Sosiaalinen media on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttanut yhteisöllisyyttä radikaalisti, mutta onko se pelkästään hyvä asia? Uuden tekniikan myötä yhteisöllisyys on lisääntynyt, mutta se on myös muuttanut muotoaan. Ja se muuttaa meitä.
Kun itse aloittelin yrittäjän uraani keskustelupalstan tuottajana, ei termistä sosiaalinen media oltu vielä kuultu. Puhuttiin nettikeskusteluista tai kuvagallerioista. Edistyneemmissä piireissä vilahteli ”yhteisöllinen verkkomedia” tai ”kansalaisjournalismi”, mutta tulevaisuuden autuutta rummuttavat konsultit vannoivat Web 2.0 -termin nimeen. Se tulisi muuttamaan kaiken ja kaikki olisi upeaa ja fantastista, kun vuorovaikutus lisääntyy.
Mutta palataanpa aikaan ennen sosiaalista mediaa. Aiemmin ihmiset olivat osa sitä yhteisöä minkä keskellä asuivat. Yhteisöt muodostuivat asuinalueiden, työpaikkojen ja koululuokkien puitteissa. Samanhenkistä seuraa puolestaan löytyi harrastusten ja yhdistystoiminnan parista.
Pysyäkseen osana yhteisöä oli tietysti pyrittävä sopeutumaan yhteisön normeihin ja sääntöihin. Sosiaalisen median aikakaudella tällaiseen sopeutumiseen ole enää tarvetta. Yhteisöjen sijaan onkin ehkä osuvampaa puhua kuplista. Kupla ei kuulosta niin jykevältä ja kestävältä kuin yhteisö.
Yhteisöshoppailu on voimistunut uusi ilmiö. Jos johonkin yhteisöön ei sopeudu, on helppoa surffata mukaan uuteen yhteisöön tai koota ympärilleen oma yhteisö. Toki naapureitaan, koulu- tai työkavereitaan ei edelleenkään voi lennosta vaihtaa, mutta kun tuttavapiiriä ja verkostoja löytyy sosiaalisesta mediasta niin näillä aiemman yhteisöllisyyden tukipilareilla ei ole enää niin suurta merkitystä.
Ennen sosiaalista mediaa yhteisöstä toiseen siirtyminen oli huomattavasti haasteellisempaa ja vaati usein myös fyysistä siirtymistä paikkakunnalta toiselle, koska erilaisia harraste- ja kulttuuriporukoita mahtui yleensä yhdelle paikkakunnalle vain vähän eikä virtuaalitodellisuutta ollut tarjolla elävän elämän rinnalle
Myös aiemmin tällaisesta jakautumisesta eri kuppikuntiin oli monenlaista käytännön harmia ja niinpä asiat pyrittiin sopimaan ja ihmiset pyrkivät sopeutumaan osaksi tarjolla olevia yhteisöjä. Pyrittiin tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, oltiin valmiita keskustelemaan asioista ja hieromaan kompromisseja.
Somekuplassa yksipuolinen mielipide asioista vahvistuu, koska ympärillä on vain samanmielisiä ihmisiä. Tällaisessa seurassa omaa näkemystä ei myöskään joudu entiseen malliin pohtimaan tai haastamaan, kuten yhteisöissä joissa asioista voidaan olla myös eri mieltä. Kun vaan tykkäillään ja peukutetaan samanmielisten kesken, taito oman mielipiteen monipuoliseen perusteluun ruostuu ja se köyhdyttää keskustelukulttuuria.
Eläminen sosiaalisen median kuplassa vaikuttaa myös tapaamme nähdä ja ymmärtää ympäröivää maailmaa ja elämää yleensäkin.
Aiemmin ajankohtaisia asioita puitiin kahvi- ja välitunneilla sekä harrastusporukoissa, joissa oli yleensä mielipiteitä useampaan eri lähtöön. Aiheita lähestyttiin keskusteluissa monesta eri suunnasta. Oli pakko oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja opetella myös tarkastelemaan asioita eri näkökulmista..
Nykyisin kahvi- ja välitunnit sujuvat mobiililaitteiden kautta sosiaalisessa mediassa. Puhelin tai tabletti kaivetaan esiin aina tilaisuuden tullen ja sinne paetaan ympäröivää maailmaa.
Somekuplassa kaikki uutiset ja kommentointi tulee samanlaisten lasien läpi ja kun vielä erilaisia medioitakin on tarjolla aiempaa enemmän niin myös uutislähteet valikoituvat kunkin kuplan näkemyksiä tukien ja vastakkaisia ajatuksia tukevat lähteet leimataan entistä helpommin valeuutisiksi tai propagandaksi.
Tämän kehityksen johdosta on entistä helpompi ajautua mustavalkoiseen juupas-eipäs-keskusteluun ja lisäksi kun näin käy sosiaalisessa mediassa niin kummankin osapuolen omista taustakuplista vyöryy usein paikalle tukijoukkoja ja harmitonkin keskustelu voi eskaloitua vakavaksi sanasodaksi.
Samanmielisten tukemana mielipiteet ovat usein jyrkkiä ja ne esitetään ärhäkkäämmin kuin aiemmin. Lopulta Facebook-kaveruuksia katkaistaan, eri mieltä olevia boikotoidaan eikä kaupan kassajonossakaan enää tervehditä mikäli kyseessä sattuu olemaan elävän elämän tuttava.
Todella pitkään sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä on pidetty pääasiassa vain positiivisena asiana, mahdollisuutena luoda jotain uutta ja upeaa. Mutta jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa.
Sosiaalista mediaa ja sen kuplia ei pidä vähätellä. Netissä tapahtuva kanssakäyminen ja kuppikuntaistuminen muovaa kovaa vauhtia myös oikeaa todellisuutta ympärillämme. Somekuplat murtautuvat virtuaalitodellisuudesta arkiseen kanssakäymiseen ja niiden vaikutus näkyy ihmisten maailmankatsomuksessa, käyttäytymisessä, kulutustottumuksissa eikä suinkaan vähiten yhteiskunnan päätöksenteossa.