Osatyökykyiset eivät ole taakka, täsmätyökykyiset ovat resurssi.

Työyhteisön monimuotoisuus on trendikäs termi, jota moni yritys tänä päivänä korostaa ja tavoittelee. Myös monimuotoisuuden käsite on itsessään hyvin monimuotoinen.

Useimmiten työelämäkontekstissa monimuotoisuuden ymmärretään liittyvän etniseen taustaan, sukupuoleen tai ikään. Nämä teemat ovat näkyvästi esillä, kun monimuotoisuudesta puhutaan – ja hyvä niin. Sen sijaan helposti unohtuu, että työyhteisön monimuotoisuus kattaa myös osatyökykyiset.

Osatyökykyisyys kuvaa tilannetta, jossa henkilö ei välttämättä kykene tekemään täyttä työaikaa tai hoitamaan kaikkia työtehtäviä, mutta voi loistaa tietyissä tehtävissä. Osatyökykyiset jäävät usein varjoon monimuotoisuuskeskustelussa ja se on todella harmillista, koska osatyökykyisyys on aliarvioitu voimavara.

Osatyökykyisyys on itsessään huono termi, koska se jättää mielikuvan, että työ tulee tehdyksi vain osittain. Ja kukapa työnantaja haluaisi työntekijän, joka ei vie hommaa maaliin vaan jättää osan tekemättä?

Mutta siitä ei toki ole kyse! Osatyökykyisillä työntekijöillä voi olla korvaamattomia taitoja, osaamista ja kokemuksia. Vaikka he eivät välttämättä kykene suoriutumaan kaikista tehtävistä tai työskentelemään täysipäiväisesti, he voivat olla todellisia huippuja tietyissä rooleissa. Onkin huomattavasti parempi kutsua heitä täsmätyökykyisiksi.

Täsmätyökykyisten kokemus ja näkemys voivat tuoda uutta perspektiiviä ja innovaatioita organisaatioon. He ovat elävä esimerkki siitä, että jokaisella meistä on potentiaalia ja kykyä tuoda lisäarvoa työyhteisöön, vaikka emme olisi täydellisiä kaikessa.

Täystyökykyisten työnkuvia on jatkuvasti monipuolistettu ja monissa rekryilmoituksissa haetaankin melkoisia moniosaajia ja kaikkien alojen asiantuntijoita. Tämän päivän työntekijän odotetaan taipuvan moneen eri tehtävään ja hoitavan oman työnsä ohella myös monia avustavia tehtäviä, joihin saattoi aiemmin olla palkattuna omat tekijänsä.

Nyt voisi olla hyvä aika kääntää kelloa taaksepäin ja miettiä tehtävänkuvia uudelleen. Tärkeä askel täsmätyökykyisten työntekijöiden työpanoksen hyödyntämisessä on työn muotoilu. Työtehtäviä on mahdollista pilkkoa ja mukauttaa niin, että ne vastaavat työntekijöiden vahvuuksia ja rajoitteita. Joustavat työajat, tehtävien mukauttaminen ja tukijärjestelmät ovat avainasemassa tässä prosessissa.

Palkkaamalla täsmätyökykyisiä avustaviin tehtäviin tai erityistehtäviin, on mahdollista kohdentaa työntekijöiden resursseja siihen mitä itse kukin parhaiten osaa ja se parantaa paitsi mielekkyyttä niin myös työn tuottavuutta. Multitaskaus ja useamman raudan yhtäaikainen takominen voi olla tehokasta, mutta kuormittavaa.

Organisaatiot, jotka ymmärtävät tämän ja panostavat täsmätyökykyisten työntekijöiden tukemiseen ja integroimiseen osaksi monimuotoista työyhteisöä, voivat kerätä monia hyötyjä. Täsmätyökykyisten työllistäminen ei ole pelkkää goodwilliä tai pr-temppu, vaan se voi aidosti parantaa myös työyhteisön tuottavuutta ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Muistetaan siis jatkossa, ettei monimuotoisuusajattelu työelämässä rajoitu pelkästään sukupuoleen, etniseen taustaan tai ikään. Täsmätyökykyiset ovat olennainen osa monimuotoisuutta, ja heillä voi olla paljon annettavaa organisaatioille, jotka ovat valmiita tarjoamaan heille mahdollisuuden loistaa. On syytä kysyä itseltämme: Onko meillä varaa menettää täsmätyökykyisten osaajien työpanos?

