Kuntauudistus Keski-Savossa

Toimiva kuntaliitos syntyy, kun uusi kunta muodostetaan yhden selkeän keskuskunnan ympärille ja kaikki sen liitoskunnat kuuluvat samaan työssäkäyntialueeseen.

Suomessa on 38 työssäkäyntialuetta, joihin kuuluu yhteensä 234 kuntaa. Työssäkäyntialueiden ulkopuolisia kuntia – siis sellaisia, jotka muodostavat yksin oman työssäkäyntialueensa – on Suomessa 102 kpl. Kunta kuuluu työssäkäyntialueeseen jos siitä pendelöi vähintään 10 % työvoimasta keskuskuntaan. Keskuskuntana voidaan puolestaan pitää kuntaa, johon pendelöi vähintään yksi kunta, eikä keskuskunnan työväestöstä yli neljännes käy töissä missään toisessa kunnassa. Pendelöinnillä siis tarkoitetaan tässä työssäkäyntiä oman kotikunnan ulkopuolella – ei sitä pendelöintiä, joka on istumista italialaisvalmisteisessa paikoilleen jämähtäneessä junassa keskellä korpea.

Hyvä esimerkki toimivasta ja perustellusta työssäkäyntialueen yhdistämiseen tähdänneestä kuntaliitoksesta löytyy Pieksämäen seudulta, jossa nyt neljä aiempaa kuntaa Pieksämäen kaupunki, Jäppilä, Virtasalmi ja Pieksämäen Maalaiskunta muodostavat nyt Pieksämäen kaupungin, joka on liitoksen myötä myös yksin oma työssäkäyntialueensa.

Varkauden seudulla vastaavaa liitosta ei ole vielä tapahtunut. Varkauden työssäkäyntialueeseen kuuluvat Joroinen, josta peräti 30,6% käy töissä Varkaudessa ja Leppävirta, josta 17,1% käy töissä Varkaudessa. Leppävirralta käydään huomattavasti (yli 10%) töissä myös Pohjois-Savon maakuntakeskuksessa Kuopiossa.

Kuntauudistusta pohtinut virkamiestyöryhmä on päätynyt esittämään Varkauden työssäkäyntialueen yhdistämistä siten, että samaan kuntaliitokseen otettaisiin mukaan myös lähes 20.000 asukkaan Pieksämäki ja noin 3.900 asukkaan Heinävesi, vaikka ne eivät Varkauden työssäkäyntialueeseen kuulukaan. Etelä-Savon kunnista Pieksämäki ja Heinävesi kuuluvat työssäkäynnin ja työpaikkojen kokonaisnäkökulmasta itsenäisimpiin kuntiin yhdessä Mikkelin ja Savonlinnan kanssa. Pieksämäki muodostaa tilastojen pohjalta oman paikallismarkkina- ja erikoiskaupan asiointialueensa, kun taas Heinävesi ja Joroinen kuuluvat selkeästi Varkauden asiointialueeseen.

Heinäveden kuntaliitospaineen selittää luontaisesti kunnan pieni väestöpohja. Ministeriön esittämää Pieksämäen liittämistä osaksi uutta Varkauden kaupunkia on puolestaan perusteltu sillä, että Pieksämäen suurin pendelöintisuunta on Varkaus. Se on aika paljon sanottu, sillä vaikka Varkaudessa käykin töissä enemmän pieksämäkeläisiä kuin muissa kunnissa, niin siltikin tuo määrä on hyvin vähäinen ja kohdentuu niihin Pieksämäen osiin, jotka ovat lähimpänä Varkautta.

