Hyvä, paha vaiko sittenkin potentiaalinen puskaradio?

Kuvituskuva. Ruutupaitainen tyttö selaa sosiaalista mediaa.

Asukkaiden Facebookiin perustamat paikalliset keskusteluryhmät eli puskaradiot ovat etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet suureen suosioon. Näitä virtuaalimaailman toriparlamentteja löytyykin varmasti Suomen jokaisesta kolkasta – useimmiten jopa useampia per paikkakunta. Lähes poikkeuksetta ne ovat keränneet seuraajia enemmän kuin kunnan viralliset somekanavat, toisinaan jopa enemmän kuin kunnassa asukkaita konsanaan.

Ryhmissä keskustelu käy vilkkaana ja aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan. Jokakeväisen koirankakkakeskustelun ja loppusyksystä käynnistyvän aurausdebatin lisäksi ryhmiin mahtuu puhetta oman kotikunnan päätöksenteosta ja harrastusmahdollisuuksista, tuoreita kuulumisia kyliltä ja tietoa lähiseudun tapahtumista.

Kuten usein verkkoyhteisöissä, myös puskaradioissa suuri enemmistö on hiljaa ja lueskelee keskusteluja vaihtelevalla mielenkiinnolla. Osallistuvia keskustelijoita on vain pieni joukko ja keskustelun avaajat ovat sitäkin harvemmassa.

Puskaradioiden maine on usein valittava ja riitaisa, mutta silti ne kokoavat yhteen huomattavan suuren joukon kuntalaisia, kesäasukkaita ja paikkakunnalta poismuuttaneita. Korona-aikana niiden merkitys paikkakuntalaisten yhdistäjänä korostui, kun monet perinteiset kohtaamispaikat ja -tilanteet olivat kulkutautitorjunnan myötä toistaiseksi poissa pelistä.

Pitääkö puskaradiokeskusteluja ottaa vakavissaan vai riittäkö niille vain kevyt naureskelu?

Entä voiko Facebookin puskaradioiden kautta vaikuttaa? Mikä on niiden merkitys kuntalaisten osallisuuden kanavana? Pitääkö puskaradiokeskusteluja ottaa vakavissaan vai riittäkö niille vain kevyt naureskelu?

Hyvin yleinen harha on, että virtuaalinen maailma ja reaalimaailma olisivat kaksi täysin erillistä ympäristöä. Tällä ajatusmallilla puskaradiokeskustelu on helppo sivuuttaa vähäpätöisenä ja merkityksettömänä, jos omasta mielestä ne oikeat keskustelut käydään oikeassa maailmassa.

Esimerkiksi kuntapäättäjä saattaa käyttää someryhmiä aktiivisesti vaalikampanjassaan, mutta ilmoittaa sitten keskustelun herätessä, että näistä asioista keskustellaankin vain reaalimaailmassa, koska hänellä ei ole aikaa somehömpötyksiin.

Todellisuudessa sosiaalinen media ei ole erillinen reaalimaailmasta irrallinen saarekkeensa. Kun ihmiset törmäävät kaupoilla tai harrastuksissa, he voivat yhtälailla jatkaa samaa keskustelua, jota on käyty somen puskaradioissa. Puheenaiheet siirtyvät nykyisellään sujuvasti virtuaalisista puskaradioista huoltoaseman kantapöytien toriparlamentteihin ja päin vastoin.

Puskaradioista on tullut osa kansalaiskeskusteluympäristöä.

Puskaradioista on tullut osa kansalaiskeskusteluympäristöä. Niistä on kehkeytynyt myös korvike perinteiselle paikallismedialle, kun pienempiä lehtiä on lakkautettu tai lehtien ilmestymistiheys on harventunut. Ammattijournalismi on saanut rinnalleen aktiivisen kansalaisjournalismin, jossa asukkaat uutisoivat ajankohtaisia kuulumisia ja tapahtumia sosiaalisen median kanavilla.

