Pieksämäki

Kiskobussilla Savonlinnaan!

~ Heikki Skyttä ~ 1 kommentti

Pieksämäen ja Savonlinnan välinen henkilöjunaliikenne päättyi 1988. Sen jälkeen Huutokosken ja Savonlinnan välisellä rataosuudella on kolkutellut lähinnä tavarajunia ja niitäkin harvakseltaan, siitäkin huolimatta että rataosuus peruskorjattiin puutavarakuljetuksia varten 2008.

Toivoa säännöllisen henkilöliikenteen palauttamisesta on kuitenkin elätelty jo kauan niin Pieksämäellä  kuin Savonlinnassakin, radanvarresta puhumattakaan. Junaa odottavan aika on ollut pitkä, kuten asemillakin nykyään hyvin tiedetään.

Muistaakseni henkilöliikennettä ei lakkautettu 1988 matkustajapulan vuoksi, vaan merkittävin syy sen lopettamiseen oli se, että tuolloin jo 1950-luvulla työuransa aloittanut lättähattukalusto tuli eläkeikään ja korvaavalla kalustolla suurin sallittu nopeus Huutokoski-Savonlinna rataosuudelle olisi ollut lättähattuja huomattavasti hitaampi. Tämä olisi pidentänyt matka-aikaa kohtuuttomasti ja todennäköisesti siirtänyt matkustajia kumipyörille, joten henkilöliikenne päättyi yhtä aikaa lättähattujen aktiiviuran kanssa.

Nyt kun rata on peruskorjattu, ei nopeuskaan ole enää ongelma. Uusittu rata mahdollistaa jopa 120km/h nopeuden mikäli myös rataosuudella olevat tasoristeykset korjattaisiin tämän nopeuden vaatimalle turvallisuustasolle. Nopean henkilöliikenteen vaatimien lisäinvestointien tarve olisi julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa. Kun rataan on jo käytetty 42 miljoonaa niin tämä lisäsijoitus tuntuu varsin kohtuulliselta.

Junayhteyden uudelleenavaaminen toisi Savonlinnan lähemmäs läntistä Suomea ja tarjoaisi mutkikkaita maantievaihtoehtoja nopeammat yhteydet. Etenkin Savonlinnalle henkilöliikenneyhteys olisi merkittävä kehitysaskel. Pieksämäen asemaa rautatieliikenteen solmukohtana se parantaisi ja toisi lisämatkustajia myös jatkoyhteyksille. Savonlinnassa on runsaasti opiskelijoita ja kaupunki pyrkii parantamaan asemiaan opiskelukaupunkina – monipuoliset junayhteydet olisivat tässäkin valttia.

Kesäaikaan junayhteys avaisi monia mahdollisuuksia matkailulle. Rataosuus soveltuisi kesäaikaan hyvin myös museojunaliikenteelle, jos siihen löydettäisiin sopivaa kalustoa ja museojunaoperaattori. Toki modernillakin kiskobussilla rataosuus tarjoaa monipuolisia maisemia.

On harmillista, että yli 40 miljoonan euron investointi on käyttämättömänä. Selvitysten mukaan rataosuudella voisi olla 60.000 junamatkustajaa vuodessa, jos reitti avattaisiin uudelleen.

Toistaiseksi VR on kuitenkin ollut rivien välistä tulkittuna ilmeisen haluton aloittamaan henkilöliikennettä uudelleen. Mikäli VR ei ole innokas tarttumaan tuumasta toimeen, olisi mielestäni järkevää selvittää myös kiinnostaisiko tämä reitti yksityisiä yrityksiä. Hiljainen rataosuus tarjoaisi hyvän mahdollisuuden pilotoida yksityistä henkilöliikennettä. Kannattaa pitää mieli avoimena ja selvittää kaikki vaihtoehdot!

Vuoden pieksämäkeläinen!

~ Heikki Skyttä ~ 4 kommenttia

Minulla oli ilo ja kunnia vastaanottaa arvostettu ”vuoden pieksämäkeläinen” -tunnustuspalkinto Pieksämäen joulukauden avauksen yhteydessä sunnuntaina 28.11.2010.

Kiitos. Kiitos tunnustuspalkinnon myöntäjälle eli Pieksämäen Nuorkauppakamarille ja kiitos kaikille, jotka ovat meikäläisen toimintaa arvostaneet ja minua tällä kertaa vuoden pieksämäkeläiseksi ehdottaneet. Palkinto tuli yllättäen ja odottamatta – aivan kuten torkkupeitot kansanedustajille.
Lue loppuun →

Kylät ja koulut

~ Heikki Skyttä ~ 1 kommentti

Pieksämäellä on viime aikoina mietitty alueen kasvatus- ja opetuspalvelujen tulevaisuutta oikein urakalla. Paikallisista päättäjistä ja asiantuntijoista koottu palvelurakennetyöryhmä on saanut työnsä päätökseen ja loppuraportti on lähdössä koulutuslautakunnan, kaupunginhallituksen ja -valtuuston käsittelyyn.
Lue loppuun →

Ajatuksia matkailun kehittämishankkeesta

~ Heikki Skyttä ~ 4 kommenttia

Syyskuun lopulla julkaistu Pieksämäen matkailun kehittämishankkeen selvitystyön loppuraportti ja sihen sisältyvä ehdotus matkailuhankkeeksi ovat viime päivinä herättäneet runsaasti keskustelua niin matkailutoimijoiden keskuudessa kuin lehtien palstoillakin.