Pieksämäeltä käy Varkaudessa töissä 3,7% työvoimasta eli noin 200-300 henkeä. Vertailun vuoksi Mikkelissä työskentelee 100-200 pieksämäkeläistä eli saman verran mitä vastavuoroisesti varkautelaisia käy Pieksämäellä töissä. Varkaudessa käydään töissä eniten Pieksämäen itäosista ja entisen Jäppilän kunnan alueelta, josta Varkauden keskustaan on yhtä pitkä tai jopa lyhyempi matka kuin Pieksämäen keskustaan. Pääosin pieksämäkeläisten työpaikat ovat kuitenkin Pieksämäellä, jossa työskentelee peräti 84,8% kuntalaisista. Työmatkaliikennettä suuntautuu myös Kuopion ja Jyväskylän seuduille ja junayhteyksien ansiosta jopa pääkaupunkiseudulle asti.

Pohjois-Savon maakuntaan kuuluvan Varkauden yhteistyö- ja asiointisuunta on ollut perinteisesti Kuopio, kun taas Etelä-Savon maakuntaan kuuluvalta Pieksämäeltä on suuntauduttu Mikkeliin. Tätä jakoa noudattelevat paitsi kuntalaisten ja elinkeinoelämän, myös terveydenhuollon ja mm. toisen asteen koulutuksen yhteistyökuviot.

Kyse ei ole pelkästä hallinnollisesta rajasta, vaan monista eri seikoista johtuen yhteistyötä Pieksämäen ja Varkauden välille ei ole menneinä vuosikymmeninä muodostunut, vaikka yritystä Keski-Savon yhteistoiminnan lisäämiseksi on ollutkin. Kaupungeilla on toisistaan poikkeava historia ja toisistaan poikkeavat toimintakulttuurit. Tavalliset pieksämäkeläiset eivät ole juurikaan perillä varkautelaisten elämänmenosta – eikä varkautelaiset pieksämäkeläisten kuvioista. Pieksämäeltä käydään ostoksilla ja vapaa-ajan riennoissa Mikkelissä, Kuopiossa tai Jyväskylässä, joten vapaa-aikakaan ei kauheasti Keski-Savon kaupunkeja yhdistä.

Hallitusohjelman linjauksissa on lähdetty siitä, että Suomeen muodostettaisiin vahvoja työssäkäyntialueisiin pohjautuvua peruskuntia. Ajatus kahden toisistaan riippumattoman ja lähes samankokoisen työssäkäyntialueen liittämisestä yhdeksi kunnaksi tuntuu tätä taustaa vasten jokseenkin erikoiselta, etenkin kun liitosta eivät tue myöskään jo olemassaolevat erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon tai koulutuksen rakenteet tai edes poikkeavat liike-elämän ja kaupankäynnin suunnat.

On myös esitetty laskelmia, joiden mukaan kunnan selvitymiseen itsenäisenä vaadittaisiin vähintään 20.000 asukkaan väestöpohja. Pieksämäki on aivan siinä hilkulla, tällä hetkellä asukkaita on muistaakseni noin 19.700. Ilman yhteistyötä ja uudistumista ei edes Pieksämäki tulevaisuuden haasteista selviä, mutta nämä ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa myös ilman keinotekoista kuntaliitosta Varkauden kanssa.

Kokonaisuutena kuntauudistus on Suomessa tarpeen, jotta kunnat kykenevät selviytymään tehtävistään ja takaamaan kuntalaisille kuuluvat peruspalvelut. Uudistuksen tulee kuitenkin lähteä kuntalaisten tarpeista ja pohjautua jo olemassaoleviin työssäkäynti-, yhteistyö- ja vaikutusalueisiin. Luonnottomia pakkonaimakauppoja ei pidä lähteä toteuttamaan, sillä mahdollisimman suuri väestöpohja ei aina takaa parasta mahdollista lopputulosta.

Kiskobussilla Savonlinnaan!

Pieksämäen ja Savonlinnan välinen henkilöjunaliikenne päättyi 1988. Sen jälkeen Huutokosken ja Savonlinnan välisellä rataosuudella on kolkutellut lähinnä tavarajunia ja niitäkin harvakseltaan, siitäkin huolimatta että rataosuus peruskorjattiin puutavarakuljetuksia varten 2008.