Epäviralliset keskusteluryhmät mahdollistavat aiempaa nopeamman ja laajemman tiedonkulun verrattuna aikaan ennen somea. Se on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Puskaradiomaailmassa medialukutaidon ja lähdekritiikin osaaminen korostuu. Faktantarkistukselle on usein tarvetta.

Puskaradiot ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Ne tavoittavat enemmän asukkaita kuin kunnan viralliset somekanavat. Niissä on potentiaalia tarjota suora kanava kuntalaisten ja päättäjien välille. Niiden avulla on voidaan lisätä asukkaiden osallisuutta kotipaikkakuntansa kehittämiseen ja elinvoimaisuuteen. Tätä mahdollisuutta ei pidä vähätellä vaan se on pyrittävä valjastamaan hyötykäyttöön positiivisessa hengessä.

Osatyökykyiset eivät ole taakka, täsmätyökykyiset ovat resurssi.

Työyhteisön monimuotoisuus on trendikäs termi, jota moni yritys tänä päivänä korostaa ja tavoittelee. Myös monimuotoisuuden käsite on itsessään hyvin monimuotoinen.

Useimmiten työelämäkontekstissa monimuotoisuuden ymmärretään liittyvän etniseen taustaan, sukupuoleen tai ikään. Nämä teemat ovat näkyvästi esillä, kun monimuotoisuudesta puhutaan – ja hyvä niin. Sen sijaan helposti unohtuu, että työyhteisön monimuotoisuus kattaa myös osatyökykyiset.

Osatyökykyisyys kuvaa tilannetta, jossa henkilö ei välttämättä kykene tekemään täyttä työaikaa tai hoitamaan kaikkia työtehtäviä, mutta voi loistaa tietyissä tehtävissä. Osatyökykyiset jäävät usein varjoon monimuotoisuuskeskustelussa ja se on todella harmillista, koska osatyökykyisyys on aliarvioitu voimavara.

Osatyökykyisyys on itsessään huono termi, koska se jättää mielikuvan, että työ tulee tehdyksi vain osittain. Ja kukapa työnantaja haluaisi työntekijän, joka ei vie hommaa maaliin vaan jättää osan tekemättä?

Mutta siitä ei toki ole kyse! Osatyökykyisillä työntekijöillä voi olla korvaamattomia taitoja, osaamista ja kokemuksia. Vaikka he eivät välttämättä kykene suoriutumaan kaikista tehtävistä tai työskentelemään täysipäiväisesti, he voivat olla todellisia huippuja tietyissä rooleissa. Onkin huomattavasti parempi kutsua heitä täsmätyökykyisiksi.

Täsmätyökykyisten kokemus ja näkemys voivat tuoda uutta perspektiiviä ja innovaatioita organisaatioon. He ovat elävä esimerkki siitä, että jokaisella meistä on potentiaalia ja kykyä tuoda lisäarvoa työyhteisöön, vaikka emme olisi täydellisiä kaikessa.

Täystyökykyisten työnkuvia on jatkuvasti monipuolistettu ja monissa rekryilmoituksissa haetaankin melkoisia moniosaajia ja kaikkien alojen asiantuntijoita. Tämän päivän työntekijän odotetaan taipuvan moneen eri tehtävään ja hoitavan oman työnsä ohella myös monia avustavia tehtäviä, joihin saattoi aiemmin olla palkattuna omat tekijänsä.

Nyt voisi olla hyvä aika kääntää kelloa taaksepäin ja miettiä tehtävänkuvia uudelleen. Tärkeä askel täsmätyökykyisten työntekijöiden työpanoksen hyödyntämisessä on työn muotoilu. Työtehtäviä on mahdollista pilkkoa ja mukauttaa niin, että ne vastaavat työntekijöiden vahvuuksia ja rajoitteita. Joustavat työajat, tehtävien mukauttaminen ja tukijärjestelmät ovat avainasemassa tässä prosessissa.