* * * * *

Ps. Toimin yritysvalmentajana Ammattiopisto Spesian työelämäpalveluissa Itä-Suomen alueella. Meiltä valmistuu täsmätyökykyisiä osaajia työelämän tarpeisiin ja tarjoamme myös oppilaitosyhteistyötä mm. kumppanuussopimusten ja alihankintatyön muodossa. Lisätietoa www.spesia.fi/tyoelamalle

Digiloikan varjosta mukaan kehitykseen

Koronapandemia kiihdytti digisiirtymää ja koko yhteiskunta otti viime vuonna valtaisan digiloikan eteenpäin. Vauhti on ollut jopa hurjempaa kuin tulevaisuudenuskoisissa piireissä osattiin edes unelmoida.

Nopeassa digiloikassa piilee kuitenkin myös varjopuoli, sillä kehityksen vauhdittuessa yritysten digitaitojen erot ovat kasvaneet rajusti ja osa mikroyrityksistä onkin suorastaan syrjäytymisvaarassa – digimaailma tuntuu vieraalta ja kynnys lähteä muuttamaan tuttuja ja turvallisia toimintamalleja tuntuu korkealta.

Vaikka digitalisaatiosta puhutaan paljon ja Suomessa on parhaillaankin käynnissä monia erilaisia digiyhteiskuntaa kehittäviä hankkeita niin silti meillä on edelleen suuri joukko mikroyrityksiä, jotka eivät ole lainkaan mukana digimaailman menossa.

Osa ymmärtää tarpeen, mutta käytännön syyt, olettamukset tai suoranaiset pelot estävät digijunaan nousemisen. Osa taas tuskailee arkisen yritystoiminnan parissa eikä välttämättä edes tiedosta, että digitalisaatio voisi sujuvoittaa yrityksen rutiineja, lisätä liikevaihtoa tai helpottaa yrittäjän kuormitusta.

Nämä yrittäjät eivät kenties koe olevansa digihankkeiden ja -palveluiden kohderyhmää ja sen johdosta jättäytyvät hankkeiden tarjoamien palvelujen, koulutusten ja kurssien ulkopuolelle. Nyt kun ympäröivän maailman digitalisaatiovauhti on kiihtynyt, tämä voi olla yritystoiminnalle kohtalokas ajattelumalli.

Miten sitten digitalisaation ilosanoma tavoittaisi myös tämän joukon yrittäjiä? Miten heidät saataisiin jos ei nyt sentään innostumaan niin ainakin kiinnostumaan digitalisaation tarjoamista mahdollisuuksista?

Sisä- ja Keski-Savon alueella on vast’ikään käynnistynyt Ihan Diginä -hanke, jolla pyritään tavoittamaan juuri tätä yrittäjien joukkoa.

Kehitysyhtiö SavoGrown vetämässä hankkeessa pyritään tavoittamaan digitalisaation kelkasta syrjäytymisvaarassa olevia mikroyrityksiä selvittämällä kunkin yrityksen haasteet, tarpeet sekä toiveet.

Alkukartoituksen jälkeen laaditaan yhdessä yrittäjän kanssa digimaailman tiekartta, jossa määritellään yrityksen tarpeita vastaavat toimenpiteet.

Ihan Diginä -hankkeen toimintamalli muistuttaa etsivää nuorisotyötä, jossa edetään yrittäjän ehdoilla ja yhdessä selvitellään parhaiten juuri kyseiselle yritykselle sopiva polku digitalisaation pariin. Apu voi koskea markkinointia ja viestintää, käytännön sovelluksia, sähköisiä myyntikanavia ja teknologisia ratkaisuja tai sitten ihan perustavaa laatua olevaa neuvontaa yrityksen tarpeisiin sopivien mobiililaitteiden, tietokoneiden tai maksupäätteiden hankinnassa.

