Ajatuksia matkailun kehittämishankkeesta

Syyskuun lopulla julkaistu Pieksämäen matkailun kehittämishankkeen selvitystyön loppuraportti ja sihen sisältyvä ehdotus matkailuhankkeeksi ovat viime päivinä herättäneet runsaasti keskustelua niin matkailutoimijoiden keskuudessa kuin lehtien palstoillakin.

Joukko kaupunginvaltuutettuja jätti maaliskuisessa valtuuston kokouksessa Keskustan Heikki Häkkisen johdolla  mainion valtuustoaloitteen Pieksämäen matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Yleensä kankeana pidetty virkamieskoneisto tarttui kerrankin toimeen ripeästi, sillä maaliskuun lopulla vain viikon kuluttua aloitteen jättämisestä käynnistyi selvitystyö, jonka päämääräksi oli asetettu kaupungin matkailun kehittämishankkeen käynnistäminen. Selvityksen aloitus tapahtui virkamiestyönä ja paikallinen matkailukenttä sai tiedon selvityksen käynnistymisestä toukokuun lopulla, kun sähköpostilaatikkoon kolahti kutsu Pieksämäen matkailun kehittämissuunnitelman valmistelutyön 2. vaiheen aloitusseminaariin.

Ihan alkutekijöissään ei kuitenkaan matkailun kehittämisessä oltu ennen valtuustoaloitettakaan. Meillä on paikallisesti ollut jo useamman vuoden viritteillä matkailualan toimijoiden verkostoituminen ja yrittäjävetoinen matkailun kehittämishanke, Tapahtumaverkko. Sen puitteissa on selvitelty Pieksämäen matkailun haasteita ja pohdiskeltu ratkaisuja matkailupalveluiden kehittämiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Tämä ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen nyt selviteltyyn hankkeeseen.

Tapahtumaverkko on siinä mielessä poikkeuksellinen ”hanke”, että sitä ei ole rahoitettu julkisista varoista, vaan se on synnytetty ja kustannettu paikallisten matkailutoimijoiden yhteistyönä. Vaikka juuret ovat yksityisellä sektorilla, niin Tapahtumaverkko ry on tehnyt paljon yhteistyötä kaupungin kanssa ja mm. yhteismarkkinoinnilla on saavutettu myös hyviä tuloksia. Keväällä Pieksämäen matkailua ja tapahtumia markkinoitiin ennennäkemättömän laajalla messukiertueella, jonka kustannuksista vastasi pääosin Tapahtumaverkko, kaupungin panostuksen painottuessa tammikuisiin Matka 2010 -messuihin. Hellekesän tapahtumista Big Wheels kokosi kaupunkiin ennätysyleisön ja Sylvi Symposiumi puolestaan tasokkaan kansainvälisen kattauksen pohjoismaisia naiskirjailijoita. Voidaan siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Tapahtumaverkon puitteissa tehty työ on siis kantanut hedelmää, ja muutoinkin Pieksämäen seudun matkailu on ollut jo useamman vuoden nousukierteessä.

Tässä valossa matkailuväen odotukset keväällä käynnistetyn selvityksen suhteen eivät olleet suuret, koska Pieksämäen matkailun haasteet ja mahdollisuudet olivat jo kohtalaisen hyvin jo kartoitetut ja matkailun kehittäminen käynnissä usealla eri rintamalla. Selvitykseltä ei siis ollut odotettavissa mitään uutta tai ihmeellistä. Pikemminkin aloitusseminaarin jälkeen alan toimijoiden odotukset kohdistuivat siihen, että selvitystyö vahvistaisi matkailun kehittämisen olevan oikeilla linjoilla. Tosin moni kesän aikana jututtamani matkailutoimija koki jo pelkän selvitystyön hintaansa nähden kalliina, olihan sen kustannushaarukaksi kerrottu 10.000-20.000 euroa, joka on olosuhteet huomioon ottaen kohtalaisen iso summa.