Palkkaamalla täsmätyökykyisiä avustaviin tehtäviin tai erityistehtäviin, on mahdollista kohdentaa työntekijöiden resursseja siihen mitä itse kukin parhaiten osaa ja se parantaa paitsi mielekkyyttä niin myös työn tuottavuutta. Multitaskaus ja useamman raudan yhtäaikainen takominen voi olla tehokasta, mutta kuormittavaa.

Organisaatiot, jotka ymmärtävät tämän ja panostavat täsmätyökykyisten työntekijöiden tukemiseen ja integroimiseen osaksi monimuotoista työyhteisöä, voivat kerätä monia hyötyjä. Täsmätyökykyisten työllistäminen ei ole pelkkää goodwilliä tai pr-temppu, vaan se voi aidosti parantaa myös työyhteisön tuottavuutta ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Muistetaan siis jatkossa, ettei monimuotoisuusajattelu työelämässä rajoitu pelkästään sukupuoleen, etniseen taustaan tai ikään. Täsmätyökykyiset ovat olennainen osa monimuotoisuutta, ja heillä voi olla paljon annettavaa organisaatioille, jotka ovat valmiita tarjoamaan heille mahdollisuuden loistaa. On syytä kysyä itseltämme: Onko meillä varaa menettää täsmätyökykyisten osaajien työpanos?

* * * * *

Ps. Toimin yritysvalmentajana Ammattiopisto Spesian työelämäpalveluissa Itä-Suomen alueella. Meiltä valmistuu täsmätyökykyisiä osaajia työelämän tarpeisiin ja tarjoamme myös oppilaitosyhteistyötä mm. kumppanuussopimusten ja alihankintatyön muodossa. Lisätietoa www.spesia.fi/tyoelamalle

”Vahva mandaatti Suomen kansalta”

Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelun mukaan Suomessa oli vaalien aikaan 4510040 äänioikeutettua. Kun tämä suhteutetaan eri puolueiden vaaleissa saamiin äänimääriin, voidaan todeta, että…

99,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt kommunisteja, liberaaleja, itsenäisyyspuoluetta, feminististä puoluetta, Suomen Kansa Ensin -puoluetta tai eläinoikeuspuoluetta
99,8% äänioikeutetuista ei äänestänyt kansalaispuoluetta
99,7% äänioikeutetuista ei äänestänyt seitsemän tähden liikettä
99,6% äänioikeutetuista ei äänestänyt piraatteja
99,3% äänioikeutetuista ei äänestänyt sinistä tulevaisuutta
97,3% äänioikeutetuista ei äänestänyt kristillisdemokraatteja
96,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt RKP:tä
94,4% äänioikeutetuista ei äänestänyt vasemmistoliittoa
92,2% äänioikeutetuista ei äänestänyt vihreitä
90,6% äänioikeutetuista ei äänestänyt keskustaa
88,4% äänioikeutetuista ei äänestänyt kokoomusta
88,1% äänioikeutetuista ei äänestänyt perussuomalaisia
87,9% äänioikeutetuista ei äänestänyt SDP:tä

Siinä ei juuri kenenkään kannata koettaa puhua koko kansan äänellä, voittipa omasta mielestään vaaleissa tai ei…

Suorista sanoista ja niiden sanomisesta äänestyskopissa

Eduskuntavaaleissa oli tällä kertaa valtakunnallisesti yli 19.000 hylättyä ääntä. Edellisellä kerralla niitä oli 15.397. Hylättyjen äänien lukumäärä kasvoi siis lähes neljänneksen ja se on minusta todella paljon.

Suurin osa hylätyistä äänistä on perinteisesti protestiääniä. Joko tyhjiä äänestyslippuja tai sitten lippuja, joissa on kirjoitettu suorat sanat edelliselle hallitukselle tai sen avainhenkilöille.

Tuo 19.000 ääntä on jo niin iso potti, että jos edes puolet näistä protestoijista olisi äänestyspaikalle raahauduttuaan samalla vaivalla katsoneet alkavaa nelivuotista vaalikautta sen sijaan että protestoivat mennyttä neljää vuotta, olisi vaalitulos ollut varmasti hyvinkin toisenlainen.