Tarkoituksena ei ole keksiä pyörää uudelleen tekemällä samoja asioita mitä muissakin digihankkeissa vaan pyrkiä hyödyntämään olemassa olevien rinnakkaisten hankkeiden tarjonta etsimällä sieltä asiakasyritysten tarvitsemaa sisältöä ja ohjaamalla yrittäjät eteenpäin näiden palvelujen ääreen.

Ihan Diginä -hankkeella vastataan suoraan yritysneuvontatyössä SavoGrown, Leppävirran ja Varkauden alueella vastaan tulleisiin mikroyrittäjien digitarpeisiin. Esimerkiksi tarve puolueettomalle digivaihtoehtojen neuvonnalle on tullut suoraan mikroyrityskentältä.

Tämä kirjoitus on julkaistu toukokuussa 2021 MicroEntre -mikroyrittäjyyskeskuksen blogissa.

Näkyvyys, tuo oiva maksuväline

image created by Creativeart - Freepik.com
Pääkuvan tarjosi Creativeart – Freepik.com, näkyvyyttä vastaan tottakai.

Jokainen, joka tekee jotain luovaa elääkseen on törmännyt ilmiöön, jossa joku haluaa palveluksiasi ja tarjoaa niistä vastineeksi näkyvyyttä.

Vielä vuosikymmeniä takaperin, kun näkyvyyttä oli saatavilla rajallisesti, oli sen arvo luonnollisesti aivan toinen. Valtakunnasta löytyi kaksi radiokanavaa, kaksi tai kolme televisiokanavaa ja ihmiset pysyttelivät ajantasalla lukemalla paikallis- tai maakuntalehtiä.

Tuohon aikaan näkyvyys harvalukuisissa tiedonkulkukanavissa oli todellakin kullan arvoista monelle luovan työn tekijälle. Tuo aika mennyt ei koskaan enää palaa, mutta silti näkyvyys tuntuu olevan edelleen kovaa valuuttaa – ainakin sitä maksuvälineeksi tarjoavien mielestä.

Vanhoina hyvinä aikoina viestintä oli muutoinkin vähäisempää eikä esimerkiksi mainoksia tulvinut keskivertokansalaisen verkkokalvoille jatkuvalla syötöllä kaikkia mahdollisia kanavia hyödyntäen.

Nykyään kilpailu paikasta auringossa on kovempaa. Enää ei ole jaossa kliseistä 15 minuuttia julkisuudessa, vaan mediaa vyöryy päällemme sellaisina hyökyaaltoina, että nykyään voitaneen puhua korkeintaan ehkä 15 sekunnista jos edes siitäkään.

Nykyään näkyvyys on siis kokenut inflaation ja toisaalta samaan tapaan kuin tuloerot yhteiskunnassa ovat kasvaneet, ovat myös näkyvyyden erot kasvaneet.

Kiitos sosiaalisen median, nykyään lähes jokaisella on hallussaan jonkinlainen oma viestintäkanava. Osalla somen käyttäjistä on tolkuttomasti seuraajia ja osa heistä aidosti pelkkää näkyvyyttä kauppaamalla repii leipää pöytäänsä.

Mutta sitten on se suuri massa someprofiileja, joiden kautta ei juurikaan kerry näkyvyyttä. Seuraajia on kourallinen, mukana muutama kohteliaisuudesta seuraajiin liittynyt kaveri, sukulaisten kuulumisia seuraileva anoppi tai oman lemmikkigerbiilin instaprofiili sekä kenties joukko erilaisia spämmääjiä, vaikkapa venäläisiä trollitehtaan tuotoksia.

Photo by Freepik www.freepik.com
Tämän kuvituskuvan tarjosi Freepik. Näkyvyyttä vastaan, kuinkas muuten =)

Vaikka tarjolla oleva näkyvyys olisi vaikutuksiltaan hyvinkin kyseenalainen niin silti moni graafisia palveluita tai muuta luovaa työtä omiin tarkoitusperiinsä tarvitseva tuntuu pohtivan mahdollisuutta hankkia etuja tai palveluita puhtaasti näkyvyyttä vastaan.