Joukko kaupunginvaltuutettuja jätti maaliskuisessa valtuuston kokouksessa Keskustan Heikki Häkkisen johdolla  mainion valtuustoaloitteen Pieksämäen matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Yleensä kankeana pidetty virkamieskoneisto tarttui kerrankin toimeen ripeästi, sillä maaliskuun lopulla vain viikon kuluttua aloitteen jättämisestä käynnistyi selvitystyö, jonka päämääräksi oli asetettu kaupungin matkailun kehittämishankkeen käynnistäminen. Selvityksen aloitus tapahtui virkamiestyönä ja paikallinen matkailukenttä sai tiedon selvityksen käynnistymisestä toukokuun lopulla, kun sähköpostilaatikkoon kolahti kutsu Pieksämäen matkailun kehittämissuunnitelman valmistelutyön 2. vaiheen aloitusseminaariin.

Ihan alkutekijöissään ei kuitenkaan matkailun kehittämisessä oltu ennen valtuustoaloitettakaan. Meillä on paikallisesti ollut jo useamman vuoden viritteillä matkailualan toimijoiden verkostoituminen ja yrittäjävetoinen matkailun kehittämishanke, Tapahtumaverkko. Sen puitteissa on selvitelty Pieksämäen matkailun haasteita ja pohdiskeltu ratkaisuja matkailupalveluiden kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Tämä ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen nyt selviteltyyn hankkeeseen.

Tapahtumaverkko on siinä mielessä poikkeuksellinen ”hanke”, että sitä ei ole rahoitettu julkisista varoista, vaan se on synnytetty ja kustannettu paikallisten matkailutoimijoiden yhteistyönä. Vaikka juuret ovat yksityisellä sektorilla, niin Tapahtumaverkko ry on tehnyt paljon yhteistyötä kaupungin kanssa ja mm. yhteismarkkinoinnilla on saavutettu myös hyviä tuloksia. Keväällä Pieksämäen matkailua ja tapahtumia markkinoitiin ennennäkemättömän laajalla messukiertueella, jonka kustannuksista vastasi pääosin Tapahtumaverkko, kaupungin panostuksen painottuessa tammikuisiin Matka 2010 -messuihin. Hellekesän tapahtumista Big Wheels kokosi kaupunkiin ennätysyleisön ja Sylvi Symposiumi puolestaan tasokkaan kansainvälisen kattauksen pohjoismaisia naiskirjailijoita. Voidaan siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Tapahtumaverkon puitteissa tehty työ on siis kantanut hedelmää, ja muutoinkin Pieksämäen seudun matkailu on ollut jo useamman vuoden nousukierteessä.

Tässä valossa matkailuväen odotukset keväällä käynnistetyn selvityksen suhteen eivät olleet suuret, koska Pieksämäen matkailun haasteet ja mahdollisuudet olivat jo kohtalaisen hyvin jo kartoitetut ja matkailun kehittäminen käynnissä usealla eri rintamalla. Selvitykseltä ei siis ollut odotettavissa mitään uutta tai ihmeellistä. Pikemminkin aloitusseminaarin jälkeen alan toimijoiden odotukset kohdistuivat siihen, että selvitystyö vahvistaisi matkailun kehittämisen olevan oikeilla linjoilla. Tosin moni kesän aikana jututtamani matkailutoimija koki jo pelkän selvitystyön hintaansa nähden kalliina, olihan sen kustannushaarukaksi kerrottu 10.000-20.000 euroa, joka on olosuhteet huomioon ottaen kohtalaisen iso summa.

Reilut kolme kuukautta 2. vaiheen aloitusseminaarin jälkeen kokoonnuimme kuulemaan syyskuussa valmistunutta 1. ja 2. vaiheiden loppuraporttia. Ensivaikutelma oli asiallinen, mutta harmillisen ohut pyyhkäisy perinteikästä konsultointia – arkistossa pölyttyvien mappien jälkimaulla. Mitään uutta ei loppuraportti Pieksämäen matkailua pidempään seuranneille tarjonnut – sen sijaan yllättävää oli, että paikkakuntamme olemassa oleva matkailutyö, sen haasteet ja potentiaali olivat jääneet joko hyvin vähäiselle huomiolle tai kokonaan noteeraamatta. Tästä johtuen raportti antaa kaupunkimme matkailusta huomattavasti todellisuutta heikomman kuvan.

Vaikka nykytilaa ei ole kunnolla tavoitettu, pitänee konsultin näkemys Pieksämäen matkailun tulevaisuudesta hyvinkin paikkansa – siinä seutumme matkailun keihäänkärkenä toimii tapahtumamatkailu. Sekin oli totta, että yhtä vetovoimaista matkailukohdetta ei seudulta löydy. Kukaan ei myöskään kiistä sitä, että vesistömatkailu on Pieksämäellä vähäistä – se tosin oli sivuutettu, että osasyy vesistömatkailun pieneen rooliin on vesistöjemme luonne – Pieksämäki on ”Saimaan maakunnan” ainoa kaupunki, joka ei sijaitse Saimaan rannalla. Vaikka loppuraportin vision mukaan Pieksämäki kehittyy merkittäväksi tapahtumamatkailukaupungiksi, ei raportissa esitetty hanke tarjoa kunnon eväitä sen saavuttamiseksi.

Toisaalta pieniin lillukanvarsiin on paneuduttu, mutta käytännön toimenpiteet tapahtumamatkailun saralla jäävät hämäriksi. Raportissa on mm. otettu yllättävän voimakkaasti kantaa liikuntatoimen yhtiöittämisen puolesta, vaikkei matkailun näkökulmasta liikuntatoimen organisaatiomuodolla ole erityisen suurta merkitystä. Liikuntamatkailun kehittäminen ja edellytyksien luominen sille eivät edellytä, että liikuntatoimi olisi itse mukana liikuntamatkailubisneksessä kaupallisena toimijana. Toinen silmiinpistävä asia raportissa oli kaupungin maankäytön, kaavoituksen ja Anolanranta -hankkeen voimakas esilletuonti. Uusien asukkaiden hankkiminen ja uudisrakentamisen tukeminen ovat tärkeitä asioita kaupungin tulevaisuuden kannalta, mutta ne eivät kyllä suoranaisesti liity matkailun kehittämiseen, etenkin kun tapahtumamatkailun kehittäminen nostettiin raportissa merkittävästi esille. Tapahtumayleisön tarpeet ovat muualla kuin kaavoituksessa tai tonttitarjonnassa!