Veikkaan, että vaalipiirien viimeiset läpimenijät olisi monessa vaalipiirissä vaihtaneet paikkaa ja puolueiden voimasuhteet olisivat olleet erilaiset, jos haistattelujen ja tyhjien lappujen sijaan olisi äänestetty ihan perinteisellä numerolla sellaiseta ehdokasta, joka omaan maailmantuskaan olisi parhaiten vastannut.

Kuvitelma siitä, että protestointi jättämällä äänestämättä kokonaan tai laittamalla vaaliuurnaan oma vastalauseensa vaikuttaisi johonkin on harhaa. Se on kirves, joka iskee todennäköisimmin protestoijan omaan nilkkaan.

Ei niitä runoja ja sloganeita lue muut kuin ääntenlaskijat hymähdellen ja julkisuudessa ilmiö kuitataan ohimennen akuankkoihin ja kirkkoveneisiin viittaamalla. Äänestyslappuun kirjoitetut suorat sanat Sipilälle, Orpolle, Soinille tai Bernerille eivät mene perille.

Vallankäyttöön tai seuraavien neljän vuoden päätöksiin ja politiikkaan niillä ei ole vaikutusta, koska vain annetut äänet lasketaan. Ja ne tahot, joita vastaan tällä toiminnalla protestoidaan myhäilevät tyytyväisenä, koska jokainen hylätty protestiääni sataa juuri heidän laariinsa.

Kenen etu ja kuka on jäävi?

Perusturvan laajaan ulkoistukseen suopeammin suhtautuva pitkän linjan demarivaltuutettu Eino Törrönen hyökkäsi asiasta toisin ajattelevan Pieksämäen Kokoomuksen kimppuun Pieksämäen Lehden yleisönosastolla 24.10.2012 kyseenalaistaen yrittäjä, kaupunginhallituksen II vpj. ja kaupunginvaltuutettu Jaana Leskisen osallistumisen kaupungin sote-kilpailutusta valmistelleeseen työryhmään.

Törrösellä näyttäisi olevan vankka tuntemus Pieksämäen Kokoomuksen toiminnasta ja näkemys edustajiemme pätevyydestä eri työryhmiin. Jos työryhmän tehtäväksi asetetaan ensisijaisesti kilpailutusasiakirjojen valmisteleminen eikä suinkaan terveydellisten diagnoosien laatiminen, niin itse näkisin työryhmälle olevan enemmän hyötyä kilpailuttamisen ja yritystoiminnan kuin lääketieteen asiantuntemuksesta.

Jaana Leskinen on työryhmässä edustanut samaa linjaa kuin Kokoomuksen paikallisyhdistyksemme ja valtuustoryhmämme selkeät enemmistöt. Häntä on tukenut myös kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministerimme Paula Risikko. Toisin sanoen vaikka työryhmässä olisi ollut meidän edustajanamme joku muu kuin Jaana Leskinen, niin yhtä lailla olisimme vaatineet selvitettäväksi laajan ulkoistuksen vaihtoehtona oman toiminnan kehittämistä. Näemme sen realistisena vaihtoehtona nyt esitellylle laajalle ulkoistukselle tai liikelaitosmallille, vaikka toveri Törrönen kirjoituksessaan synkkiä tulevaisuuden uhkakuvia maalaileekin.

Yrittäjänä pidän ikävänä sitä Eino Törrösen kirjoituksesta kumpuavaa näkemystä, että pieksämäkeläisten yritysten etu olisi jotenkin automaattisesti ristiriidassa pieksämäkeläisten edun kanssa. Myös yrittäjät ovat kuntalaisia siinä missä kaupungin työntekijät ja muut asukkaat. Lisäksi kaupungin tulevaisuus näyttäisi rakentuvan pitkälti paikallisten yrittäjien ja paikallisissa yrityksissä olevien työpaikkojen varaan – ainakin tätä näkökulmaa ovat kaikki puolueet Vasemmistoliittoa myöden kovasti tuoneet kuntavaalikampanjoissaan esille.