”Suunnittele logo niin se näkyy kaikissa meidän somekanavissa. Piirrä mainosjuliste niin me levitetään sitä ympäriinsä. Ideoi meille tapahtuma. Saat näkyvyyttä töillesi!”

Voisitko itse esimerkiksi marssia shoppailemaan ja kysyä, että saatko tästä takista alennusta tai kenties koko vaatteen ilmaiseksi, koska sitten kun kävelet se päällä kaupungilla niin kauppa saa näkyvyyttä? Tai entä jos lainaisit autoliikkeestä auton ja tarjoaisit näkyvyyttä autolle, kun päristelisit sillä ympäri kyliä? Kuulostaisiko se kohtuulliselta diililtä?

Seuraavan kerran kun olet hankkimassa itsellesi jotain palvelua tai hyödykettä ja ajattelet tarjoavasi vastineeksi näkyvyyttä omissa kanavissasi niin mieti kaksi kertaa onko se kohtuullista tuota tekijää kohtaan. Pelkällä näkyvyydellä ei makseta vuokria, lyhennetä lainoja tai hankita evästä jääkaappiin.

Omat kokemukseni näkyvyydestä palkkana ovat melko karuja. Kun saat työstäsi vastineeksi näkyvyyttä niin useimmiten se ei lopulta näy millään tavalla palveluidesi kysyntänä.

Joskus tuo näkyvyyttä vastaan palveluitasi pummannut taho saattaa jopa tyystin unohtaa maininta mistä nuo palvelut olivat peräisin tai ehkä hän ei koe työtäsi lopulta mainitsemisen arvoisena. Se on raju kannanotto, jos tuo mainitseminen eli näkyvyys oli työn ainoa arvo.

Niinkin voi käydä, että kun olet lupautunut tekemään vain osan työstä näkyvyyttä vastaan niin aloittamaasi työtä jatkaakin samaan lankaan langennut kilpailijasi omaa näkyvyyttään vastaan tai asiakkaan sukulaispoika tai asiakas itse, jolloin sinun näkyvyytesi on jäänyt taka-alalle tai muuttunut näkyvyysarvoltaan kelvottomaksi, koska lopputuote ei ole enää tekemäsi. Tai ääritapauksessa se toinen saman alan tekijä jopa ratsastaa tekemälläsi työllä.

Ja jos käy niin, että saamasi näkyvyys kuitenkin johtaa yhteydenottoihin uusilta potentiaalisilta asiakkailta, niin useimmiten myös he ovat ensimmäisenä tarjoamassa sinulle maksuksi lisää näkyvyyttä!

Toki joskus näkyvyydestä on hyötyä ja on sellaisia hyviä tyyppejä sekä inspiroivia projekteja, joiden kanssa on ilo tehdä työtä. Yleensä näihin kuitenkin pätee se, että silloin luovan työn tekijä oma-aloitteisesti tarjoutuu auttamaan ja tarjoaa itse palveluksiaan näkyvyyttä vastaan.

LinkkiThe Oatmeal – Exposure

Vinkki: Jos kuitenkin haluat olla tukemassa luovan työn tekijää niin sitä voi paitsi maksamalla tehdystä työstä, tehdä myös vaikkapa suosittelemalla hänen palveluksiaan maksaville asiakkaille, seuraamalla häntä sosiaalisessa mediassa, tykkäämällä ja kommentoimalla hänen töitään.

Kenen etu ja kuka on jäävi?

Perusturvan laajaan ulkoistukseen suopeammin suhtautuva pitkän linjan demarivaltuutettu Eino Törrönen hyökkäsi asiasta toisin ajattelevan Pieksämäen Kokoomuksen kimppuun Pieksämäen Lehden yleisönosastolla 24.10.2012 kyseenalaistaen yrittäjä, kaupunginhallituksen II vpj. ja kaupunginvaltuutettu Jaana Leskisen osallistumisen kaupungin sote-kilpailutusta valmistelleeseen työryhmään.