Selvityksen kakkosvaiheessa loppuraportin ja toimenpide-ehdotusten taustaksi haastateltiin 20 pieksämäkeläistä tahoa, joista noin 17 oli varsinaisesti matkailutoimijoita. Aivan kaikkia alueen matkailutoimijoita ei oltu tavoitettu tai aikataulujen vuoksi ehditty haastatella. Moni merkittäväkin seudullinen matkailualan toimija tai taustavaikuttaja jäi harmillisesti ulos selvityksestä, koska heitä ei oltu listattu mukaan lainkaan, tavoitettu tai haastattelu ei ollut sopinut aikatauluihin. Poissaololla loistivat mm. Savon Solmu -messuja järjestävä Nuorkauppakamari, monialainen toimija Bovallius-säätiö, moottoriurheilukeskus Motopark, monen matkailijan käyntikohde Moilasen Leipomo, kaupungin suurimmaksi musiikkifestariksikin kutsuttu RADALLE.com -tapahtuma, heppamatkailutoimija Teittilän Tallit ja ohjelmapalveluita tarjoava Eränavigator muutamia poimiakseni. Lisäksi olisin itse kaivannut mukaan myös Pieksämäen yrittäjäjärjestöjen, keskustan kehittämisyhdistys Pieksä ry:n  ja kaupunkimme aktiivisten teatteritoimijoiden näkemyksiä.

Toinen, kolmas tai kukaties monesko korvaan särähtänyt kohta loppuraportin esittelytilaisuudessa oli selitys sille miksi Länsi-Savo oli ainoa sanomalehti haastateltujen matkailutoimijoiden joukossa, mutta paikallinen media Pieksämäen Lehti loisti poissaolollaan. Muut alueen lehdet oli kuulemma jätetty pois, koska näiden joukosta erityisesti Länsi-Savo on mukana Pieksämäen matkailussa. Ei millään pahalla Länkkäriä kohtaan, mutta kyllä moinen lausunto on oikeusmurha vastikään 85-vuotista taivaltaan juhlineelle Pieksämäen Lehdelle, joka on ollut erittäin aktiivinen seudun tapahtumien kehittäjä, yhteistyökumppani ja puolestapuhuja. Lehti on tukenut lukuisia seudun tapahtumia, ollut aktiivisesti mukana ideoimassa uusia tapahtumia ja koonnut nyt jo muutaman vuoden toimineen taantuman torjunta -ryhmän tekemään osittain samaa duunia, johon nyt ehdotettu hankekin kohdistuisi. Käsittämätöntä, että paikallislehden paikallistuntemusta ja kokemuksia ei huomioitu.

Jos selvitystyöhön käytetään lähemmäs 20.000 euroa, niin sen olettaisi olevan kattava ja syvällisesti aiheeseen paneutuva – valtuustoaloitteessakin toivottiin nimenomaisesti perusteellista selvitystä. Siinä missä haastateltu joukko oli ohut pyyhkäisy seudun matkailutarjonnasta, olivat myös loppuraportissa esitetyt toimenpide-ehdotukset hyvin yleisluonteisia. Selvityksen mukaan panostuksia tarvittaisiin verkostoitumiseen, tuotteistamiseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Oli aihe mikä tahansa, niin edellä mainitut asiat voisi nostaa esiin hatusta ja osua silti oikeaan! Nykymaailmassa ei liene olemassa sellaista toimialaa, jossa verkostoituminen, tuotteistaminen tai markkinointi eivät kaipaisi jatkuvaa panostusta. Yrittäjä, joka ei tätä faktaa tiedä ilman että ulkopuolinen konsultti sen kertoo, on kehitystasoltaan jossain alkuliman ja ameeban välimaastossa ja sinne tuskin kukaan pieksämäkeläinen matkailutoimija itseään sijoittaisi. Siksipä selvitystyön lopputulokset ja esitetyn kaksivuotisen jatkohankkeen sisältö ovatkin pettymys kaikille alan toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut tai jotka ovat Tapahtumaverkkoon olleet yhteydessä.

Ei kuitenkaan voida sanoa, että loppuraportissa esitetyt näkemykset olisivat vääriä tai huonoja. Kyllä ne ihan asiaa ovat, onhan selvityksen tehnyt Heikki Kähärä kotimaan matkailun rautainen ammattilainen. Syystä tai toisesta selvityksissä ei päästy pureutumaan Pieksämäen matkailun todellisiin ongelmiin. Onko kyse siitä ettei ole kysytty oikeita kysymyksiä vai siitä että vastauksissa ei ole haluttu tuoda julki omia ideoita? Kenties haastateltujen toimijoiden otanta on ollut liian suppea tai aikaa tulosten analysointiin liian vähän? Oli miten oli, paikallista matkailutoimintaa pidempään seuranneet tietävät, ettei pieksämäkeläisiltä matkailutoimijoilta puutu ideoita tai näkemystä sen paremmin tuotekehityksen, tuotteistamisen kuin markkinoinninkaan saralla. Se taas tarkoittaa sitä, että näiden asioiden valmennukseen tai ohjaukseen ei tarvita niin massiivista panostusta, kuin Kähärän ehdottama noin 200.000 euron jatkohanke pitäisi sisällään. Pieksämäen matkailutoimijoille riittäisi huomattavasti pienempi taloudellinen panostus, jos se kohdistettaisiin oikeisiin asioihin – niihin todellisiin matkailukehityksen pullonkauloihin ja puutteisiin.