Jos yrittäjät ovat jäävejä osallistumaan kaupungin asioiden valmisteluun työryhmissä, niin eikö sitten samalla perusteella myös kaikki kaupungin palveluksessa olevat henkilötkin ole jäävejä osallistumaan asioiden valmisteluun? Onhan kyse myös heidän työpaikoistaan ja toimenkuvistaan.

Jos henkilöt, joita asiat tavalla tai toisella koskettavat eivät saisi missään muodossa osallistua asioiden valmisteluun, niin tulisiko meidän kenties ulkoistaa koko luottamushenkilöorganisaatio sellaisille ihmisille, joilla ei ole mitään kiinnekohtaa Pieksämäkeen? Ehkäpä seuraavat valtuutetut ja erilaisten työryhmien jäsenet kannattaisikin rekrytoida jostain ruotsinkielisestä saaristokunnasta?

Pieksämäellä on pienet piirit ja mitä tahansa teet vesitornin nurkilla tasalta niin jo vartin yli siitä torin kulmalla tiedetään. Kun työryhmää muodostettiin ja sen kokoonpanoa hyväksyttiin ei varmasti ollut salaisuus, että kaupunki on kuntoutuspalveluja ostanut myös Leskisen yritykseltä. Kun työryhmätyöskentelyn jälkeen asia tuli päätöksentekoon tiedoksimerkittävänä kaupunginhallitukselle, Jaana Leskinen ja muutama muu luottamushenkilö asianmukaisesti jääväsi itsensä asian käsittelystä. Vaikka tietyt tahot olisivat jäävejä päättämään asioista, on silti oikeus ja kohtuus, että myös heitä asioiden valmisteluvaiheessa kuullaan.

Mitä tulee jääviyteen ja sen mittasuhteisiin, Törrönen kertoo kaupungin ostavan Leskisen yritykseltä kuntoutuspalveluja 60.000 eurolla vuodessa. Se on toki iso summa kun sen noin esittää. Mutta kun on kyse työryhmästä, joka valmistelee 30.000.000 euron ulkoistusta yhdelle varmasti ulkopaikkakuntalaiselle ja todennäköisesti jopa ulkomaalaiselle yritykselle, ovat nuo paikallisesta  yrityksestä tehdyt 60 tuhannen euron ostot vähäpätöinen summa – itse asiassa vain 0,2% koko suunnitelmasta. Isot luvut ovat yleensä vaikeita hahmottaa, joten jos kyse olisi 100 euron kauppalaskusta niin tuo osuus olisi huikeat kaksikymmentä senttiä.

Ilmeisesti Jaana Leskisen osallistuminen asian pohdintaan oli aivan ok siihen asti, kunnes ulkoistusta voimakkaasti ajaville tahoille selvisi, että Jaana ja muu Kokoomus ovatkin mokomat perusterveydenhuollon laajamittaista ulkoistamista vastaan ja vaativat selvitystä myös oman toiminnan kehittämisestä?

Nyt vaan herää kysymys, kenen etua tämä ulkoistushankkeen yksipuoleinen valmistelu ja päätöksenteon kiirehtiminen oikein palvelee ja ketkä sitä vaalien jälkeen kannattavat?

Heikki Skyttä
Pieksämäen Seudun Kokoomus pj.
kuntavaaliehdokas

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Pieksämäen Lehdessä 26.10.2012

Pidetään Pieksämäki kartalla!

Lisättyäni otsikon mukaisen tekstin Facebook-sivulleni, on useampi teistä kysynyt mitä se käytännössä tarkoittaa, onhan juuri Kokoomus tuonut vahvasti esille, että Suomen kunnat tarvitsevat uudistuksia selvitäkseen tulevaisuuden haasteista. Säilyttämisen sijastahan pitäisi uudistaa!

