Työyhteisön monimuotoisuus on trendikäs termi, jota moni yritys tänä päivänä korostaa ja tavoittelee. Myös monimuotoisuuden käsite on itsessään hyvin monimuotoinen.

Useimmiten työelämäkontekstissa monimuotoisuuden ymmärretään liittyvän etniseen taustaan, sukupuoleen tai ikään. Nämä teemat ovat näkyvästi esillä, kun monimuotoisuudesta puhutaan – ja hyvä niin. Sen sijaan helposti unohtuu, että työyhteisön monimuotoisuus kattaa myös osatyökykyiset.

Osatyökykyisyys kuvaa tilannetta, jossa henkilö ei välttämättä kykene tekemään täyttä työaikaa tai hoitamaan kaikkia työtehtäviä, mutta voi loistaa tietyissä tehtävissä. Osatyökykyiset jäävät usein varjoon monimuotoisuuskeskustelussa ja se on todella harmillista, koska osatyökykyisyys on aliarvioitu voimavara.

Osatyökykyisyys on itsessään huono termi, koska se jättää mielikuvan, että työ tulee tehdyksi vain osittain. Ja kukapa työnantaja haluaisi työntekijän, joka ei vie hommaa maaliin vaan jättää osan tekemättä?

Mutta siitä ei toki ole kyse! Osatyökykyisillä työntekijöillä voi olla korvaamattomia taitoja, osaamista ja kokemuksia. Vaikka he eivät välttämättä kykene suoriutumaan kaikista tehtävistä tai työskentelemään täysipäiväisesti, he voivat olla todellisia huippuja tietyissä rooleissa. Onkin huomattavasti parempi kutsua heitä täsmätyökykyisiksi.

Täsmätyökykyisten kokemus ja näkemys voivat tuoda uutta perspektiiviä ja innovaatioita organisaatioon. He ovat elävä esimerkki siitä, että jokaisella meistä on potentiaalia ja kykyä tuoda lisäarvoa työyhteisöön, vaikka emme olisi täydellisiä kaikessa.

Täystyökykyisten työnkuvia on jatkuvasti monipuolistettu ja monissa rekryilmoituksissa haetaankin melkoisia moniosaajia ja kaikkien alojen asiantuntijoita. Tämän päivän työntekijän odotetaan taipuvan moneen eri tehtävään ja hoitavan oman työnsä ohella myös monia avustavia tehtäviä, joihin saattoi aiemmin olla palkattuna omat tekijänsä.

Nyt voisi olla hyvä aika kääntää kelloa taaksepäin ja miettiä tehtävänkuvia uudelleen. Tärkeä askel täsmätyökykyisten työntekijöiden työpanoksen hyödyntämisessä on työn muotoilu. Työtehtäviä on mahdollista pilkkoa ja mukauttaa niin, että ne vastaavat työntekijöiden vahvuuksia ja rajoitteita. Joustavat työajat, tehtävien mukauttaminen ja tukijärjestelmät ovat avainasemassa tässä prosessissa.

Palkkaamalla täsmätyökykyisiä avustaviin tehtäviin tai erityistehtäviin, on mahdollista kohdentaa työntekijöiden resursseja siihen mitä itse kukin parhaiten osaa ja se parantaa paitsi mielekkyyttä niin myös työn tuottavuutta. Multitaskaus ja useamman raudan yhtäaikainen takominen voi olla tehokasta, mutta kuormittavaa.

Organisaatiot, jotka ymmärtävät tämän ja panostavat täsmätyökykyisten työntekijöiden tukemiseen ja integroimiseen osaksi monimuotoista työyhteisöä, voivat kerätä monia hyötyjä. Täsmätyökykyisten työllistäminen ei ole pelkkää goodwilliä tai pr-temppu, vaan se voi aidosti parantaa myös työyhteisön tuottavuutta ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Muistetaan siis jatkossa, ettei monimuotoisuusajattelu työelämässä rajoitu pelkästään sukupuoleen, etniseen taustaan tai ikään. Täsmätyökykyiset ovat olennainen osa monimuotoisuutta, ja heillä voi olla paljon annettavaa organisaatioille, jotka ovat valmiita tarjoamaan heille mahdollisuuden loistaa. On syytä kysyä itseltämme: Onko meillä varaa menettää täsmätyökykyisten osaajien työpanos?

* * * * *

Ps. Toimin yritysvalmentajana Ammattiopisto Spesian työelämäpalveluissa Itä-Suomen alueella. Meiltä valmistuu täsmätyökykyisiä osaajia työelämän tarpeisiin ja tarjoamme myös oppilaitosyhteistyötä mm. kumppanuussopimusten ja alihankintatyön muodossa. Lisätietoa www.spesia.fi/tyoelamalle