Reilut kolme kuukautta 2. vaiheen aloitusseminaarin jälkeen kokoonnuimme kuulemaan syyskuussa valmistunutta 1. ja 2. vaiheiden loppuraporttia. Ensivaikutelma oli asiallinen, mutta harmillisen ohut pyyhkäisy perinteikästä konsultointia – arkistossa pölyttyvien mappien jälkimaulla. Mitään uutta ei loppuraportti Pieksämäen matkailua pidempään seuranneille tarjonnut – sen sijaan yllättävää oli, että paikkakuntamme olemassa oleva matkailutyö, sen haasteet ja potentiaali olivat jääneet joko hyvin vähäiselle huomiolle tai kokonaan noteeraamatta. Tästä johtuen raportti antaa kaupunkimme matkailusta huomattavasti todellisuutta heikomman kuvan.

Vaikka nykytilaa ei ole kunnolla tavoitettu, pitänee konsultin näkemys Pieksämäen matkailun tulevaisuudesta hyvinkin paikkansa – siinä seutumme matkailun keihäänkärkenä toimii tapahtumamatkailu. Sekin oli totta, että yhtä vetovoimaista matkailukohdetta ei seudulta löydy. Kukaan ei myöskään kiistä sitä, että vesistömatkailu on Pieksämäellä vähäistä – se tosin oli sivuutettu, että osasyy vesistömatkailun pieneen rooliin on vesistöjemme luonne – Pieksämäki on ”Saimaan maakunnan” ainoa kaupunki, joka ei sijaitse Saimaan rannalla. Vaikka loppuraportin vision mukaan Pieksämäki kehittyy merkittäväksi tapahtumamatkailukaupungiksi, ei raportissa esitetty hanke tarjoa kunnon eväitä sen saavuttamiseksi.

Toisaalta pieniin lillukanvarsiin on paneuduttu, mutta käytännön toimenpiteet tapahtumamatkailun saralla jäävät hämäriksi. Raportissa on mm. otettu yllättävän voimakkaasti kantaa liikuntatoimen yhtiöittämisen puolesta, vaikkei matkailun näkökulmasta liikuntatoimen organisaatiomuodolla ole erityisen suurta merkitystä. Liikuntamatkailun kehittäminen ja edellytyksien luominen sille eivät edellytä, että liikuntatoimi olisi itse mukana liikuntamatkailubisneksessä kaupallisena toimijana. Toinen silmiinpistävä asia raportissa oli kaupungin maankäytön, kaavoituksen ja Anolanranta -hankkeen voimakas esilletuonti. Uusien asukkaiden hankkiminen ja uudisrakentamisen tukeminen ovat tärkeitä asioita kaupungin tulevaisuuden kannalta, mutta ne eivät kyllä suoranaisesti liity matkailun kehittämiseen, etenkin kun tapahtumamatkailun kehittäminen nostettiin raportissa merkittävästi esille. Tapahtumayleisön tarpeet ovat muualla kuin kaavoituksessa tai tonttitarjonnassa!

Selvityksen kakkosvaiheessa loppuraportin ja toimenpide-ehdotusten taustaksi haastateltiin 20 pieksämäkeläistä tahoa, joista noin 17 oli varsinaisesti matkailutoimijoita. Aivan kaikkia alueen matkailutoimijoita ei oltu tavoitettu tai aikataulujen vuoksi ehditty haastatella. Moni merkittäväkin seudullinen matkailualan toimija tai taustavaikuttaja jäi harmillisesti ulos selvityksestä, koska heitä ei oltu listattu mukaan lainkaan, tavoitettu tai haastattelu ei ollut sopinut aikatauluihin. Poissaololla loistivat mm. Savon Solmu -messuja järjestävä Nuorkauppakamari, monialainen toimija Bovallius-säätiö, moottoriurheilukeskus Motopark, monen matkailijan käyntikohde Moilasen Leipomo, kaupungin suurimmaksi musiikkifestariksikin kutsuttu RADALLE.com -tapahtuma, heppamatkailutoimija Teittilän Tallit ja ohjelmapalveluita tarjoava Eränavigator muutamia poimiakseni. Lisäksi olisin itse kaivannut mukaan myös Pieksämäen yrittäjäjärjestöjen, keskustan kehittämisyhdistys Pieksä ry:n  ja kaupunkimme aktiivisten teatteritoimijoiden näkemyksiä.