Ja tottahan se on. Koko Suomen mittakaavassa jonkinlainen kuntauudistus on välttämätön, sillä kaikkialla ei vielä ole tehty sitä mitä me jo olemme täällä Pieksämäen seudulla tehneet.

Me olemme oma työssäkäynti- ja markkina-alueemme ja täällä nämä nyt kuntauudistuksesta käytävän keskustelun ytimessä olevat kuntaliitokset on jo tehty etuajassa, kun entinen Pieksämäki, Pieksämäen Maalaiskunta, Jäppilä ja Virtasalmi ovat nyt osa uutta Pieksämäen kaupunkia. Täältä Pieksämäeltä katsottuna kuntauudistuksessa onkin enemmän kyse siitä, että toisten kuntien pitäisi ottaa Pieksämäen seudusta mallia ja luoda Pieksämäen kaltaisia työssäkäyntialueen kokoisia peruskuntia myös muualle Suomeen.

”Toisten kuntien pitäisi ottaa Pieksämäen seudusta mallia ja luoda Pieksämäen kaltaisia työssäkäyntialueen kokoisia peruskuntia myös muualle Suomeen.”

Pieksämäki myös täyttää tähän mennessä mediassa esillä olleet vahvan kunnan kriteerit – yhtä lukuunottamatta. Kaupunkimme väkiluku on joitain satoja asukkaita alle 20.000 asukkaan. Koska kuntauudistuksesta on olemassa monia erilaisia näkemyksiä, emme vielä tiedä millainen näkemys valtiolla tulee vahvoista peruskunnista olemaan ja miten Pieksämäen seutu tulee nämä mahdolliset uudet kriteerit täyttämään.

Itse kuitenkin näen, että kunnan toimivuus rakentuu nimenomaan yhtenäiseen työssäkäynti-, asiointi- ja markkina-alueen ympärille eikä mahdollisimman suuri asukasluku ole olennainen tekijä. Ne ratkaisut, joissa tarvitaan laajempaa väestöpohjaa on mahdollista toteuttaa myös kuntien välisellä yhteistyöllä.

Vaikka vahvan peruskunnan kriteerit varmasti vielä muuttuvat, kuntauudistusta ei pidä nähdä pelkkänä uhkana, vaan se voi olla Pieksämäelle myös mahdollisuus. Mediassa aiemmin keväällä esitettyihin karttahahmotelmiin ei pidä tyytyä, vaan meidän on aktiivisesti selvitettävä erilaisia vaihtoehtoja ja puntaroitava niiden vaikutuksia Pieksämäelle.

”Kuntauudistusta ei pidä nähdä pelkkänä uhkana, vaan se voi olla Pieksämäelle myös mahdollisuus.”

Kuten olen jo aiemmin todennut ei kohutussa kuntakartassa meille ehdotettu Varkauden suunta ole ainoa mahdollinen yhteistyön suunta ja liittyminen johonkin toiseen kuntaan ei ole Pieksämäen tapauksessa ainoa mahdollinen vaihtoehto eikä varsinkaan se paras vaihtoehto. Pieksämäen on syytä katsoa ympärilleen täydet 360 astetta ja pohtia kaikkia vaihtoehtoja.

Kuntarajoja voidaan toki muutella, mutta Pieksämäen nykyistä asiointi- ja  työssäkäyntialuetta ei pidä liittää toisen työssäkäyntialueen rinnalle. Kaksinapainen kunta ei edusta lainkaan sitä järkiajattelua, jota kuntauudistuksella ajetaan. Pieksämäellä on edessään samoja haasteita kuin lähes kaikilla Suomen kunnilla. Niiden ratkaisemiseen kuntaliitos on kuitenkin väärä työkalu, sillä juuri vahva työssäkäyntialueen kokoinen peruskunta pystyy kyllä löytämään ratkaisut ongelmiin, jos näin halutaan.

”Vahva työssäkäyntialueen kokoinen peruskunta pystyy kyllä löytämään ratkaisut ongelmiin.”

