Liikuntasalit ovat olleet yksi Pieksämäen kuntapoliittisen syksyn kuumimmista puheenaiheista. Aiheesta on riittänyt puhetta niin toriparlamenteissa, lautakunnissa kuin kaupunginhallituksessakin.

Muutamia vuosia sitten kaupungin päättäjät totesivat, että Hiekanpäässä sijaitseva Pieksämäen Urheilutalo on kipeästi peruskorjauksen tarpeessa. Samassa yhteydessä palloilulajien harrastajien keskuudesta tuotiin julki myös toiveita isommasta salista tai peräti kahdesta, jotta tilat täyttäsivät nykypäivän vaatimukset mm. salibandyn korkeammilla sarjatasoilla ja mahdollistaisivat turnaustenkin järjestämisen.

Vaihtoehtoina oli peruskorjata nykyinen Urheilutalo tai rakentaa kokonaan uusi. Hyvin pian keskusteluissa vaaka kääntyi sen puoleen, että uuden nykymitat täyttävän liikuntahallin rakentaminen olisi kokonaiskustannuksiltaan edullisempaa kuin vanhan korjaaminen ja lisäksi uudelle rakennukselle olisi odotettavissa pidempi käyttöikä kuin mitä entisen käyttöikää remontilla saataisiin jatkettua.

Kaupungin rahatilanne kuitenkin puhututti monia ja niinpä Urheilutalon peruskorjauksen tai oman liikuntahallin rakentamisen ja ylläpidon rinnalle meille päättäjille esiteltiin myös kolmas vaihtoehtoinen malli. Siinä liikuntahallin ylläpitokustannuksia vähennettäisiin järjestelyllä, jossa toiminnasta vastaisi ulkopuolinen operaattori, joka vuokraisi hallin kaupungilta ja vastaavasti vuokraisi takaisin kaupungille sen tarvitsemat koululaisvuorot. Muun ajan salivuorot operaattori sitten vuokraisi itse suoraan käyttäjille, kuten urheiluseuroille.

Tästä mallista saatiin selvityksiä, mutta edelleen kuntatalouden kannalta moni aprikoi kaupungin roolia liikuntahallin rakentajana ja siihen mietittyä operaattorikuviota.

Sitten pöydälle tuotiin neljäskin vaihtoehto, jossa kaupunki ei rakentaisi uutta urheilutalon korvaavaa liikuntahallia itse, vaan sen tekisi omalla kustannuksellaan ulkopuolinen kiinteistösijoittaja, jolta kaupunki sitoutuisi vuokraamaan tarvitsemansa koululaisvuorot ja muut vuorot hallin omistaja vuokraisi urheiluseuroille kuten kolmosvaihtoehdossakin.

Tämän nelosmallin etuina kaupungille olisi se, ettei kaupungin tarvitsisi investoida itse rakennukseen tai sen ylläpitoon vaan ainoastaan vuokrata tarvitsemansa koululaisvuorot ja kaikki muu olisi hallin omistajan huolena ja riskinä.

Lopulta päättäjien enemmistö tuli siihen tulokseen, että tämä nelosvaihtoehto olisi kaupungin kannalta paras Urheilutalon tilojen korvaajaksi ja siihen löytyi myös yhteistyökumppani, joka oli valmis kaupungin esittämillä ehdoilla liikuntahalliin investoimaan.

Kaupunki päätti hyväksyä saamansa tarjouksen uudesta hallijärjestelystä eli koululaisvuorojen ostamisesta uudesta hallista, mutta samaan aikaan kasvoi myös huoli urheiluseurojen käyttömaksujen suuruudesta, sillä vanhalla Urheilutalolla vuorojen maksut olivat olleet vain nimellisiä.

Uudessa hallissa urheiluseurojen kustannukset olisivat tottakai Urheilutaloa korkeammat, sillä ulkopuolinen toimija ei tietenkään voisi tukea urheiluseuroja tarjoamalla tiloja alle omakustannushinnan kuten kaupunki vanhalla Urheilutalolla on tehnyt. Kaupungin mahdollinen tuki pitäisi siis kanavoida urheiluseuroille erikseen eikä vuokratasoon upotettuna.

Tämä huoli sitten kanavoitui valituksiin liikuntahallihankkeesta ja useisiin aloitteisiin Urheilutalon peruskorjaamisesta joko uuden liikuntahallin tilalle tai sen rinnalle – oletuksena, että Urheilutalonkin salivuokrat pysyisivät ennallaan tai ainakin todellista kustannustasoa alhaisempina remontin jälkeenkin.

Koska markkinatilanne selvästi muuttuisi jos myös Urheilutalon sali pysyisi käytössä niin liikuntahallin rakentamista tarjonnut ulkopuolinen sijoittaja ymmärrettävästi jäi odottamaan tilanteen kehittymistä ennenkuin omalta osaltaan allekirjoittaisi Pieksämäen kaupungin jo hyväksymän sopimuksen. Onhan kyseessä kuitenkin mittava omalla riskillä tehtävä investointi, joka on tarjottu Urheilutalon korvaajaksi eikä kilpailijaksi.

Nyt sitten ollaan erikoisessa tilanteessa, jossa kaupunki on jo omalta osaltaan hyväksynyt sopimuksen, jolla se ostaisi koululaisvuoroja ulkopuolisesta yrittäjävetoisesta liikuntahallista ja samaan aikaan kaupungin päättäjät ovat myös jatkamassa Urheilutalon käyttöä esittämällä sen peruskorjaukseen määrärahaa.

Lähtötilanteessa uutta liikuntahallia kuitenkin ryhdyttiin hankkimaan nimenomaan Urheilutalon remontin sijaan ja mikäli nyt molemmat hankkeet etenisivät olisi lopputuloksena kaksi liikuntahallia ja yhteensä kolme isoa liikuntasalia lähes vierekkäisillä tonteilla.

Vaikka liikunnan hyötyjä ja merkitystä ei pidä vähätellä niin ottaen huomioon kaupungin taloustilanteen ja vuosi vuodelta vähenevän väestön niin siinä on kyllä aivan liikaa liikuntatiloja Pieksämäen tarpeisiin.

Jos päättäjien enemmistö onkin nyt kääntänyt kelkkansa ja haluaa urheiluseuroja kuultuaan valita toisen vaihtoehdon liikuntatilojen toteuttamiseksi niin silloin olisi syytä puhaltaa peli poikki ja palata alkuruutuun.

Neljästä kuvaamastani vaihtoehdosta meillä on varaa valita vain yksi, ei kahta. Ennenkuin Urheilutalon remontointiin ryhdytään myöntämään määrärahoja, olisi päätettävä ettei koululaisvuoroja ostetakaan ulkopuolisen sijoittajan liikuntahallista ja peruttava jo hyväksytty sopimus ulkopuolisen kiinteistösijoittajan kanssa. Olisihan se melkoista hölmöläisten hommaa peruskorjata oma Urheilutalo ja silti ostaa koululaisvuoroja ulkopuolisesta hallista, eikö?

Jos lähtöruutuun palattaisiin niin sitten toki oltaisiin taas sen pohdinnan edessä, onko järkevää korjata vanhaa vai rakentaa itse uutta?