Poliittinen johtajuus. Tätä on viime aikoina peräänkuulutettu Pieksämäen päätöksentekoon niin viranhaltijoiden kuin kuntademokratiaan syventyneiden kuntalaistenkin toimesta

Kaupungin edustuksellisen ja poliittisen kokonaisuuden muodostaa kuntavaaleilla valittu kaupunginvaltuusto sekä kaupunginvaltuuston nimittämät kaupunginhallitus ja lautakunnat. Tämän luottamushenkilöorganisaation, siis kunnallispoliitikkojen, tulisi suomalaisen kunnallisen demokratiamallin mukaisesti ohjata muiden toimielinten eli ammatillisten johtajien ja kaupungin organisaation toimintaa asettamalla tavoitteita, antamalla ohjeita, tekemällä päätöksiä ja seuraamalla edellä mainittujen toteutumista.

Suomalaisessa kuntademokratiassa kunnan poliittisen johtamisen ytimen muodostavat valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajat. Lisäksi tähän poliittisen johtamisen ytimeen usein lasketaan mukaan myös valtuustoryhmien puheenjohtajat.

Toimivassa kuntademokratiassa valtuusto antaa nuotit ja niitä sitten puheenjohtajisto, hallitus ja viranhaltijat soittavat kukin parhaan kykynsä mukaan yhteisessä sävelmässä pysyen. Poliittisen johtajuuden ydinryhmä on tässä orkesterissa kapellimestarin roolissa.

Pieksämäellä poliittinen johtajuus on ollut jo pitkään hukassa. Orkesteri soittaa ilman kapellimestaria. Mielestäni tästä ei voida syyttää ketään yksittäistä tahoa, vaan ongelma on monitahoisempi. Poliittisella johtajuudella ei tarkoiteta yhtä yksittäistä johtajaa tai diktaattoria, kyse on ehkä enemmänkin poliittisten päättäjien yhteisestä tahtotilasta. Puheenjohtajiston tehtävä ei ole helppo ja välillä tuntuu, että se on liki mahdoton.

tästä ei voida syyttää ketään yksittäistä tahoa, vaan ongelma on monitahoisempi

Itse olen ollut mukana kunnallispolitiikassa vasta vähän aikaa, joten en osaa sen tarkemmin ruotia milloin ja mistä syystä asiat ovat tähän tilaan ajautuneet. Sen olen ymmärtänyt pidempään mukana olleiden puheista, että Pieksämäen poliittisen kulttuurin ongelmien juuret ovat kauempana historiassa ja asiat ovat ajautuneet nykytilanteeseen pikkuhiljaa aikojen saatossa. Oireilua täällä on tosiaan riittänyt ja onpahan edellisen kaupunginjohtajan toimesta Pieksämäen kunnallispolitiikan kiemuroista laadittu kokonainen kirjakin.

Usein kuulee sanottavan, että Pieksämäen kaupunginvaltuustoa vaivaa jonkinlainen kuppikuntaisuus ja epäluuloisuus. Lähes kaikki valtuustoryhmät, aivan pienimpiä lukuunottamatta, ovat tavalla tai toisella jakautuneet useampiin eri leireihin. Osa sisäisesti ja osa ihan käytännössäkin. Asiasta riippuen erilaisia kuppikuntia ja rintamalinjoja risteilee valtuustosalissa enemmän kuin olisi kohtuullista ja jakautuminen eri leireihin on osittain jopa päällekkäistä.

rintamalinjoja risteilee valtuustosalissa enemmän kuin olisi kohtuullista

Ollaan tilanteessa, jossa valtuustoryhmien puheenjohtajat eivät todellisuudessa edusta koko ryhmäänsä. Meillä ryhmäpuheenjohtajilla ei sen vuoksi tunnu olevan riittävää poliittista toimintakykyä eikä sellaista poliittista uskottavuutta, jota toimiva poliittinen johtajuus edellyttäisi.

Sama ongelma pätee myös valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajistoon. Kun taustaryhmät ovat hajallaan, on yhteisen sävelen löytyminen haasteellista. Ilman yhteisiä nuotteja ja kapellimestaria lopputulos on improvisoitua kakofoniaa, nykyjazziksi saattaisi joku sitä kenties nimittää.

Poliittisen johtajuuden puuttuminen heijastuu luottamushenkilöorganisaation päätöksentekokykyyn. Pahimmillaan nuottikirjoja on useita ja jokainen kynnelle kykenevä tuo meteliin oman instrumenttinsa, olipa se epävireessä tai ei. Sekava tilanne päätöksenteossa on puolestaan omalta osaltaan johtanut luottamuspulan kierteeseen, jota pohdiskelin edellisessä blogikirjoituksessani (26.3.2016).

poliittisen johtajuuden puuttuminen heijastuu luottamushenkilöorganisaation päätöksentekokykyyn

Miten tästä poliittisen johtajuuden ja päätöksenteon kriisistä sitten on mahdollista selvitä? On ehdotettu valtuustoseminaaria ja on ehdotettu ryhmäpuheenjohtajien ja virkamiesten keskustelua. Joidenkin mielestä valtuutettuja on liikaa, toisten mielestä valtuustoon on äänestetty väärät ihmiset. Jotkut ovat jopa ehdottaneet viranhaltijoiden vaihtamista. En usko, että se ratkaisisi perustavanlaatuista ongelmaa, jonka ydin on jossain syvemmällä. Esimerkiksi edellinen kaupunginjohtaja sai lähteä ja taas ollaan tässä tilanteessa.

Ehkä ensimmäinen askel kohti toimivaa päätöksentekokoneistoa ja luottamuksen palauttamista päätöksentekokykyyn voisi olla yritys saada valtuustoryhmät toimimaan. Niin kauan kuin valtuustoryhmät ovat sisäisesti jakautuneet eri looseihin, on ryhmäjohtajien yhteiset näkemyksetkin ja kannanototkin vain yksi lisäleiri muutenkin sekaiseen tilanteeseen.

Meillä valtuusto on jakaantunut erilaisiin ryhmiin, mutta valtuustoryhmien toiminnallinen jako noudattelee puoluejakoa joka taas ei ole se todellinen ryhmäjako. Valistuneet kuntalaiset ovat asian kyllä nähneet, toriparlamentissa puhutaan kepun, demareiden tai kokoomuksen sijaan esimerkiksi ”Alpon ryhmästä”, ”Ockenströmin porukasta”, ”änkyröistä” tai ”Turusen tiimistä”. Tämäkin jakotapa on hyvin epämääräinen ja vaihteleva – riippuu paljolti puheena olevasta asiasta miten itse kukin päättäjiä nimeämiinsä ryhmiin jaottelee.

Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Siitä ei ota selvää Erkkikään. Selvää on se, ettei voittajia tai tyylipisteitä ole jaossa, mutta suurin häviäjä sen sijaan on selvillä. Se on Pieksämäki.

**) kirjoittaja on Pieksämäen Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja (2015-), aiempi kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja (2013-2014). Sylttytehtaan osakas siis itsekin.