Toivoa säännöllisen henkilöliikenteen palauttamisesta on kuitenkin elätelty jo kauan niin Pieksämäellä  kuin Savonlinnassakin, radanvarresta puhumattakaan. Junaa odottavan aika on ollut pitkä, kuten asemillakin nykyään hyvin tiedetään.

Muistaakseni henkilöliikennettä ei lakkautettu 1988 matkustajapulan vuoksi, vaan merkittävin syy sen lopettamiseen oli se, että tuolloin jo 1950-luvulla työuransa aloittanut lättähattukalusto tuli eläkeikään ja korvaavalla kalustolla suurin sallittu nopeus Huutokoski-Savonlinna rataosuudelle olisi ollut lättähattuja huomattavasti hitaampi. Tämä olisi pidentänyt matka-aikaa kohtuuttomasti ja todennäköisesti siirtänyt matkustajia kumipyörille, joten henkilöliikenne päättyi yhtä aikaa lättähattujen aktiiviuran kanssa.

Nyt kun rata on peruskorjattu, ei nopeuskaan ole enää ongelma. Uusittu rata mahdollistaa jopa 120km/h nopeuden mikäli myös rataosuudella olevat tasoristeykset korjattaisiin tämän nopeuden vaatimalle turvallisuustasolle. Nopean henkilöliikenteen vaatimien lisäinvestointien tarve olisi julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan noin 1,5 miljoonaa. Kun rataan on jo käytetty 42 miljoonaa niin tämä lisäsijoitus tuntuu varsin kohtuulliselta.

Junayhteyden uudelleenavaaminen toisi Savonlinnan lähemmäs läntistä Suomea ja tarjoaisi mutkikkaita maantievaihtoehtoja nopeammat yhteydet. Etenkin Savonlinnalle henkilöliikenneyhteys olisi merkittävä kehitysaskel. Pieksämäen asemaa rautatieliikenteen solmukohtana se parantaisi ja toisi lisämatkustajia myös jatkoyhteyksille. Savonlinnassa on runsaasti opiskelijoita ja kaupunki pyrkii parantamaan asemiaan opiskelukaupunkina – monipuoliset junayhteydet olisivat tässäkin valttia.

Kesäaikaan junayhteys avaisi monia mahdollisuuksia matkailulle. Rataosuus soveltuisi kesäaikaan hyvin myös museojunaliikenteelle, jos siihen löydettäisiin sopivaa kalustoa ja museojunaoperaattori. Toki modernillakin kiskobussilla rataosuus tarjoaa monipuolisia maisemia.

On harmillista, että yli 40 miljoonan euron investointi on käyttämättömänä. Selvitysten mukaan rataosuudella voisi olla 60.000 junamatkustajaa vuodessa, jos reitti avattaisiin uudelleen.

Toistaiseksi VR on kuitenkin ollut rivien välistä tulkittuna ilmeisen haluton aloittamaan henkilöliikennettä uudelleen. Mikäli VR ei ole innokas tarttumaan tuumasta toimeen, olisi mielestäni järkevää selvittää myös kiinnostaisiko tämä reitti yksityisiä yrityksiä. Hiljainen rataosuus tarjoaisi hyvän mahdollisuuden pilotoida yksityistä henkilöliikennettä. Kannattaa pitää mieli avoimena ja selvittää kaikki vaihtoehdot!

Kuka valvoo Pieksämäen etua?

Koska eilisessä bloggauksessa pähkäilemäni tyrmistyttävän poikkeuslupapäätöksen taustalta löytyy kokoomuslainen ministeri Vapaavuori, on asia poikinut melkoisen palauteryöpyn myös Pieksämäen seudun kokoomuslaisille. Oman osani palautteesta olen minäkin blogini välityksellä saanut ja tuskin siltä muutkaan Pieksämäen kokoomusjärjestöjen aktiivit ovat välttyneet.