Toinen, kolmas tai kukaties monesko korvaan särähtänyt kohta loppuraportin esittelytilaisuudessa oli selitys sille miksi Länsi-Savo oli ainoa sanomalehti haastateltujen matkailutoimijoiden joukossa, mutta paikallinen media Pieksämäen Lehti loisti poissaolollaan. Muut alueen lehdet oli kuulemma jätetty pois, koska näiden joukosta erityisesti Länsi-Savo on mukana Pieksämäen matkailussa. Ei millään pahalla Länkkäriä kohtaan, mutta kyllä moinen lausunto on oikeusmurha vastikään 85-vuotista taivaltaan juhlineelle Pieksämäen Lehdelle, joka on ollut erittäin aktiivinen seudun tapahtumien kehittäjä, yhteistyökumppani ja puolestapuhuja. Lehti on tukenut lukuisia seudun tapahtumia, ollut aktiivisesti mukana ideoimassa uusia tapahtumia ja koonnut nyt jo muutaman vuoden toimineen taantuman torjunta -ryhmän tekemään osittain samaa duunia, johon nyt ehdotettu hankekin kohdistuisi. Käsittämätöntä, että paikallislehden paikallistuntemusta ja kokemuksia ei huomioitu.

Jos selvitystyöhön käytetään lähemmäs 20.000 euroa, niin sen olettaisi olevan kattava ja syvällisesti aiheeseen paneutuva – valtuustoaloitteessakin toivottiin nimenomaisesti perusteellista selvitystä. Siinä missä haastateltu joukko oli ohut pyyhkäisy seudun matkailutarjonnasta, olivat myös loppuraportissa esitetyt toimenpide-ehdotukset hyvin yleisluonteisia. Selvityksen mukaan panostuksia tarvittaisiin verkostoitumiseen, tuotteistamiseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Oli aihe mikä tahansa, niin edellä mainitut asiat voisi nostaa esiin hatusta ja osua silti oikeaan! Nykymaailmassa ei liene olemassa sellaista toimialaa, jossa verkostoituminen, tuotteistaminen tai markkinointi eivät kaipaisi jatkuvaa panostusta. Yrittäjä, joka ei tätä faktaa tiedä ilman että ulkopuolinen konsultti sen kertoo, on kehitystasoltaan jossain alkuliman ja ameeban välimaastossa ja sinne tuskin kukaan pieksämäkeläinen matkailutoimija itseään sijoittaisi. Siksipä selvitystyön lopputulokset ja esitetyn kaksivuotisen jatkohankkeen sisältö ovatkin pettymys kaikille alan toimijoille, joiden kanssa olen keskustellut tai jotka ovat Tapahtumaverkkoon olleet yhteydessä.

Ei kuitenkaan voida sanoa, että loppuraportissa esitetyt näkemykset olisivat vääriä tai huonoja. Kyllä ne ihan asiaa ovat, onhan selvityksen tehnyt Heikki Kähärä kotimaan matkailun rautainen ammattilainen. Syystä tai toisesta selvityksissä ei päästy pureutumaan Pieksämäen matkailun todellisiin ongelmiin. Onko kyse siitä ettei ole kysytty oikeita kysymyksiä vai siitä että vastauksissa ei ole haluttu tuoda julki omia ideoita? Kenties haastateltujen toimijoiden otanta on ollut liian suppea tai aikaa tulosten analysointiin liian vähän? Oli miten oli, paikallista matkailutoimintaa pidempään seuranneet tietävät, ettei pieksämäkeläisiltä matkailutoimijoilta puutu ideoita tai näkemystä sen paremmin tuotekehityksen, tuotteistamisen kuin markkinoinninkaan saralla. Se taas tarkoittaa sitä, että näiden asioiden valmennukseen tai ohjaukseen ei tarvita niin massiivista panostusta, kuin Kähärän ehdottama noin 200.000 euron jatkohanke pitäisi sisällään. Pieksämäen matkailutoimijoille riittäisi huomattavasti pienempi taloudellinen panostus, jos se kohdistettaisiin oikeisiin asioihin – niihin todellisiin matkailukehityksen pullonkauloihin ja puutteisiin.

