Parhaimmillaan harrasteyhdistys tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden hauskaan yhteistoimintaan ja harrastuksen eteenpäin viemiseen. Toisille kerhotoiminta onkin elinehto. Toimiessaan kaikkien harrastajien yhteisen edun nimissä he muodostavat yhdistyksen tukirangan – aktiivihenkilöt, jotka toiminnallaan pyrkivät pitämään kerhon koossa ja elinvoimaisena, jotta kaikilla jäsenillä olisi hyvät edellytykset harrastuksensa toteuttamiseen.
Toisinaan harrastajakunnan yhdistämisen sijaan yhdistys aiheuttaa kuitenkin ennen niin yhtenäisen harrastajakentän hajoamisen useisiin eri kuppikuntiin, jotka yhteisen edun sijasta ryhtyvätkin ajamaan vain omia etujaan. Tämän vuoksi jotkut jättäytyvät yhdistysten ulkopuolelle, koska pitävät näitä vihoviimeisinä kuivina byrkratiakoneistoina, joihin liittymisestä ei ole vastaavaa hyötyä – sensijaan ne tapaavat viedä harrastuksesta viimeisenkin huvin ja innostuksen.
Vaikka perustamisvaiheessa jäsenistä löytyisi runsaasti innostusta ja talkoohenkeä yhteisten asioiden hoitamiseen, niin ennen pitkää kyllästyminen ja riidat vähentävät aktiivihenkilöiden määrää ja paraskin kerho voi lopulta juuttua omiin kaavoihinsa päätyen kuivaksi paikallaan jauhavaksi muistomerkiksi, jonka jäsenyydestä ei useimmille ole mitään hyötyä. Samalla myös jäsenistö alkaa vanhentua eikä uusia aktiivihenkilöitä enää löydy.
Pienempien kerhojen osalta yhteisten hankkeiden järjestely sujuu kaveriporukassa ja yhdistys säilyy elinvoimaisena huomattavasti kauemmin. Suuremmissa yhdistyksissä toiminnan organisointiin ja jäsenistön aktivointiin tarvitaan toimivaa hallitusta tai johtokuntaa. Tällöin yhdistystoiminnan sujuminen edellyttää hallituksen jäseniltä aktiivista työtä yhteisen edun nimissä aikaa ja vaivaa säästämättä. Tämä tärkeä seikka tulisi huomioida vuosikokouksissa, joissa hallituksen jäseniä valitaan ja sen tulisi olla niin hallitusehdokkaiden kuin valitsijoidenkin tiedossa. Täysin hakoteille on jouduttu silloin kun hallitus valitaan pärstäkertoimen tai muiden yhtä epäoleellisten seikkojen perusteella.
Kuitenkaan pelkkä asiansa osaava hallitus ei riitä yhdistyksen pyörittämiseen, sillä hallituksen tehtävänä on vain ohjata yhdistystoimintaa oikeaan suuntaan. Aivan päin prinkkalaa on ollaan menty silloin, kun yhdistyksen jäsenet istuvat tumput suorina odottamassa, että yhdistys hoitaa asiat heidän puolestaan ja heidän tehtäväkseen jää ainoastaan poimia hedelmät jäsenetujen ja yhdistyksen järjestämien tapahtumien muodossa. Yhdistys kun ei ole ravintolan kaltainen palvelulaitos, jossa jäsenmaksu riittää palvelujen korvaamiseen. Yhdistys muodostuu jäsenistä ja ilman jäseniä ei ole yhdistystäkään.
Koska useimmilla yhdistyksillä ei ole kokopäivätoimista henkilökuntaa, joka järjestäisi yhdistystoiminnan, on yhdistystoiminnan siis lähdettävä jäsenistä itsestään. Tyypillistä yhdistystä voisi verrata vaikkapa osakeyhtiöön: jäsenet sijoittavat siihen omaa työpanostaan toivoen samalla parasta mahdollista tuottoa yhdistystoiminnan muodossa. Jos jäsenet ovat liittyneet yhdistykseen saadakseen itselleen hyötyä, mutta eivät ole valmiita itse ”sijoittamaan” yhdistyksen hyväksi yhtään mitään, jää yhdistyksen ”pääomaan” vajausta, joka täytyy sitten tasoittaa muiden jäsenten sijoituksista. Tällaisessa tilanteessa käy helposti niin, että oman edun tavoittelijoiden hyöty on pois yhteistä etua ajavilta aktiivijäseniltä. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, että aktiivihenkilöiden mielenkiinto koko yhdistystä kohtaan lopahtaa ylikuormitukseen ja lopulta yhdistystoiminnan hiipuessa katoavat myös tavalliset jäsenet.