Törrösellä näyttäisi olevan vankka tuntemus Pieksämäen Kokoomuksen toiminnasta ja näkemys edustajiemme pätevyydestä eri työryhmiin. Jos työryhmän tehtäväksi asetetaan ensisijaisesti kilpailutusasiakirjojen valmisteleminen eikä suinkaan terveydellisten diagnoosien laatiminen, niin itse näkisin työryhmälle olevan enemmän hyötyä kilpailuttamisen ja yritystoiminnan kuin lääketieteen asiantuntemuksesta.

Jaana Leskinen on työryhmässä edustanut samaa linjaa kuin Kokoomuksen paikallisyhdistyksemme ja valtuustoryhmämme selkeät enemmistöt. Häntä on tukenut myös kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministerimme Paula Risikko. Toisin sanoen vaikka työryhmässä olisi ollut meidän edustajanamme joku muu kuin Jaana Leskinen, niin yhtä lailla olisimme vaatineet selvitettäväksi laajan ulkoistuksen vaihtoehtona oman toiminnan kehittämistä. Näemme sen realistisena vaihtoehtona nyt esitellylle laajalle ulkoistukselle tai liikelaitosmallille, vaikka toveri Törrönen kirjoituksessaan synkkiä tulevaisuuden uhkakuvia maalaileekin.

Yrittäjänä pidän ikävänä sitä Eino Törrösen kirjoituksesta kumpuavaa näkemystä, että pieksämäkeläisten yritysten etu olisi jotenkin automaattisesti ristiriidassa pieksämäkeläisten edun kanssa. Myös yrittäjät ovat kuntalaisia siinä missä kaupungin työntekijät ja muut asukkaat. Lisäksi kaupungin tulevaisuus näyttäisi rakentuvan pitkälti paikallisten yrittäjien ja paikallisissa yrityksissä olevien työpaikkojen varaan – ainakin tätä näkökulmaa ovat kaikki puolueet Vasemmistoliittoa myöden kovasti tuoneet kuntavaalikampanjoissaan esille.

Jos yrittäjät ovat jäävejä osallistumaan kaupungin asioiden valmisteluun työryhmissä, niin eikö sitten samalla perusteella myös kaikki kaupungin palveluksessa olevat henkilötkin ole jäävejä osallistumaan asioiden valmisteluun? Onhan kyse myös heidän työpaikoistaan ja toimenkuvistaan.

Jos henkilöt, joita asiat tavalla tai toisella koskettavat eivät saisi missään muodossa osallistua asioiden valmisteluun, niin tulisiko meidän kenties ulkoistaa koko luottamushenkilöorganisaatio sellaisille ihmisille, joilla ei ole mitään kiinnekohtaa Pieksämäkeen? Ehkäpä seuraavat valtuutetut ja erilaisten työryhmien jäsenet kannattaisikin rekrytoida jostain ruotsinkielisestä saaristokunnasta?

Pieksämäellä on pienet piirit ja mitä tahansa teet vesitornin nurkilla tasalta niin jo vartin yli siitä torin kulmalla tiedetään. Kun työryhmää muodostettiin ja sen kokoonpanoa hyväksyttiin ei varmasti ollut salaisuus, että kaupunki on kuntoutuspalveluja ostanut myös Leskisen yritykseltä. Kun työryhmätyöskentelyn jälkeen asia tuli päätöksentekoon tiedoksimerkittävänä kaupunginhallitukselle, Jaana Leskinen ja muutama muu luottamushenkilö asianmukaisesti jääväsi itsensä asian käsittelystä. Vaikka tietyt tahot olisivat jäävejä päättämään asioista, on silti oikeus ja kohtuus, että myös heitä asioiden valmisteluvaiheessa kuullaan.