Pieksämäen matkailua pyöritetään tällä hetkellä yleisimmin jonkin muun toimen ohessa sivubisneksenä tai puhtaasti talkoohengessä. Sivutoimisuus pätee niin mökkivuokraajiin, tapahtumien järjestäjiin kuin kaupungin organisaatioonkin. Kaikilla meillä on matkailun rinnalla myös joku toinen ”oikea” työ ja matkailuun käytettävissä olevat resurssit ovat näin ollen rajallisia. Olemassa olevia tuotekehitys-, tuotteistamis- ja markkinointisuunnitelmia ei muiden töiden lomassa ehditä panna täytäntöön, vaikka teoria olisikin hallussa. Sivutoimisuus tai talkoopohjalla toimiminen tarkoittavat myös sitä, että markkinointiin käytettävä budjetti on rajallinen. Ulkopuolisen matkailuasiantuntijan silmin puutteet siis voivat vaikuttaa olevan suunnittelussa ja tuotekehityksessä, vaikka ne todellisuudessa ovat ruohonjuuritasolla käytännön toimeenpanossa.

Kiire ja resurssipula ovat asioita, joihin ei pelkkä ulkopuolinen ohjaus auta. Ylityöllistetylle matkailutoimijalle ei ole juurikaan iloa siitä, että joku ohjaa ja neuvoo miten tulisi toimia, jos aikaa ei aina ole edes omien näkemysten toteuttamiseen. Kaiken lisäksi hanke-ehdotuksen mukaista ohjausta ja koulutusta tuotekehitykseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin on jo nyt tarjolla lukuisten eri hankkeiden muodossa. Harva se viikko sähköpostiin tulee tietoa kurssitarjonnasta ja koulutuksista. Vaikka elinkeinotoimi hoitaa näiden tiedottamisen mallikkaasti, ei näihinkään tunnu riittävän tarpeeksi osallistujia – johtuen juuri siitä kiireestä. Miten siis uusi kallis hallinnointiin ja ohjaukseen keskittyvä hanke ratkaisisi ongelmia?

Suurin puute julkisen sektorin matkailupalveluissa on se, että kaupungilla ei ole virallista matkailustrategiaa ja kaikki matkailuun liittyvä toiminta on hajallaan kaupungin organisaatiossa. Tähänkin on tosin jo tulossa muutos, sillä valmisteilla olevassa elinkeinostrategiassa matkailu on huomioitu. Hallinnoinnin ja asiantuntijapalveluiden sijaan kaupungin tulisi suunnata matkailun hankerahoitusta elinkeinotoimen nykyisen matkailutyön vahvistamiseen. Ei tarvita uutta päällikköä, tarvitaan työpanosta käytännön toimiin.

Jos tältä nyt esitetyltä pohjalta lähdetään viemään hanketta eteenpäin, niin se on suoraan sanottuna veronmaksajien rahojen tuhlausta. Kyllä ne EU-rahatkin tulevat veronmaksajilta.  Nyt ei tarvita lisää johtajia, konsultteja tai kallista hallinnointia – esityksen mukaanhan yli 3/4 koko hankkeen budjetista uppoaisi asiantuntijapalveluiden ostoon, käytännössä leijonanosa hanketta vetävän asiantuntijan palkkaukseen. Nyt tarvitaan käsiä ja jalkoja käytännön juokseviin asioihin ja markkinointiin, jotta matkailutoimijoilla itsellään olisi aikaa panostaa ehdotettuihin asioihin: tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen!

Ps. Suosittelen lukemaan syyskuun alussa kirjoittamani blogin ”Pieksämäen matkailu – on se sittenkin olemassa!

Pieksämäen matkailu kaipaa uutta otetta!

Matkailun edistämisessä ja kehittämisessä Pieksämäen kaupunki tarvitsee selkeän strategian seuraavalle viidelle tai mieluiten kymmenelle vuodelle. Ja tämän matkailustrategian tulee olla nimenomaan paikallisten matkailualan toimijoiden laatima ja heidän todellisia tarpeitaan vastaava – ei siis mikään kallispalkkaisen pääkaupunkilaiskonsultin kehäkolmosen sisäpuolella visoitu pilvilinna vetovoimaisesta Pieksämäestä.