Omalta kohdaltani voin vakuuttaa, että asuntoministeri Vapaavuoren toiminta tässä asiassa on kyllä saanut paikallisen kokoomusväen vähintään yhtä tuohtuneeksi kuin muutkin päätöksestä tyrmistyneet. Päätöstä ei voi muuta kuin ällistellä, koska siinä ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

Ilmastonsuojelusta on tullut kortti, joka voidaan kaivaa esiin asiassa kuin asiassa ja jolla voidaan iskeä kapuloita kehityksen rattaisiin aina kun se vaan omaa etua palvelee. Hyvänen aika, tässä kuitenkin puhutaan suosta teollisuusalueen, rautatien, maanteiden ja kaupungin keskustan puristuksessa ja kauhistellaan yksityisautoilun mahdollista lisääntymistä seudulla, jossa jotkut joutuvat hakemaan aamupostinsakin yksityisautoillen. Pakostakin herää epäilys, onko tässä loppujen lopuksi kyse vain ministeri Vapaavuoren ja ympäristöministeriön koneiston arvovaltataistelusta ja näyttämisenhalusta Ideapark-puuhamies Sukaria kohtaan? Toivo meni ja tallasi ministeri Vapaavuoren varpaille sanomalla, että Ideapark tulee Vihtiin ennemmin tai myöhemmin ja siitäkös tämä koko rumba alkoi.

Voimme vain arvailla syitä miksi Vapaavuori päätyi ratkaisuunsa asiassa, jonka olisi lakien ja asetusten puitteissa voinut päättää myös toisin, mutta se on kuitenkin varmaa että kyse ei ole enää pelkästä Ideaparkista. Kyse on Pieksämäen ja koko Etelä-Savon maakunnan arvostuksesta ja huomioimisesta päätöksenteossa. Onko tämä seutu joku koelaboratorio, jossa tutkitaan miten paljon paskaa voidaan savolaisten niskaan kaataa ennenkuin tulevat järkiinsä ja muuttavat ruuhka-Suomeen?

Pieksämäen seudulta on lähtenyt viimeisten 15 vuoden aikana tuhansia valtion työpaikkoja ja vastaavasti uusia ei ole juurikaan luotu ja julkisista tukirahoistakin olemme saaneet vain rippeitä. Julkisella puolella ei ole ilmeisesti riittänyt uskoa Pieksämäkeen. Paikkakuntalaisetkin olivat vähällä menettää uskonsa, mutta siitä suosta on kuitenkin noustu kovaa vauhtia ja nyt kun jopa markkinavoimatkin on saatu uskomaan Pieksämäkeen, niin meidän ei pidä vajota takaisin sinne suohon vaan pyrkiä kaikin keinoin jatkamaan nousuamme helsinkikeskeisistä ministeriöistä ja taantumasta huolimatta!

En malta olla hämmästelemättä myöskään miten hiljaisia maakunnan kansanedustajat ovat tämän asian tiimoilta olleet. Etelä-Savo on maakunta, jolla ei ole ”omaa” ministeriä, mutta kyllä tässä tilanteessa selkeästi näkyy myös se, ettei Pieksämäellä ole omaa kansanedustajaa, joka voisi aktiivisesti toimia paikkakuntamme edunvalvojana.

Nyt ei ole kuitenkaan aika ryhtyä heittelemään kengillä toisiamme, vaan unohtaa tässä asiassa puoluepoliittiset rajat ja olla yhdessä ensisijaisesti pieksämäkeläisiä. Pieksämäen kehityksen vastustajat löytyvät nyt aivan muualta kuin omalta paikkakunnaltamme ja juuri nyt kaikki tarmo pitäisi suunnata Pieksämäen yhteisen edun valvontaan ja jättää omien poliittisten piirien etu ainakin vähäksi aikaa taka-alalle. Hajoita ja hallitse on hyväksi havaittu vallankäyttökeino, mutta meidän ei nyt pidä langeta tähän kuoppaan vaan yhtenäisenä rintamana nousta barrikadeille ajamaan yhdessä Pieksämäen seudun etua!

Kyllä ne siellä etelässä tietää!