Pelkästään uudistamisen vuoksi ei pidä uudistaa ja jos on jo saavutettu jotain hyvää, se kannattaa toki säilyttää. Olen vahvasti itsenäisen Pieksämäen kaupungin kannalla: Pidetään Pieksämäki kartalla! Ei siksi, että se on on ollut siellä tähänkin asti, vaan siksi, että se on juuri sellainen toimiva kokonaisuus jollaisia kuntauudistuksessa haetaan.

Kuntauudistus Keski-Savossa

Toimiva kuntaliitos syntyy, kun uusi kunta muodostetaan yhden selkeän keskuskunnan ympärille ja kaikki sen liitoskunnat kuuluvat samaan työssäkäyntialueeseen.

Suomessa on 38 työssäkäyntialuetta, joihin kuuluu yhteensä 234 kuntaa. Työssäkäyntialueiden ulkopuolisia kuntia – siis sellaisia, jotka muodostavat yksin oman työssäkäyntialueensa – on Suomessa 102 kpl. Kunta kuuluu työssäkäyntialueeseen jos siitä pendelöi vähintään 10 % työvoimasta keskuskuntaan. Keskuskuntana voidaan puolestaan pitää kuntaa, johon pendelöi vähintään yksi kunta, eikä keskuskunnan työväestöstä yli neljännes käy töissä missään toisessa kunnassa. Pendelöinnillä siis tarkoitetaan tässä työssäkäyntiä oman kotikunnan ulkopuolella – ei sitä pendelöintiä, joka on istumista italialaisvalmisteisessa paikoilleen jämähtäneessä junassa keskellä korpea.

Hyvä esimerkki toimivasta ja perustellusta työssäkäyntialueen yhdistämiseen tähdänneestä kuntaliitoksesta löytyy Pieksämäen seudulta, jossa nyt neljä aiempaa kuntaa Pieksämäen kaupunki, Jäppilä, Virtasalmi ja Pieksämäen Maalaiskunta muodostavat nyt Pieksämäen kaupungin, joka on liitoksen myötä myös yksin oma työssäkäyntialueensa.

Varkauden seudulla vastaavaa liitosta ei ole vielä tapahtunut. Varkauden työssäkäyntialueeseen kuuluvat Joroinen, josta peräti 30,6% käy töissä Varkaudessa ja Leppävirta, josta 17,1% käy töissä Varkaudessa. Leppävirralta käydään huomattavasti (yli 10%) töissä myös Pohjois-Savon maakuntakeskuksessa Kuopiossa.

Kuntauudistusta pohtinut virkamiestyöryhmä on päätynyt esittämään Varkauden työssäkäyntialueen yhdistämistä siten, että samaan kuntaliitokseen otettaisiin mukaan myös lähes 20.000 asukkaan Pieksämäki ja noin 3.900 asukkaan Heinävesi, vaikka ne eivät Varkauden työssäkäyntialueeseen kuulukaan. Etelä-Savon kunnista Pieksämäki ja Heinävesi kuuluvat työssäkäynnin ja työpaikkojen kokonaisnäkökulmasta itsenäisimpiin kuntiin yhdessä Mikkelin ja Savonlinnan kanssa. Pieksämäki muodostaa tilastojen pohjalta oman paikallismarkkina- ja erikoiskaupan asiointialueensa, kun taas Heinävesi ja Joroinen kuuluvat selkeästi Varkauden asiointialueeseen.

Heinäveden kuntaliitospaineen selittää luontaisesti kunnan pieni väestöpohja. Ministeriön esittämää Pieksämäen liittämistä osaksi uutta Varkauden kaupunkia on puolestaan perusteltu sillä, että Pieksämäen suurin pendelöintisuunta on Varkaus. Se on aika paljon sanottu, sillä vaikka Varkaudessa käykin töissä enemmän pieksämäkeläisiä kuin muissa kunnissa, niin siltikin tuo määrä on hyvin vähäinen ja kohdentuu niihin Pieksämäen osiin, jotka ovat lähimpänä Varkautta.