Mitä tulee jääviyteen ja sen mittasuhteisiin, Törrönen kertoo kaupungin ostavan Leskisen yritykseltä kuntoutuspalveluja 60.000 eurolla vuodessa. Se on toki iso summa kun sen noin esittää. Mutta kun on kyse työryhmästä, joka valmistelee 30.000.000 euron ulkoistusta yhdelle varmasti ulkopaikkakuntalaiselle ja todennäköisesti jopa ulkomaalaiselle yritykselle, ovat nuo paikallisesta  yrityksestä tehdyt 60 tuhannen euron ostot vähäpätöinen summa – itse asiassa vain 0,2% koko suunnitelmasta. Isot luvut ovat yleensä vaikeita hahmottaa, joten jos kyse olisi 100 euron kauppalaskusta niin tuo osuus olisi huikeat kaksikymmentä senttiä.

Ilmeisesti Jaana Leskisen osallistuminen asian pohdintaan oli aivan ok siihen asti, kunnes ulkoistusta voimakkaasti ajaville tahoille selvisi, että Jaana ja muu Kokoomus ovatkin mokomat perusterveydenhuollon laajamittaista ulkoistamista vastaan ja vaativat selvitystä myös oman toiminnan kehittämisestä?

Nyt vaan herää kysymys, kenen etua tämä ulkoistushankkeen yksipuoleinen valmistelu ja päätöksenteon kiirehtiminen oikein palvelee ja ketkä sitä vaalien jälkeen kannattavat?

Heikki Skyttä
Pieksämäen Seudun Kokoomus pj.
kuntavaaliehdokas

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Pieksämäen Lehdessä 26.10.2012

Kuntapalvelujen ulkoistaminen – kauhea mörkö?

Kuntapalveluiden tuottaminen on ollut yksi viime vuosien kuumista puheenaiheista ja se on poikinut paikallislehteenkin koko joukon mielipidekirjoituksia. Pitäisikö palvelut tuottaa perinteiseen malliin kunnan oman organisaation sisällä vai kenties ulkoistaa ainakin joitain palveluja yrittäjille – kysymys, joka herättää tunteita puolin ja toisin.

Palvelujen ulkoistamista vastustavia kirjoituksia kun lukee niin valitettavan usein niistä välittyy varsin karu kuva yrittäjistä. Aivan kuin yrittäjät olisivat kautta linjan ketkuja, jotka vetävät välistä sen minkä ehtivät ja tuottavat kelvottomia palveluita polkien samalla työntekijöidensä oikeuksia ja maksimoiden voittoa niin työntekijöiden selkänahasta kuin veronmaksajien kukkarostakin. Eihän se näin voi olla!

Vastustajien viljelemä ajatus siitä, että yrittäjävetoisesti tuotettu palvelu olisi aina huonompaa kuin kunnallisesti tuotettu palvelu on vääristynyt, mutta palvelee varmasti heidän tarkoitusperiään hyvin. Yrittäjänä on vaikea ymmärtää miksi näin olisi, sillä tuottamalla kehnoa tai ylihinnoiteltua palvelua yrittäjä sahaa vain omaa oksaansa. Ainakin omat yrittäjätuttavani ovat vastuuntuntoista sakkia, jolle hyvän palvelun tuottaminen on kunnia-asia ja niinhän se tuleekin olla.

Väitteet päätösvallan karkaamisesta kuntapäättäjiltä yksityissektorille ovat turhia. Kun kyse on palvelujen ostamisesta, niin päätösvalta pysyy tottakai maksavalla asiakkaalla eli tässä tapauksessa kunnalla. Asiakkaan eli kunnan on huolehdittava oikeuksistaan eli vaadittava vastinetta rahoilleen ja mikäli palvelun tuottaja ei pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, on palvelusta tietysti reklamoitava ja tarvittaessa vaihdettava palvelun tuottajaa. Päätöksentekoa ei missään nimessä saa ulkoistaa palveluiden mukana.

Kunnallista palvelutuotantoa on tarkasteltava joustavasti eikä ole syytä sulkea eri vaihtoehtoja pois keskustelusta. Ei ole järkevää tehdä päätöstä, että kaikki mahdollinen ulkoistetaan tai toisinpäin ettei mitään saa ulkoistaa. Jotkin palvelut järjestyvät parhaiten ostopalveluna ja jotkin palvelut on puolestaan perusteltua tuottaa kunnan oman organisaation puitteissa. Ulkoistaminen ulkoistamisen vuoksi ei siis ole järkevää, terveen maalaisjärjen käyttö sen sijaan on suotavaa.