Tässäkö ministeriön mielestä Pieksämäelle sopiva ostosparatiisi?
Tässäkö ministeri Vapaavuoren mielestä Pieksämäelle sopiva ostosparatiisi?

Viime viikolla se sitten tuli. Odotettu ympäristöministeriön vastaus Pieksämäen kaupungin poikkeuslupahakemukseen koskien Ideapark-hankkeen vaatimaa kaavamuutosta. Kielteistä kantaa osattiin toki viime vuoden Vihti-jupakan ja sen jälkimaininkien puolesta pelätä, mutta silti tuo päätös kaikessa tylyydessään on vaatinut melkoista sulattelua. Jos Ideapark-hanke olisi kompastunut vaikkapa yrittäjien vastustukseen, sijoittajien katoamiseen tai jonkun kilpailevan hankkeen ylivoimaan niin se olisi ollut paljon helpommin nieltävä tappio – mutta että kehäkolmosen sisäpuolelle linnoittautunut ministeriö otti vallan käsiinsä ja iski kapulan rattaisiin!

Oikeastaan kun asiaa pohtii, niin tämä ympäristöministeriön päätös poikkeusluvan epäämisestä alkaa tuntua suorastaan loukkaukselta. Pidetäänkö pieksämäkeläisiä ja eteläsavolaisia jotenkin tyhminä ja yksinkertaisina, jotka tarvitsevat etelän viisaat miehet kertomaan mikä meille on parasta? Emmekö me muka osaa huolehtia omista asioistamme?

Kyseessä on kuitenkin hanke, jolla on Pieksämäen kaupungin ja koko maakunnan tuki. Hanke, jonka takana ovat seudun asukkaat ja heidän vaaleilla valitsemansa päättäjät. Hanke, johon uskovat paikallisten lisäksi myös monet yrittäjät, jotka ovat olleet valmiita tulemaan kauppakeskukseen ja sijoittajat, jotka ovat valmiita rahoittamaan hankkeen – ja vieläpä uskovat siihen taantumasta huolimatta! Ovatko kaikki nämä vaan hyväuskoisia höppänöitä, jotka ovat tekemässä suurta tyhmyyttä?

Tämä hanke toisi maakuntaan käsittääkseni reilun sadan miljoonan euron investoinnin, jota nykyisessä tilanteessa todellakin tarvitaan joka olisi vielä yksityistä rahaa – ohi kaikkien elvytysbudjettien. Pitääkö Pieksämäen ja Etelä-Savon jatkossakin tyytyä vain julkisiin tukiin tai niiden rippeisiin? Emmekö me täällä ansaitse muuta?

Kun tuota ympäristöministeriön päätöstä lukee, niin paikallistuntemusta omaavan on helppo nähdä, että päätös on tehty puhtaasti pääkaupunkiseudun näkökulmasta välittämättä lainkaan siitä mikä on ollut paikallinen näkemys asioista ja mitkä ovat olleet ne lähtökohdat, joiden ansiosta Pieksämäen Ideapark-hanke ylipäätään on nähnyt päivänvalon.

Perusteluissa esimerkiksi todetaan Ideaparkin kasvattavan henkilöautolla tapahtuvaa asiointiliikennettä. Milläköhän kulkuneuvolla ympäristöministeriön väki kuvittelee asiointiliikenteen tapahtuvan Pieksämäen seudulla nykyisin – kenties metrolla tai raitiovaunulla vai lähiliikenteen paikallisjunalla? Julkisen liikenteen tarjonta näillä leveysasteilla kun on hyvin rajallista, busseja ei todellakaan kulje viiden minuutin välein…

Nykyisin pieksämäkeläiset autoilevat ostoksille mm. Mikkeliin, Jyväskylään ja Kuopioon – jopa kauemmaksikin – koska paikallinen tarjonta on rajallista. Ideapark vähentäisi osaltaan Pieksämäeltä pois suuntautuvaa yksityisautoilua. Toki vastineeksi ostosmatkailu Pieksämäelle lisääntyisi mm. aiemmin mainituista naapurikaupungeista, mutta toisaalta esimerkiksi Mikkelistä ajaa tänne tunnissa ja hyvin suurella todennäköisyydellä tuo matka taittuu mukavasti ilman ruuhkia. Vastineeksi kehäkolmosen sisäpuolella samainen tunti kuluu hyvinkin helposti ruuhkassa pakokaasuja tupruttaen vaikka matka olisi kilometreissä mitattuna huomattavasti lyhyempi.