Pieksämäen matkailua pyöritetään tällä hetkellä yleisimmin jonkin muun toimen ohessa sivubisneksenä tai puhtaasti talkoohengessä. Sivutoimisuus pätee niin mökkivuokraajiin, tapahtumien järjestäjiin kuin kaupungin organisaatioonkin. Kaikilla meillä on matkailun rinnalla myös joku toinen ”oikea” työ ja matkailuun käytettävissä olevat resurssit ovat näin ollen rajallisia. Olemassa olevia tuotekehitys-, tuotteistamis- ja markkinointisuunnitelmia ei muiden töiden lomassa ehditä panna täytäntöön, vaikka teoria olisikin hallussa. Sivutoimisuus tai talkoopohjalla toimiminen tarkoittavat myös sitä, että markkinointiin käytettävä budjetti on rajallinen. Ulkopuolisen matkailuasiantuntijan silmin puutteet siis voivat vaikuttaa olevan suunnittelussa ja tuotekehityksessä, vaikka ne todellisuudessa ovat ruohonjuuritasolla käytännön toimeenpanossa.

Kiire ja resurssipula ovat asioita, joihin ei pelkkä ulkopuolinen ohjaus auta. Ylityöllistetylle matkailutoimijalle ei ole juurikaan iloa siitä, että joku ohjaa ja neuvoo miten tulisi toimia, jos aikaa ei aina ole edes omien näkemysten toteuttamiseen. Kaiken lisäksi hanke-ehdotuksen mukaista ohjausta ja koulutusta tuotekehitykseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin on jo nyt tarjolla lukuisten eri hankkeiden muodossa. Harva se viikko sähköpostiin tulee tietoa kurssitarjonnasta ja koulutuksista. Vaikka elinkeinotoimi hoitaa näiden tiedottamisen mallikkaasti, ei näihinkään tunnu riittävän tarpeeksi osallistujia – johtuen juuri siitä kiireestä. Miten siis uusi kallis hallinnointiin ja ohjaukseen keskittyvä hanke ratkaisisi ongelmia?

Suurin puute julkisen sektorin matkailupalveluissa on se, että kaupungilla ei ole virallista matkailustrategiaa ja kaikki matkailuun liittyvä toiminta on hajallaan kaupungin organisaatiossa. Tähänkin on tosin jo tulossa muutos, sillä valmisteilla olevassa elinkeinostrategiassa matkailu on huomioitu. Hallinnoinnin ja asiantuntijapalveluiden sijaan kaupungin tulisi suunnata matkailun hankerahoitusta elinkeinotoimen nykyisen matkailutyön vahvistamiseen. Ei tarvita uutta päällikköä, tarvitaan työpanosta käytännön toimiin.

Jos tältä nyt esitetyltä pohjalta lähdetään viemään hanketta eteenpäin, niin se on suoraan sanottuna veronmaksajien rahojen tuhlausta. Kyllä ne EU-rahatkin tulevat veronmaksajilta.  Nyt ei tarvita lisää johtajia, konsultteja tai kallista hallinnointia – esityksen mukaanhan yli 3/4 koko hankkeen budjetista uppoaisi asiantuntijapalveluiden ostoon, käytännössä leijonanosa hanketta vetävän asiantuntijan palkkaukseen. Nyt tarvitaan käsiä ja jalkoja käytännön juokseviin asioihin ja markkinointiin, jotta matkailutoimijoilla itsellään olisi aikaa panostaa ehdotettuihin asioihin: tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen!

Ps. Suosittelen lukemaan syyskuun alussa kirjoittamani blogin ”Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!”

Valtuustoaloite vapaista ohjelmistoista

~ Heikki Skyttä ~ Jätä kommentti

Tänään jätimme kaupunginvaltuuston kokouksessa tällaisen valtuustoaloitteen. Mielestäni ei ole mitään todellista estettä sille, etteikö täällä voitaisi ottaa mallia monista edelläkävijäkunnista ja esim. Pieksämäen kouluissa voitaisiin korvata kalliit Windows-käyttöjärjestelmät ja Microsoft Office -paketit Linuxeilla ja OpenOfficella. Itse olen sujuvasti hoitanut työasiat OpenOfficella jo useiden vuosien ajan törmäämättä ongelmiin, jotka johtuisivat vapaasta ohjelmistosta.  Linux löytyy tottakai myös firman palvelinkoneista ja kännykässäkin on linux-johdannainen Maemo. Ja tämä blogikin pyörii WordPressillä Linuxin päällä. Kaupungin omienkin nettisivujen julkaisujärjestelmä on avoin Joomla. Avoimen ja vapaan lähdekoodin ohjelmistoja ei kannata aliarvioida.  Toivottavasti aloite johtaa ennakkoluulottomaan selvitykseen ja se puolestaan käytännön toimiin. Microsoftin kassaan kilahtavat eurot voitaisiin käyttää sivistystoimessa koululaisten parhaaksi. Ottaakahan tästä linkistä OpenOffice itsekin koekäyttöön!

-Heikki-

Valtuustoaloite vapaiden ohjelmistojen käytön lisäämisestä

Vapaat ohjelmistot ovat tietokoneohjelmistoja, joita saa käyttää, levittää ja muokata vapaasti. Tunnetuin tällainen ohjelmisto on suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämä Linux-käyttöjärjestelmä. Suosiota ovat saavuttaneet myös ilmaiset OpenOffice -toimisto-ohjelmistot. Näiden vastakohtia ovat suljetut ohjelmistot, joita ei saa levittää eikä muokata ja joiden käyttäminen edellyttää voimassa olevaa maksullista lisenssiä. Tällaisia ovat mm. yhdysvaltalaisen Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmä ja saman yhtiön Microsoft Office -toimisto-ohjelmistot.