On syytä myös muistaa se, että ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole synonyymeja. Ulkoistaminen tarkoittaa jonkin palvelun hankkimista kunnan oman organisaation ulkopuolelta, joko yritykseltä, kolmannelta sektorilta, kuntayhtymältä tai vaikkapa toiselta kunnalta. Yksityistämisessä sen sijaan koko palvelutuotanto on yksityisessä omistuksessa ja yksityistämisen jälkeen kunnasta riippumatonta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluja ei ole mahdollista yksityistää, koska niiden järjestämisvastuu on lakisääteisesti kunnalla. Sen sijaan niitä on mahdollista tarvittaessa ulkoistaa.

Esimerkkejä huonosta yksityistämisestä on kyllä tarjolla, otetaan nyt valtakunnan tasolta esille vaikkapa autojen katsastustoiminnan vapauttaminen kilpailulle ja Suomen Autokatsastus Oy:n, nykyisen A-Katsastus Oy:n päätyminen ulkomaalaisomistukseen. Katsastusten hinnat eivät laskeneet – päin vastoin ne ovat nousseet ja nyt pakollisilla katsastuksilla tahkotaan huikeaa tuottoa maamme rajojen ulkopuolelle. Entäpä sitten tv-lähetysten jakelua hallitsevan Digitan yksityistäminen ja myynti ulkomaalaisomistukseen – televisiolupamaksut nousevat ja huomattava osa näistä lupamaksuista valuu suoraan Digitan kukkaroon samaan aikaan kun lupamaksuilla toimintaansa rahoittava YLE tuskailee nykyrahoituksen riittämättömyyden kanssa. Palveluiden tuotantoa tarkastellessa ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Kustannussäästöt nousevat yleensä ensimmäisenä esiin kun ulkoistamisesta puhutaan. Suomessa on liian kauan keskitytty keskustelemaan asioista pelkästään euroina, kun tärkeämpää olisi miettiä kuntalaisten palveluja toimivuuden kannalta. Nykyisessä tilanteessa, jossa väestö vähenee ja ikääntyy, ei voida takertua vanhoihin palvelurakenteisiin vaan kuntapalvelutarjonnan olisi vastattava tämän päivän haasteisiin joustavuudella ja monipuolisuudella. Joskus palvelu on fiksumpaa hankkia ostopalveluna asiansa osaavalta ja vastuuntuntoiselta yrittäjältä sen sijaan, että se toteutettaisiin kunnan omana tuotantona. Lisäksi tuottipa palvelun kunta tai yrittäjä, niin palveluiden saatavuus ja riittävyys on samalla tavalla taattava kaikille kuntalaisille – palvelun ulkoistaminen ei saa johtaa sen heikkenemiseen.

Ostopalveluja hankkiessa tulisi huomioida hinta/laatu-suhteen lisäksi myös hankinnan paikalliset vaikutukset – toisin sanoen tarkasteltava myös sitä minne palvelujen hankintaan käytettävät veromarkat päätyvät. Jos tuijotetaan vain hintaa niin oman kunnan pienyrittäjät jäävät kilpailutuksissa helposti valtakunnallisten suuryritysten jalkoihin. Kotiinpäin vetämistä tulisi harjoittaa eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, kunhan vaan ei rikota lakeja ja asetuksia. Suomessa EU:n kilpailutussäädöksiin suhtaudutaan turhankin pilkuntarkasti, jos vertaa täkäläisiä hankintakilpailutuksia esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden vastaaviin. Valitettavan usein tarjouskilpailut päättyvät valtakunnallisen tai ulkopaikkakuntalaisen toimijan voittoon ja talousalueen omat pienyrittäjät jäävät nuolemaan näppejään. Kuitenkin kunnan olisi mielestäni pyrittävä turvaamaan työpaikkojen säilyminen ja omat verotulonsa suosimalla oman talousalueen yrityksiä aina kun siihen on mahdollisuus.