Pieksämäeltä käy Varkaudessa töissä 3,7% työvoimasta eli noin 200-300 henkeä. Vertailun vuoksi Mikkelissä työskentelee 100-200 pieksämäkeläistä eli saman verran mitä vastavuoroisesti varkautelaisia käy Pieksämäellä töissä. Varkaudessa käydään töissä eniten Pieksämäen itäosista ja entisen Jäppilän kunnan alueelta, josta Varkauden keskustaan on yhtä pitkä tai jopa lyhyempi matka kuin Pieksämäen keskustaan. Pääosin pieksämäkeläisten työpaikat ovat kuitenkin Pieksämäellä, jossa työskentelee peräti 84,8% kuntalaisista. Työmatkaliikennettä suuntautuu myös Kuopion ja Jyväskylän seuduille ja junayhteyksien ansiosta jopa pääkaupunkiseudulle asti.

Pohjois-Savon maakuntaan kuuluvan Varkauden yhteistyö- ja asiointisuunta on ollut perinteisesti Kuopio, kun taas Etelä-Savon maakuntaan kuuluvalta Pieksämäeltä on suuntauduttu Mikkeliin. Tätä jakoa noudattelevat paitsi kuntalaisten ja elinkeinoelämän, myös terveydenhuollon ja mm. toisen asteen koulutuksen yhteistyökuviot.

Kyse ei ole pelkästä hallinnollisesta rajasta, vaan monista eri seikoista johtuen yhteistyötä Pieksämäen ja Varkauden välille ei ole menneinä vuosikymmeninä muodostunut, vaikka yritystä Keski-Savon yhteistoiminnan lisäämiseksi on ollutkin. Kaupungeilla on toisistaan poikkeava historia ja toisistaan poikkeavat toimintakulttuurit. Tavalliset pieksämäkeläiset eivät ole juurikaan perillä varkautelaisten elämänmenosta – eikä varkautelaiset pieksämäkeläisten kuvioista. Pieksämäeltä käydään ostoksilla ja vapaa-ajan riennoissa Mikkelissä, Kuopiossa tai Jyväskylässä, joten vapaa-aikakaan ei kauheasti Keski-Savon kaupunkeja yhdistä.

Hallitusohjelman linjauksissa on lähdetty siitä, että Suomeen muodostettaisiin vahvoja työssäkäyntialueisiin pohjautuvua peruskuntia. Ajatus kahden toisistaan riippumattoman ja lähes samankokoisen työssäkäyntialueen liittämisestä yhdeksi kunnaksi tuntuu tätä taustaa vasten jokseenkin erikoiselta, etenkin kun liitosta eivät tue myöskään jo olemassaolevat erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon tai koulutuksen rakenteet tai edes poikkeavat liike-elämän ja kaupankäynnin suunnat.

On myös esitetty laskelmia, joiden mukaan kunnan selvitymiseen itsenäisenä vaadittaisiin vähintään 20.000 asukkaan väestöpohja. Pieksämäki on aivan siinä hilkulla, tällä hetkellä asukkaita on muistaakseni noin 19.700. Ilman yhteistyötä ja uudistumista ei edes Pieksämäki tulevaisuuden haasteista selviä, mutta nämä ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa myös ilman keinotekoista kuntaliitosta Varkauden kanssa.

Kokonaisuutena kuntauudistus on Suomessa tarpeen, jotta kunnat kykenevät selviytymään tehtävistään ja takaamaan kuntalaisille kuuluvat peruspalvelut. Uudistuksen tulee kuitenkin lähteä kuntalaisten tarpeista ja pohjautua jo olemassaoleviin työssäkäynti-, yhteistyö- ja vaikutusalueisiin. Luonnottomia pakkonaimakauppoja ei pidä lähteä toteuttamaan, sillä mahdollisimman suuri väestöpohja ei aina takaa parasta mahdollista lopputulosta.