Vapailla ohjelmistoilla on useita vahvuuksia. Ohjelmista ei makseta vuotuisia lisenssimaksuja ja niiden lataaminen verkosta on ilmaista. Merkittävä tekijä on myös etteivät tällaisten ohjelmistojen käyttäjät ole riippuvaisia yhdestä ohjelmistoyrityksestä ja sen hinnoittelupolitiikasta.

Vapaista ohjelmistoista muissa kunnissa saatujen kokemusten perusteella esim. Linux-järjestelmiin siirtymällä olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä, lisätä ylläpidon helppoutta sekä pidentää yksittäisten työasemien käyttöikää. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta on kehottanut hyödyntämään avoimia ja vapaita ohjelmistoja muun muassa tietoturvan ja järjestelmien hallittavuuden takia.

Vapaisiin ohjelmistoihin ja Linuxiin on tähän mennessä siirrytty esimerkiksi Kemin, Lahden, Rovaniemen, Espoon ja useiden pienempien kuntien kouluissa ja monissa yliopistoissa. Valtion-hallinnossa avoimiin ohjelmistoihin on siirrytty oikeusministeriössä ja myös muissa ministeriöissä asiaa valmistellaan. Myös Pieksämäen kaupunki hyödyntää vapaita ohjelmistoja mm. internet-julkaisuissaan.

Mielestämme vapaiden ohjelmistojen käyttöä Pieksämäen kaupungin organisaatiossa tulisi lisätä. Erityisesti kouluissa Linux-käyttöjärjestelmät ja vapaat ohjelmistot olisivat erinomainen vaihtoehto nykyiselle Microsoft-painotteiselle suljetulle ja lisenssimaksulliselle ohjelmistokannalle.

Kaikki kaupungin tarvitsemat ohjelmistot ja järjestelmät eivät tue Linux-käyttöjärjestelmää, joten aivan kaikkia toimintoja ei voida siirtää pois Windows-alustoilta. Pääosa työasemista lienee kuitenkin sellaisia, joiden Windows-käyttöjärjestelmä voitaisiin mielestämme nykyisten lisenssien vanhentuessa korvata Linux-käyttöjärjestelmällä. Myös Windows-käyttöjärjestelmälle on saatavana lukuisia vapaita ohjelmistoja. Mielestämme kaupungin toimisto-ohjelmistopaketiksi voitaisiin jatkossa valita täysin Microsoft Office -ohjelmistojen tiedostomuotojen kanssa yhteensopiva ilmainen OpenOffice, jonka käyttöliittymä ei merkittävästi poikkea totutusta Microsoft Officen käyttöliittymästä.

Suurimpia esteitä vapaiden ohjelmistojen käytölle on toistaiseksi ylläpidon ja osaamisen niukkuus, sillä osaaminen on markkinatilanteen vuoksi keskittynyt Microsoftin ohjelmistoihin. Siirtyminen vapaisiin ohjelmistoihin edellyttäisikin sekä tukihenkilöiden että käyttäjien kouluttamista, josta koituu kustannuksia vaikka itse ohjelmistot ovatkin maksuttomia.

Esitämme, että Pieksämäen kaupunki selvittää mahdollisuudet vapaiden ohjelmistojen käyttöönottoon ja huomioi selvitystyössä myös muiden kaupunkien käyttökokemukset, asiasta tehdyt tutkimukset sekä avointen ohjelmistojen vaikutukset hankintakustannuksiin ja laitteistojen elinkaarikustannuksiin pidemmällä aikavälillä.

Pieksämäellä 14. syyskuuta 2010

Kokoomuksen valtuustoryhmä,

Heikki Skyttä sekä Seppo Haavisto, Juha-Pekka Heikkinen, Mauri Heinonen, Juhani Keinonen, Marja-Liisa Kähkönen, Mikko Laakso ja Jaana Leskinen

Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!

~ Heikki Skyttä ~ 1 kommentti

Matkailun suurin ongelma Pieksämäellä on hyvin pitkään ollut se, ettei sitä ole mielletty olevan lainkaan olemassa! Pieksämäen matkailu on useimmiten sivuutettu keskusteluissa olan kohautuksella tai epäuskoisella hymähdyksellä. Uskoa ei ole riittänyt siihen, että matkailu voisi olla tulonlähde myös Pieksämäellä.

Yhtenä peruskivenä Pieksämäen seudun matkailussa on ollut puhdas ja kaunis luonto. Sitä meillä toki on – mutta niin taitaa olla likimain jokaisella Suomen kaupungilla ja kunnalla. Luonto ja siihen liittyvät aktiviteetit ovat hyvä lisä matkailutarjontaan, mutta niiden varaan ei voi koko matkailuelinkeinoa rakentaa. Matkailijoiden houkuttelemiseksi tarvitaan jotain muuta, jolla Pieksämäki erottuu massasta. Matkailukeskustelun punaisena lankana onkin täällä jo vuosikymmenien ajan ollut, että tarvitaan jokin vetovoimainen matkailunähtävyys tuomaan matkailijoita seudulle ja sitten muu matkailuelinkeino rakentuu sen ympärille.

Näinhän se aikoinaan on toiminut monissa eri paikoissa, mutta se on lopultakin vain yksi tapa lähestyä matkailun kehittämistä. Tuohon ajatukseen ei saisi jämähtää, vaan sen turistimagneetin puuttuessa tarvitaan voivottelun sijaan luovuutta, ideoita ja rohkeutta. Ehkä nyt 2010-luvulla olisi aika unohtaa sen suuren pelastavan matkailuvetonaulan perään haikaileminen. Onhan tänne saatu aikoinaan Motopark, jonka panos seudun matkailuun on kuitenkin vielä jalostamatta – kiitos moninaisten ongelmien, joita moottoriurheilukeskuksen matkalle on sattunut – ja onhan täällä myös se toinen tuoreempi park-hanke, joka toisin kuin Motopark, päätyi vastatuuleen jo ennen kuin ehti edes alkaakaan.

