoista harrasteautoista. Niiden verohelpotukset voivat ohjata uusien autojen ostajia joissain tapauksissa hankkimaan mieluummin käytettyjä autoja. Mutta järki ja kohtuullisuus näidenkin autojen verotuksessa pitäisi olla.

    Jos lainsäätäjä huomioisi harrasteautoilun hyvänä ja kannustettavana asiana, voisi sen julkinen kuvakin saada kohennusta myös ympäristötietoisten ja kierrätystä kannattavien henkilöiden silmissä. Vanhojen autojen harrastaminenhan osoittaa myös eettisesti kestävän kulutuksen arvostamista, ihan niinkun vaikkapa vaatteidenkin kierrättäminen.

  5. Itsellä 30-vuotias Farkku-Chevy,viime keväänä vaihdettu tehdasuusi moottori entisen tilalle,viime vuonna ajelin sillä noin 2000 mailia,että siinä niitä päästöjä kerrakseen. Itseasiassa,katsastuksessa,inssi kehui,miten on lukemat kohdillansa päästömittauksessa,no pitäähän ne uudessa koneessa ollakki.
    Muuten kyllä tuo herrojen meininki alkaa ratketa liitoksistaan,odotan sitä päivää,jolloin ei enää yksinkertaisesti ole varaa edes omistaa autoa,saati sitten käyttää sitä,jää sekin sitten rikkaiden touhuksi,tätä menoa se päivä ei ole kaukana,kiitos kusipää herrojen,jotka mielin määrin haluavat ryöstää köyhän autoilevan kansalaisen putipuhtaaksi.

  6. Asiaa todellakin. Jos itselläni olisi vielä sellainen amerikanrauta, jonka olisin itse kuntoon laittanut. Käsityötä ja aikaani siihen uhrannut, niin kyllä sillä ajelisin ilman omantunnon tuskia. Se ajatusmaailma ja asenne joka näillä harrastajilla on tiellä liikkuessaankin (rauhallinen ajo ja toisen kunnioittaminen tiellä) kun saataisiin näiden nykynuorten ajajien päähän, vähemmän sattuisi niitä onnettomuuksia tuolla tiellä. Totta sekin että ympäristöä pitää suojella ja hidastaa kasvihuoneilmiötä, yms. mutta tavallinen maalaisjärki tässäkin asiassa on kai sallittua.

Vastaa