Ja mitä julkiseen liikenteeseen tulee, niin ympäristöministeriö unohti päätöstä tehdessään – tai ainakin sen perusteluja kirjatessaan – täysin Pieksämäen sijainnin rautateiden ja maanteiden solmukohdassa. Ostoskeskuksen voisi sijoittaa paljon kehnompaankin paikkaan (ja niin on kyllä tehtykin). Varmasti tuo junayhteys tarjoaisi monelle shoppailijalle kätevän kulkuvälineen Pieksämäen Ideaparkiin ja menestyessään ostoskeskus voisi jopa avata uusia mahdollisuuksia henkilöjunaliikenteen kehittämiselle mm. Varkauden ja Savonlinnan suuntaan. Samalla savonlinnalaiset pääsisivät jälleen nauttimaan Pieksämäen rautatiesolmun tarjoamista jatkoyhteyksistä kaikkialle Suomeen.

Lisäksi uskon, että toteutuessaan Ideapark lisäisi myös Pieksämäen sisäistä julkisen liikenteen tarjontaa nykyisestä ja voisi jopa lisätä sen kannattavuutta. Ministeriö ei myöskään ollut perusteluissaan juuri antanut painoarvoa sille, että suunnittelutyössä oli huomioitu mielestäni erittäin hyvin liikenneyhteydet Pieksämäen keskustasta ja keskusliikenneasemalta Ideaparkiin – joka muuten on paikallisesta näkökulmasta aikalailla keskustan tuntumassa eikä ”keskellä korpea” kuten joissain yhteyksissä on annettu ymmärtää. Toki helsinkiläisestä vinkkelistähän koko Pieksämäki lienee melkoista korpea.

Ympäristöministeriön perusteluissa pelättiin myös että kauppakeskushanke saattaa myös aiheuttaa ostovoiman siirtymiä Pieksämäen keskustasta sekä huomattavan määrän myymäläsiirtymiä keskustasta suunniteltuun myymäläkeskittymään. Herää epäilys, että onkohan sieltä joku joskus käynyt Pieksämäen keskustassa? Mitenkään aliarvostamatta keskustaa ja sen ansiokkaita yrittäjiä, niin aika rajallisesti Pieksämäen keskustassa on tälläkään hetkellä myymälätarjontaa. Tyhjiä liiketiloja löytyy jo nyt ja mm. suurin osa Kauppakadun Liikekeskuksen tiloista on ollut suljettuna jo pidemmän aikaa kun yrittäjiä ei ole tiloihin löytynyt. Jäljellä olevat Pieksämäen keskustan yrittäjät ovat jo sen verran pitkään täällä sinnitelleet, että en usko että Ideapark yhtään paikallista yritystä saattaisi perikatoon, pikemminkin se avaisi uusia mahdollisuuksia kaupungin ja koko seudun liike-elämälle. Enkä usko, että vanhusten tarvitsemat julkiset palvelut keskustasta Ideaparkiin karkaisivat ja epätodennäköistä olisi sekin, että keskustan päivittäistavaraliikkeet sinne katoaisivat.

Ja mitä tulee tähän ostovoiman pakenemiseen keskustasta niin onhan se nyt jumankekka moninverroin parempi, jos se ostovoima pakenee tuonne Naiskankaalle kuin nykytilanne, jossa se samainen ostovoima pakenee naapurikaupunkien keskustoihin ja kauppakeskuksiin!