Matkailupuolella meidän pitää vihdoin tunnustaa tosiseikat eikä tavoitella kuuta taivaalta. Matkailustrategiaa on lähdettävä luomaan niillä eväillä mitä meillä täällä on. Meidän tulee tunnistaa ne asiat, joilla Pieksämäen seutu erottuu muista alueista sen sijaan että vuosi toisensa jälkeen voivotellaan ”sen suuren vetovoimaisen matkailukohteen” puuttumista tai koetetaan epätoivoisesti kopioida muualla keksittyjä ideoita tänne. Kannettu vesi ei edelleenkään pysy kaivossa ja toisekseen kun vähän katselee ympärilleen niin Pieksämäen seudulta löytyy todella runsaasti ideoita, luovuutta ja potentiaalisia matkailuvaltteja.

Matkailustrategiaa laadittaessa meidän tulee erotella mitkä tapahtumat tai kohteet ovat selkeästi
valtakunnallisia eli oman talousalueemme ulkopuolelta matkailijoita ja rahaa tänne tuovia ja mitkä tapahtumat ja kohteet ovat lähinnä paikallisia eli seudun asukkaiden viihtymistä ja aktiivisuutta lisääviä. Molemmat näistä ovat yhtä tärkeitä osana Pieksämäen tapahtumatarjontaa, mutta etenkin markkinoinnin puolella näissä tarvitaan aivan erityyppisiä panostuksia ja se vaatii kummallekin tapahtumatyypille omanlaistaan strategiaa.

Erilainen on myös tapahtumien ja kohteiden tuoma taloudellinen hyöty. Paikallisissa tapahtumissa rahaa likutellaan pieksämäkeläisestä taskusta toiseen. Ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta mitä enemmän saamme ulkopaikkakuntalaisia matkailijoita tänne, sitä enemmän he myös tuovat rahaa tullessaan Pieksämäen seudulle. Esimerkiksi viimeisin Big Wheels houkutteli paikkakunnalle noin 2000 ulkopaikkakuntalaista ja tapahtumassa tehdyn kyselyn perusteella yksi vieras arvioi kuluttavansa Pieksämäellä keskimäärin 80 euroa viikonlopun aikana. Yhteenlaskettuna se on jo 160.000 euroa, noin miljoona mummonmarkkaa.

Markkinointibudjetit ovat seudun matkailussa ja tapahtumissa olleet perinteisesti pieniä. Kaupunki käyttää kuitenkin vuosittain kohtalaisesti rahaa matkailun edistämiseen ja markkinointiin, mutta ongelma on se, että meiltä puuttuu suunnitelmallisuus ja näkemys Pieksämäen seudun matkailullisesta kehittämisestä. Kun budjetti on pieni, korostuu tarve käyttää resurssit mahdollisimman tehokkaasti – ja siihen meidän tulee panostaa. Väittäisin, että jo tällä nykyisellä budjetilla saataisiin ihmeitä aikaiseksi jos ne käytettäisiin harkiten ja oikeisiin kohteisiin!

Pieksämäellä on monia pitkälti talkoovoimin tehtyjä tapahtumia, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta ja täyttävät kevyesti valtakunnallisetkin kriteerit, vaikka ne onkin usein raastettu kokoon pienen mutta aktiivisen talkooväen selkänahasta. Ja mikä parasta – tapahtumatarjontamme on todella monipuolista: on Venetmäen kesä, Big Wheels, Beach & Blues Party ja Sylvi Symposium vain muutamia mainitakseni. Lisäksi löytyy monia kiinnostavia kohteita, kuten Nukkekoti, Savon Radan Museo, Kulttuuripappila Sylvi, Anola, Partaharju ja Nikkarilan mainiot luontopolut. Meidän pitää nyt vaan oikeasti ryhtyä kokoamaan tätä palettia ja sen markkinointia hallituksi ja suunnitelluksi kokonaisuudeksi. Ideanikkareita ja aktiivista talkooväkeä kun seudulta löytyy, miksemme antaisi heille tukeamme ja mahdollisuutta näyttää mihin näilläkin eväillä voidaan ponnistaa.

Ideapark ja vaalit

Ideapark tuntuu olevan suosittu puheenaihe kunnallisvaalien yhteydessä. Siitä kysyttiin muutamassa vaalikoneessa, se on esillä vaalikeskusteluissa ja monet ehdokkaat tuntuvat nostavan hankkeen ainakin puheisiinsa ellei jopa vaaliteemoihinsa.

