Keskustelu kuuluu demokratiaan – koronasta ja rajoituksista saa olla huolissaan

Saako koronarajoituksia ja hallituksen toimintaa kritisoida? Entä nähdäänkö koronakriisiä vieläkään laajempana kokonaisuutena, joka panee terveydenhuollon kantokyvyn ohella myös monia muita asioita vaakalaudalle? Mistä kansalainen saa olla huolissaan?

Koronakeskustelu on harmillisesti polarisoitunut hyvin mustavalkoiseksi ja välillä tuntuu ettei tästäkään aiheesta voida käydä sellaista tervettä normaalia keskustelua. Pitää olla joko puolesta tai vastaan. Kaikki pitää nähdä hyvänä tai sitten kaikki on mennyt ihan pieleen. Aihetta lähestytään yhä useammin ainoastaan poliittisista näkökulmista. Minusta se on huolestuttavaa.

Osalle kansalaisista kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta poliittisesta pelistä ja tämän johdosta hallituksen toimia riennetään kiireesti puolustelemaan ja leimaamaan perustellunkin kritiikin esittäjiä tyhjänpäiväisiksi nillittäjiksi.

Vaikka osa varmasti onkin huutosakissa mukana poliittisista syistä, niin silti lasta ei pidä heittää hukkaan pesuveden mukana. Perusteltu kritiikki viranomaisten ja päättäjien toimia kohtaan kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Tässäkin tapauksessa. Myös oman huolensa ja ahdistuksensa saa ilmaista ja se on syytä ottaa vakavasti.

Vaikka kritiikkiä koetetaan vaientaa pelkkänä politikointina niin taustalta löytyy suuri joukko kansalaisia, joille asioiden kritisoinnissa ei ole kyse politiikasta tai ajanvietteestä keskustelupalstoilla vaan kyseessä ihan aito huoli ja hätä.

Erilaisia rajoituksia on ollut voimassa nyt jo yli vuoden ajan. Meillä on ihmisiä, joiden työnteko tai elinkeinonharjoittaminen on ollut enemmän tai vähemmän katkolla koko tämän ajan. Ei heitä kiinnosta politikointi tai se millainen hallitus kansankunnan kaapin päällä istuu.

Eivät he kritisoi tai kyseenalaista päätöksentekoprosesseja tai rajoituksia ajaakseen mitään poliittista agendaa, päästäkseen näpäyttämään hallitusviisikkoa tai suoltamaan muita nokkeluuksia somekeskusteluihin vaan siksi, että heille kyse on aidosta selvitymiskamppailusta. Niin toimeentulon kuin henkisen jaksamisen puolesta.

Kriisitietoisuutta lisätään maalailemalla synkkiä madonlukuja ja lisäämällä kierroksia rajoituskeskusteluun. Tilanne on päällä ja loppua ei näy. On siis syytä olla huolissaan ja moni onkin – ja purkaa sitä oloa osallistumalla koronakeskusteluun omista lähtökohdistaan.

Kun on kyse omasta elämästä ja omasta selviytymisestä, ihmiselle on toissijaista se onko hallituksessa vasemmistoa vai oikeistoa, miehiä vai naisia tai jotain näiden väliltä. Kun oman elämän peruspilarit järkkyvät eikä tunnelin päässä näy valoa, ajaa moinen tilanne helposti vahvojakin ihmisiä ahdistukseen.

Kyllä järkevät ihmiset ymmärtävät, että rajoitukset ovat tarpeen tartuntataudin leviämisen hillitsemiseksi, mutta on muistettava, että rajoitukset aiheuttavat samalla toisenlaisia ongelmia ja järkyttävät monien kansalaisten elämää perustuksia myöten.

Itse toivoisin sitä, että seuraavan kerran kun joku kirjoittaa huolestuneena koronarajoitusten vaikutuksista tai kritisoi päätöksentekoprosessien epäkohtia niin älä kiiruhda heti lyttäämään ja haukkumaan häntä nillittäjäksi.

Hänellä saattaa olla hyvät perustelut näkemyksilleen ja mielipiteilleen – sekä aito hätä itsensä, perheenjäsentensä, läheistensä tai työntekijöidensä selviytymisestä ja hyvinvoinnista koronan keskellä ja sen jälkeen.

Ollaan ihmisiä toisillemme ja koetetaan selvitä yhdessä pahimman yli. Siinä ei auta yhtään turha poliittinen sapelinkalistelu tai toisen ihmisen kokeman ahdistuksen, pelon ja tuskan mitätöinti.

Vastaa