Edellämainitun aktiivijäsenten uupumisen ohella yhdistystoiminnan kariutumiseen voi johtaa myös erilaisten, useimmiten jopa naurettavistakin asioista syntyneiden riitojen syntyminen jäsenten välille. Tällöin yleensä keskitytään juonittelemaan toisten selän takana niin ahkerasti, että varsinainen pääasia, yhteistoiminta yhdistyksen ja harrastuksen eteenpäinviemiseksi unohtuu kokonaan. Elinvoimaisessa yhdistyksessä tulee olla kaverihenkeä, jotta vastoinkäymisistä selvitään kunnialla.
Aina ei tarvita edes riitoja, sillä yhdistystoiminta – sujui se sitten kuinka hyvin tahansa – harvoin miellyttää jokaista yhdistyksen jäsentä. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön ja näkemykset asioiden hoitamisesta vaihtelevat. Kun tyytymättömyyttä yhdistyksen toimintaan sitten ilmenee, tulisi epäkohdat saattaa hallituksen tietoon tai viimeistään vuosikokouksessa pyytää asioiden selvittämistä, jotta keinoja epäkohtien korjaamiseksi voitaisiin pohtia. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että tyytymättömyys yhdistyksen toimintaa tai aktiivihenkilöitä kohtaan puretaan kokousten sijaan yhdistyksen ulkopuolella omassa porukassa tai julkisesti nettifoorumeilla. Voi myös käydä niin, että anonyymisti nimimerkin taakse kätkeytyen yhdistystä, sen hallitusta tai yksittäistä aktiivihenkilöä arvostellaan suurennelluin tai jopa vääristellyin perustein. Tämä onkin suurimpia karhunpalveluksia mitä jäsen voi omalle yhdistykselleen tehdä. Nuo tuopin tai näppäimistön ääressä vuodatetut tarinat kun tuppaavat paisumaan pullataikinan tavoin ja leviämään myös sellaisiin korviin, joille niitä ei alunperin oltu edes tarkoitettu. Myös uudet harrastajat, yhdistyksen yhteistyökumppanit tai tukijat, jotka eivät tiedä asioiden todellisuuspohjaa saattavat muodostaa käsityksensä yhdistyksestä näiden juttujen pohjalta ja jättäytyä yhdistyksen toiminnasta tutkimatta asioiden taustoja.
Nettifoorumeilla tai kantakuppilassa huutelun sijaan parempi vaihtoehto olisi vaikuttaa epäkohtien oikaisemiseen yhdistyksen sisältä käsin. Yhdistyksen tarkoitushan ei ole olla mikään konservatiivinen monumentti, vaan saman harrastuksen parissa puuhailevien ihmisten muodostama yhteisö, jota voidaan jäsenten yhteisen edun niin vaatiessa muuttaa ja kehittää entistä parempaan suuntaan. Toivottavasti edes joku ”jäsen” tämän jutun jälkeen pohtisi ovatko yhdistystoiminnan edellytyksen omalta kohdalta kunnossa vai olisiko asiassa tai asenteissa mahdollisesti jotain parannettavaa. Jokainen jäsen voi omalta osaltaan vaikuttaa yhdistykseen osallistumalla kokouksiin ja toimintaan. Yhdistys on jäsentensä summa!
* Kolumnin alkuperäinen versio on julkaistu ensimmäisen kerran V8-Magazinen numerossa 1/1993 ja sen jälkeen useissa eri yhdistysten jäsenjulkaisuissa. Mikäli haluat julkaista kirjoituksen, otathan yhteyttä.