Viimeistään Ideapark-hanke nosti julkisuuteen sen faktan, että Pieksämäki on aika hyvin suuren ihmisjoukon keskellä. Tänne on lyhyt matka niin Kuopiosta, Mikkelistä kuin Jyväskylästäkin ja lisäksi kesäaikaan maakunta on täpötäynnä loma-asukkaita – ja kaiken kruunaavat rauta- ja maantieyhteydet joka suuntaan. Äkkisiltään voisi ajatella, että siinäpä oiva paikka ostoskeskukselle, mutta kun asiaa tarkemmin pohtii niin sijainti on mitä mainioin myös tapahtumamatkailuun.

Tapahtumat ovatkin olleet Pieksämäen matkailun selkärankana jo useamman vuoden ajan ja niissä tulisi nähdä myös kaupunkimme matkailustrategian tulevaisuus. Pieksämäen sijainti, kaupunkirakenne ja tapahtumille soveltuvat puitteet yhdistettynä seudulta löytyvään tapahtumatuotannon osaamiseen tarjoavat nimittäin monipuoliset mahdollisuudet rakentaa Pieksämäestä Itä-Suomen tapahtumamatkailun ykköspaikka – yhtään vähättelemättä Savonlinnan tai vaikkapa Mikkelin ansioita. Tässä ei tarvita kilpailua tai muiden plagiointia, Pieksämäellä on hyvät eväät omasta takaa.

Tunnustetaan kuitenkin tosiasiat: resurssimme eivät riitä suuriin megatapahtumiin. Keskikokoistenkin kanssa tekee tiukkaa. Ei tarvita kuin muutama tuhat ulkopaikkakuntalaista matkailijaa, niin kaupungin majoituskapasiteetti on äärirajoillaan. Yhden tai kahden ison massatapahtuman sijaan parempi strategia onkin kehittää kaupunkiin useampia Big Wheelsin tai Sylvi Symposiumin kaltaisia eri kohderyhmien tapahtumia, jotka ovat sopivan kokoisia suhteessa kaupungin matkailuresursseihin.

Isompiinkin tapahtumiin on mahdollisuuksia, mikäli kohdeyleisönä ovat suurempien naapurikaupunkien asukkaat. Silloin vältetään Pieksämäen matkailun kompastuskivi eli rajallinen majoituskapasiteetti. Noin tunnin matka-aika suuntaansa mahdollistaa yöpymisen omassa kodissa – ja pidempimatkalaisille on myös runsaammin hotellitarjontaa esimerkiksi Mikkelissä tai Jyväskylässä. Myös päivävierailijat jättävät talousalueelle rahaa. Ja löytyy myös tapahtumia, joiden yleisö ei pane pahakseen telttamajoitusta ja siihenkin on hyödyntämätöntä resurssia esim. Hiekanpään rannassa lähellä uimahallin suihku- ja saunatarjontaa.

Kuka ne tapahtumat sitten tekee? Mistä tänne polkaistaan tapahtumamatkailua? Pitäisikö tässä nyt ryhtyä keksimään uusia tapahtumia? Ei sentään, uuden tapahtuman kehittäminen on haasteellista ja pitkäjänteistä työtä. Ei siis välttämättä kannata lähteä keksimään ja kustantamaan uusia tapahtumia itse, vaan katseet on aluksi käännettävä olemassa oleviin tapahtumiin. Kun perusorganisaatio ja toimintamallit ovat olemassa, on meidän hyvä lähteä tavoittelemaan tapahtumavuoden täytteeksi kiertäviä yleisötapahtumia tai aiemmin muualla järjestettyjä, mutta mahdollisesti Pieksämäelle siirtymisestä kiinnostuvia tapahtumia.

Omasta takaakin löytyy potentiaalia – esimerkiksi Big Wheels, Venetmäen Tilimarkkinat, Beach & Blues Party, Teatterimaraton monologikilpailuineen ja Sylvi Symposiumi ovat tasokkaita ja valtakunnallisen laatuvertailun kestäviä matkailutuotteita. Tämän kaltaiset jo olemassa olevat tapahtumat muodostavat luonnollisesti tapahtumamatkailustrategian selkärangan, jota tukevat mm. Wanhojen Weturitallien ja Kulttuurikeskus Poleenin monipuolinen ohjelmatarjonta sekä seudun muut pienemmät tapahtumat ja matkailukohteet. Yhdessä tämä kaikki kaupungissa oleva tietotaito ja kokemus mahdollistaa myös itse tapahtumatuotannon tuotteistamisen.

Ei siis markkinoida pelkästään Pieksämäen tapahtumia yleisölle, vaan markkinoidaan myös Pieksämäkeä tapahtumajärjestäjille! Meillä on loistava sijainti ja liikenneyhteydet. Meillä on monenlaiseen tarpeeseen soveltuvia tapahtumapaikkoja. Meillä on ryhmä kokeneita tapahtumajärjestäjiä tapahtumineen. Jos kehitämme ja tuotteistamme tämän oheen tapahtumien tukipalveluja; esimerkiksi toimitsija- sekä järjestyksenvalvojareservin ja lisäksi listaamme omien tapahtumiemme tarpeisiin hankitut telttakatokset, opasteet, radiopuhelimet ynnä muut varusteet yhteiseen varustepankkiin, niin meillä on pian tarjolla houkutteleva paketti myös seudun ulkopuolisille tapahtumajärjestäjille.

Kehittämällä omia jo vakiintuneita tapahtumia ja hankkimalla seudulle uusia tapahtumia tasaisesti niin kesäsesonkiin kuin koko vuodelle, saamme matkailusta mahdollisesti irti jopa enemmän kuin mitä muutamalla massatapahtumalla tai sillä kauan kaivatulla sesonkiluonteisella turistimagneetilla saisimme. Monipuolinen ja ympärivuotinen tapahtumatarjonta puolestaan lisää seudun vetovoimaisuutta ja tapahtumayleisö antaa uutta piristettä myös kaupallisten palvelujen kehittämiseen.