Suurin osa ehdokkaista näyttäisi olevan kovasti kauppakeskuksen puolesta, vaikka vastustajia hankkeella ei juurikaan tunnu olevan. Mielestäni Ideaparkin nostaminen esille vaalikampanjassa on aika turhaa, koska jo edellinen valtuusto näytti sille vihreää valoa ja tällä hetkellä Ideaparkin toteutuminen tai toteutumatta jääminen on jo kunnanvaltuutettujen päätöksenteon ulottumattomissa.

Ideaparkin sijaan toivoisin niin äänestäjien kuin ehdokkaidenkin keskittyvän jo uusiin aiheisiin, jotta ne eivät hautaudu Ideapark-teeman alle. Kaipaan Ideapark-patsastelun tilalle kokonaisvaltaisempaa keskustelua niin Pieksämäen seudun kehityksestä kuin kunnallisten palvelujen haasteistakin. Toisaalta Ideapark on varmasti sopivan turvallinen aihe, jolla voi välttää vaativammat kysymykset?

Ja mitä Ideaparkiin tulee niin se on ollut tosiaan jo pelkkänä ideana merkittävä piristysruiske Pieksämäen seudulle ja ennenkaikkea pieksämäkeläisten itsetunnolle ja tulevaisuudenuskolle. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Pieksämäen kehitys oli nousujohteista jo ennen Ideapark-uutisointia vuoden alussa ja Ideapark ei todellisuudessa ole Pieksämäen viimeinen oljenkorsi, vaikka sellaiseksikin sitä jotkut väittävät. Pieksämäellä on Toivoa, vaikkei sen sukunimi olisikaan Sukari! Vanha sananlasku sanoo ettei kaikkia munia pidä laittaa samaan koriin, eikä kaupunkimme tulevaisuutta pitäisi nytkään rakentaa yhden kauppakeskuksen varaan.

Ideaparkin uhkakuviksi ovat nousseet kaavoituskysymykset ja aikataulun viivästyminen niiden johdosta, mutta aivan viime aikoina myös USA:sta lähtöisin oleva talouskriisi on kasannut synkkiä pilviä Ideaparkin yläpuolelle. Toivo Sukari kommentoi Ideapark-hankkeitaan Kauppalehdessä ja siellä todettiin, että rahoitusmarkkinoiden tilanteen jatkuessa nykyisellään hän joutunee lykkäämään kauppakeskushankkeitaan. Jos ei ole rahoitusta ei voida tietenkään rakentaa. Sukari oli jutussaan kuitenkin optimistinen ja arveli ettei kriisi jatku pitkään. Jos mekin haluamme olla optimistisia, niin rahoituskysymys tietysti antaa aikaa kaavoitukselle ja toivottavasti myös venyttää Pieksämäen Ideaparkin kilpajuoksijan eli Kuopion Ikano-hankkeen aikataulua.

Mutta silti kannattaa pitää jalat maassa ja tarkkailla tilannetta, koska talouskriisi, sen pituus ja vaikutukset ovat vielä arvailujen varassa. Valtamedia on muuten jo aikoja sitten unohtanut Pieksämäen Ideaparkin, viimeksikin uutisoitiin lähinnä Kiimingin ja Vihdin hankkeiden matkaan tulleita mutkia ja Pieksämäki jäi vaille mainintaa. Lisäksi käteeni osui jokin aika sitten Kouvolan Sanomat, jossa spekuloitiin Itä-Suomen Ideaparkkia itärajan tuntumaan, olikohan se Lappeenrantaan.

Ideapark-hankkeen eteen on Pieksämäellä tehty kaikki voitava ja tehdään edelleen, koska se on upea mahdollisuus paitsi kaupungillemme myös koko Etelä-Savolle. Toivotaan, että hanke toteutuu kaikista hankaluuksista huolimatta, mutta pidetään samalla mielessä se, että Pieksämäen seudulla on mahdollisuuksia ja resursseja kehittyä ja tulla toimeen myös ilman Ideaparkia, kun vaan jaksetaan puhaltaa yhteen hileen, luottaa tulevaisuuteen ja kotiseutumme kykyihin.