Keskustelu kuntapalvelujen ulkoistamisesta tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään – ja herättämään jatkossakin suuria tunteita. Toivottavasti yrittäjiä ja yrittäjävetoisesti tuotettuja palveluja ei siinä sivussa painettaisi maanrakoon, sillä yritykset – varsinkin pienet paikalliset – ovat avainasemassa kun elinkeinoelämän painopiste yhä enemmän siirtyy vientiteollisuudesta palvelutuotantoon.

EDIT: Keväällä 2012 julkaistiin THL:n selvitys, jonka mukaan julkinen ja yksityinen vanhustenhuolto ovat yhtä hyviä. Uutisointi esim. Savon Sanomissa 2.5.2012.

Ei unohdeta kotikaupunkia

Ei kannettu vesi kaivossa pysy”, ”turha mennä merta edemmäs kalaan” – vanhoissa sananparsissa itää usein viisauden siemen ja sitä meidänkin kannattaa vaalia. Mielestäni kaupungilta ja kaupunkilaisilta kaivattaisiin enemmän itseluottamusta ja uskoa Pieksämäen mahdollisuuksiin. Yhteisen asian, Pieksämäen, eteen pitäisi osata yhdistää voimia sen sijaan että oltaisiin epäuskoisia ja vähäteltäisiin omaa osaamistamme ja mahdollisuuksiamme.

Mielestäni niin yritystoiminnassa, matkailussa kuin harrastuksissakin meidän pitäisi pystyä nykyistä paremmin tunnistamaan Pieksämäen vahvuudet, kaivamaan ne kultajyvät sieltä esille ja antaa paikalliselle osaamiselle, vahvuuksille ja yrityksille mahdollisuus kehittyä. Meidän tulisi päätöksillämme ja toimillamme tukea paikallista osaamista ja yrittämistä aina kun se vaan on mahdollista.

Viime aikojen myönteinen kehitys Pieksämäellä on onneksi jo muuttanut aiempaa ”eihän meistä oo mihinkään” -ajattelua ja lisännyt itseluottamusta ja tulevaisuudenuskoa paikkakunnalla. Silti parantamisen varaa tällä saralla olisi.

Pieksämäellä on pistänyt silmään se, ettei paikallisia yrittäjiä ja heidän osaamistaan aina tunnuta arvostavan riittävästi kun julkisia hankintapäätöksiä tehdään. Toki kilpailutus ja hankintalainsäädäntö sanelee julkisille hankinnoille omat tiukat ehtonsa, mutta silti pieni kotiinpäin vetäminen olisi paikallaan aina kun se vaan on mahdollista – varsinkin kun monissa tapauksissa oman kunnan alueelta löytyvä osaaminen voisi olla paikallisiin tarpeisiin jopa parempaa ja todellisilta kokonaiskustannuksiltaan kilpailukykyisempää kuin naapurikaupungeista tai pääkaupunkiseudulta hankitut palvelut.

Antaahan se jotenkin omituisen kuvan päätöksentekijöiden luottamuksesta omaan kotikaupunkiin ja sen yrityksiin, jos turhan usein ruoho vaikuttaa heidän mielestään olevan vehreämpää aidan toisella puolen – ostetaan palvelut, tuotteet ja ideat jostain muualta.

Kaupungin pitäisi tehdä hankintapäätöksiään avoimesti sekä selvittää ja huomioida paikallinen tarjonta aina tarjouspyyntöjä lähetettäessä. Avoimista tarjouskilpailuista olisi suotavaa tiedottaa tehokkaasti oman alueen yrityksille hyvissä ajoin, jotta he saisivat mahdollisuuden varautua tarjouspyyntöön ja olisivat tarjouskilpailussa samalla viivalla suurten ulkopaikkakuntalaisten toimijoiden kanssa. Isolla yhtiöllä kun on paremmat resurssit heittää tarjous lonkalta siinä missä paikallistason toimija joutuu tarkkaan laskekelemaan millaiseen tarjoukseen resurssit riittävät.