Pieksämäen kouluverkkokeskustelua

~ Heikki Skyttä ~ Jätä kommentti

Marraskuussa julkaistu kaupungin kouluverkon tulevaisuuteen kantaa ottanut Pieksämäen Palvelurakenneselvitys on herättänyt odotusten mukaisesti voimakasta keskustelua. Sitä osattiin toki odottaa, koska kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Koulutuslautakunnan jäsenenä haluan kommentoida omalta osaltani selvityksen syitä ja toteutustapaa, joita monissa nettikeskusteluissa sivutaan samalla kun ihmetellään millaisia toistaitoisia tomppeleita siellä lautakunnassa oikein istuu…

Nyt ei olla hakemassa lisää säästöjä ainoastaan säästämisen ilosta vuoksi vaan lähtökohta selvityksen toteuttamiselle on se, että kaupunkimme kouluorganisaatio tulisi mukauttaa paitsi nykyisiin oppilasmääriin myös kuntaliitosten jälkeiseen tilanteeseen. Oppilasmäärän väheneminen on asia, josta ei voi kiemurrella eroon ja joka on parempi päättää ennemmin kuin myöhemmin. Peruskoulun oppilaiden lukumäärä on vähentynyt ja vähenee edelleen rajusti ja ei ole terveen maalaisjärjen mukaista ylläpitää liian suurta kouluverkkoa, jossa rahaa kuluu opetuksen sijasta rakennuksiin. Valtion tuet kun tulevat kaupungille oppilasmäärän eikä koulurakennusten lukumäärän mukaan. Valitettava tosiseikka on se, että mikäli nykyistä kouluverkkoa ei supisteta tavalla tai toisella vastaamaan todellista oppilasmäärää niin sitten olisi meidän supistettava jostain muualta opetustoimesta ja itse käytännön opetukseen emme todellakaan halua supistuksia.

Se, että koulurakennusten lukumäärä vähänee yhdellä tai kahdella ei tarkoita että ryhmäkoot suurenevat. Päin vastoin karsimalla turhia rakennusten remontointi- ja ylläpitokuluja on meillä paremmin rahaa käytettävissä opettajien palkkaukseen ja sitä kautta ryhmäkoot voidaan pitää pienempinä. Se, miten ja mistä näitä rakennuskustannuksia sitten karsitaan onkin monimutkainen asia. Siinäkin on pidettävä tärkeimpänä vaikuttimena oppilaiden etua – mielellään tasapuolisesti koko kunnan alueella suosimatta sen enempää kaupungin kuin kyläkoulujenkaan oppilaita toistensa kustannuksella.

Palvelurakenneselvitys ei kuitenkaan ole pelkkää koulurakennusten puntarointia, se on itseasiassa enemmänkin sivuroolissa vaikka kirvoittaakin eniten keskustelua. Tärkeintä tulevia päätöksiä tehdessä ei ole raha tai säästäminen vaan se, miten kaupungissamme voidaan järjestää lapsille turvallinen ja laadukas oppimisympäristö, jossa lasten etu huomioidaan ja ongelmiin pystytään puuttumaan jo ennaltaehkäisevästi.

Paljon on kritisoitu myös sitä, että palvelurakenneselvitys tilattiin ulkopuoliselta konsultilta. Paras tieto ja käytännön kokemus Pieksämäen koulumaailmasta löytyy paikkakunnalta, se on totta. Ulkopuolisen konsultin tehtävänä ei kuitenkaan ollut valmistella kaikenkattava ja lopullinen ratkaisu omasta päästään, vaan koostaa meille päättäjille paketti kentällä olevasta tiedosta ja ajatuksista ja laatia sen pohjalta muutamia ehdotuksia keskustelun pohjaksi. Kaupungin sivuilla julkaistu viisisivuinen tiivistelmä konsultin ehdotuksista ei siis ollut koko työ, vaan varsinaisen selvityksen sivumäärä on kymmenkertainen, lähemmäs 50 sivua pikaisesti laskemalla (huom. sivunumerointi olisi ollut kiva;)).

Mukana on myös ”pedagoginen peilaus” eli selvityksen ehkä mielenkiintoisin osio, joka sisältää mm. opetustoimen henkilöstön keskuudessa toteutetun laajamittaisen kyselyn. Tärkein syy ulkopuolisen konsultin palkkaamiseen oli se, että opetustoimen piiristä haluttiin kuulla kaunistelematon totuus – jos selvitystä ja haastatteluja olisi tehty oman organisaation voimin niin todennäköisesti aivan kaikkia epäkohtia tai mielipiteitä ei olisi rohjettu sanoa ääneen. Siksi ulkopuolinen konsulttiyritys oli tässä tapauksessa perusteltu valinta.

Tuo ”Pieksämäen palvelurakenneselvitys” -nimeä kantava pumaska ei siis ole pelkkää konsulttien puppugeneraattorista tullutta sanahelinää, vaan pitää sisällään monipuolisen katsauksen Pieksämäen koulumaailmaan niin tilastojen, ennusteiden kuin myös ennenkaikkea henkilökunnan kertomana. Se on hyvä pohja ryhtyä suunnittelemaan tulevia ratkaisuja. Mitään mallia ei ole tietääkseni lyöty lukkoon, vaan kaikki ovet on vielä avoinna. Helppoa ratkaisua tuskin löytyy vaan lopputulos tulee olemaan vielä monen mutkan takana.

Konsultin ehdotuksista tehty tiivistelmä oli pari viikkoa esillä ja kommentoitavissa kaupungin kotisivuilla. Lisäksi keskustelua on ollut jonkin verran paikallislehdessä sekä muutamilla foorumeilla eri puolilla internetiä. Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana ja kantautuu myös päättäjien korviin. Itse aion ainakin seurata aktiivisesti niin lehtiä kuin nettiäkin. Seuraavaksi on tarkoitus nimetä laajapohjainen työryhmä valmistelemaan asiaa. Koulutuslautakunnan kokouksessa olimme yksimielisiä siitä, että tulevassa työryhmässä tulee olla opetustoimen tietotaitoa sekä lapsiperheiden näkemyksiä hyvin edustettuna ja evästimmekin päätöksen yhteydessä poliittisia ryhmiä valitsemaan työryhmään jäseniä, joilla on kosketuspintaa koulumaailmaan.

Olipa kouluverkosta ja sen tulevaisuuden muodosta mitä mieltä tahansa, niin kaikki asianosaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on lasten ja nuorten etu. Jatkakaamme keskustelua, vaikka kaupungin sivuilla tuo kommentointimahdollisuus olikin rajattu kahteen viikkoon. Tänne blogiinkin saa kommentoida vapaasti, lupaan toimittaa palautteet eteenpäin!

Kuka valvoo Pieksämäen etua?

~ Heikki Skyttä ~ Jätä kommentti

Koska eilisessä bloggauksessa pähkäilemäni tyrmistyttävän poikkeuslupapäätöksen taustalta löytyy kokoomuslainen ministeri Vapaavuori, on asia poikinut melkoisen palauteryöpyn myös Pieksämäen seudun kokoomuslaisille. Oman osani palautteesta olen minäkin blogini välityksellä saanut ja tuskin siltä muutkaan Pieksämäen kokoomusjärjestöjen aktiivit ovat välttyneet.

Omalta kohdaltani voin vakuuttaa, että asuntoministeri Vapaavuoren toiminta tässä asiassa on kyllä saanut paikallisen kokoomusväen vähintään yhtä tuohtuneeksi kuin muutkin päätöksestä tyrmistyneet. Päätöstä ei voi muuta kuin ällistellä, koska siinä ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

Ilmastonsuojelusta on tullut kortti, joka voidaan kaivaa esiin asiassa kuin asiassa ja jolla voidaan iskeä kapuloita kehityksen rattaisiin aina kun se vaan omaa etua palvelee. Hyvänen aika, tässä kuitenkin puhutaan suosta teollisuusalueen, rautatien, maanteiden ja kaupungin keskustan puristuksessa ja kauhistellaan yksityisautoilun mahdollista lisääntymistä seudulla, jossa jotkut joutuvat hakemaan aamupostinsakin yksityisautoillen. Pakostakin herää epäilys, onko tässä loppujen lopuksi kyse vain ministeri Vapaavuoren ja ympäristöministeriön koneiston arvovaltataistelusta ja näyttämisenhalusta Ideapark-puuhamies Sukaria kohtaan? Toivo meni ja tallasi ministeri Vapaavuoren varpaille sanomalla, että Ideapark tulee Vihtiin ennemmin tai myöhemmin ja siitäkös tämä koko rumba alkoi.

Voimme vain arvailla syitä miksi Vapaavuori päätyi ratkaisuunsa asiassa, jonka olisi lakien ja asetusten puitteissa voinut päättää myös toisin, mutta se on kuitenkin varmaa että kyse ei ole enää pelkästä Ideaparkista. Kyse on Pieksämäen ja koko Etelä-Savon maakunnan arvostuksesta ja huomioimisesta päätöksenteossa. Onko tämä seutu joku koelaboratorio, jossa tutkitaan miten paljon paskaa voidaan savolaisten niskaan kaataa ennenkuin tulevat järkiinsä ja muuttavat ruuhka-Suomeen?

Pieksämäen seudulta on lähtenyt viimeisten 15 vuoden aikana tuhansia valtion työpaikkoja ja vastaavasti uusia ei ole juurikaan luotu ja julkisista tukirahoistakin olemme saaneet vain rippeitä. Julkisella puolella ei ole ilmeisesti riittänyt uskoa Pieksämäkeen. Paikkakuntalaisetkin olivat vähällä menettää uskonsa, mutta siitä suosta on kuitenkin noustu kovaa vauhtia ja nyt kun jopa markkinavoimatkin on saatu uskomaan Pieksämäkeen, niin meidän ei pidä vajota takaisin sinne suohon vaan pyrkiä kaikin keinoin jatkamaan nousuamme helsinkikeskeisistä ministeriöistä ja taantumasta huolimatta!

En malta olla hämmästelemättä myöskään miten hiljaisia maakunnan kansanedustajat ovat tämän asian tiimoilta olleet. Etelä-Savo on maakunta, jolla ei ole ”omaa” ministeriä, mutta kyllä tässä tilanteessa selkeästi näkyy myös se, ettei Pieksämäellä ole omaa kansanedustajaa, joka voisi aktiivisesti toimia paikkakuntamme edunvalvojana.

Nyt ei ole kuitenkaan aika ryhtyä heittelemään kengillä toisiamme, vaan unohtaa tässä asiassa puoluepoliittiset rajat ja olla yhdessä ensisijaisesti pieksämäkeläisiä. Pieksämäen kehityksen vastustajat löytyvät nyt aivan muualta kuin omalta paikkakunnaltamme ja juuri nyt kaikki tarmo pitäisi suunnata Pieksämäen yhteisen edun valvontaan ja jättää omien poliittisten piirien etu ainakin vähäksi aikaa taka-alalle. Hajoita ja hallitse on hyväksi havaittu vallankäyttökeino, mutta meidän ei nyt pidä langeta tähän kuoppaan vaan yhtenäisenä rintamana nousta barrikadeille ajamaan yhdessä Pieksämäen seudun etua!